Löysin koneelta muutaman kuvan, jotka olivat jääneet lojumaan unohdettuina. Mutta ne sopivatkin paremmin kuin hyvin tänne, sillä tämä blogikin tuntuu välillä olevan aivan täysin unohdettu. Ei se sitä ole, mulla vaan ei tunnu olevan mitään järkevää sanottavaa. Mun ideariihikin sijoittuu päivän aikataulussa sinne kello kymmenen jälkeen, kun olen sängyssä makaamassa saamatta kaikista ponnisteluista huolimatta unen päästä kiinni, poikaystävän kuorsausta ja tuhinaa kuunnellen. Olen noina hetkinä kirjoittanut päässäni monen monta blogitekstiä, mutta samaan aikaan kun uni vihdoin tulee, pyyhkiytyvät nuo ideat mielestäni ja olen taas lähtökuopissa.
Mutta olen oppinut nykyään olemaan ottamatta stressiä blogin kirjoittamisesta, sillä itsellenihän minä tätä ennen kaikkea teen. Ja mieluummin laatua kerran kuussa, kuin roskaa joka toinen päivä, vai?
Mun puolesta syksy voisi tulla takaisin heti ja nyt. Kaikki ne upeat värit ja tänä syksynä esiintynyt ihana auringonpaiste. Toisaalta taas toivon kinoksittain lunta valaisemaan tuota ankeaa pimeyttä. Eihän tässä oikeasti voi ihminen muuta kuin masentua, kun joutuu aamusta iltaan istumaan hehkulampun keltaisessa valossa, kun ikkunasta ei tule sisään muuta kuin sadepilvien masentava harmaus. Milloin tähän syksyn ja talven väliin ilmestyi tällainen "en osaa päättää olisiko syksy vai talvi"-vuodenaika?
Onneksi tätä ankeutta kuitenkin valaisee sellaiset asiat kuten että jouluun ei ole enää kuin 37 päivää. Tai se, että sai viettää huikeat pikkujoulut ihanalla kaveriporukalla. Se, kun saa polttaa kynttilöitä ja nauttia niiden luomasta tunnelmasta. Se, että saa vihdoinkin laittaa päälle viime joulusta asti niillä sijoillaan roikkuneet jouluvalot. Tai entäs se, ettei välttämättä tarvitse pukea päälleen kaikkia omistamiaan villasukkia ja neuleita, kun on joku joka voi kietoutua sun ympärille niin, ettet enää palele.
Ettei nyt menisi liian positiiviseksi, niin kyllähän tekin tiedätte sen tuskan, kun tähän aikaan vuodesta menet shoppailemaan, sulla on toppatakki päällä ja hikoilet kuin pieni possu. Tai kun meinaat lähteä johonkin lökäreissä, mutta tajuat lopulta, että nehän näyttävät ihan törkeän tyhmiltä sun talvisaappaiden ja polveen asti ulottuvan toppatakin kanssa. Puhumattakaan siitä, ettet enää voi käyttää napapaitoja, koska et ole enää kesäkunnossa, etkä myöskään tarkene sellainen päälläsi.
Tässä vähän tämän hetkisiä ajatuksia. Onko siellä muita, joita tympii tämä pimeys ja kylmyys? Tai hysteerisiä jouluihmisiä, jotka mun tapaan laskee jo päiviä?
