#allblackeverything

      Mä en ole koskaan ollut käsilaukkuihminen, mutta musta kuoriutui yllättäen sellainen, kun tajusin tarvitsevani kunnollisen laukun mun vanhan, todella epäkäytännöllisen ja hermoja raastaneen yksilön tilalle. Hermoja raastavaksi, niin itselleni kuin makutuomarina toimineelle poikaystävällenikin, osoittautui myös uuden laukun hankkiminen, sillä "ihan kiva" ei riittänyt mulle. Monien laukkujen hinta myöskin raapi tarjoushaukaksi kasvatetun tytön sisuksia, vaikka tuo hinta olisikin juuri ja juuri hiponut neljääkymmentä euroa. En minä kuitenkaan aivan niin paljon ole käsilaukkuihmisiä.
      Tuo mahdottomalta tuntunut tehtävä osoittautui lopulta hyvinkin mahdolliseksi, kun käveltiin New Yorkeriin, ja ensimmäinen yksilö johon mun silmät siinä liikkeessä osui, sattui olemaan juurikin "the one". Eikä edes kahdenkymmenen euron hinta saanut minua laskemaan sitä käsistäni. Täten voin onnellisena ilmoittaa, että omistan vihdoin laukun, jonka hihnat pysyy mun olkapäällä ilman hampaiden kiristelyä ja kirosanoja.


     Kuten kuvista näkyy, olen kotiuttanut myös uuden linssin mun objektiiviperheeseen. Onhan siitä jo aikaa, kun olen viimeksi päivittänyt valokuvauskalustoani. Sitäpaitsi, kun saa jotain tuollaista niin soppeliin hintaan, vieläpä todella hyvillä kaupanpäällisillä, niin tilaisuutta ei vain voi olla ohittamatta.
      Vielä en ole kunnolla päässyt tuota uutukaista kokeilemaan, mutta sekin aika tulee. Täytynee kokeilla siipiään myös videokuvauspuolella, sillä muistelisin, että mun kameran aikoinaan mulle myynyt herrashenkilö suositteli just tätä kyseistä linssiä videokuvaukseen, sillä se on yllättävän hiljainen automaattitarkennusta käytettäessä moniin muihin objektiiveihin verrattuna. 

Haikon kartano

     Voiko hemmottelulomalta toivoa mitään muuta kuin hyvää ruokaa, rakkaan seuraa, shampanjaa poreammeessa, hotellin valkoisia lakanoita ja rentoutumista kylpylän monissa eri altaissa ja saunoissa? Mun mielestä tosta paketista ei puutu mitään, enkä olisi voinut kuvitella parempaa tapaa viettää vuosipäivää.
      Vietettiin tosiaan poikaystävän kanssa lauantain ja sunnuntain välinen yö Porvoossa, Haikon kartanossa. Tykättiin kyseisestä paikasta todella paljon. Harmi vaan, että sää sattui olemaan niin sateinen, ettei itse kartanosta tai sen miljööstä ole yhtäkään kuvaa. Mutta eiköhän me tuonne vielä palata, jos ei muuten, niin pyörimään turisteina kartanon puutarhaan.
       Vaikka mun pitää välillä hillitä itseäni todella lujasti, etten pyörittelisi silmiäni sille, miten hysteerisesti tuo mun parempi puolisko välillä selaa sellaista sivustoa kuin tori.fi, niin täytyy myöntää, että sillä selaamisella saattaa joskus olla ihan positiivisia tuloksia. Nimittäin, kaiken sen turhan elektroniikan ja auton renkaiden selaamisen lomassa hän oli bongannut lomapaketin, johon kuului yö Haikon kartanossa poreammeella varustetussa sviitissä, kolmen ruokalajin illallinen ja vasta jokin aika sitten valmistuneen uuden kylpylän vapaa käyttö. Tämä kaikki oli myynnissä meidän budjetille sopivaan hintaan, joten tuo yllättävän usein romanttiseksi osoittautuva mies sitten hankki meille tuon paketin odottelemaan vuosipäivää. En voi valittaa.

Two years

"Mä rakastan sua."

- "Miten paljon?"

"Niin paljon, että mä haluaisin olla sun kanssa yhdessä."

        
      Tasan kaksi vuotta sitten kävin yllä olevan keskustelun keskellä yötä miehen kanssa, jonka näin kasvotusten vasta toista kertaa. Parin vuoden aikana olen oppinut tuntemaan tuon miehen paremmin, mutta tunteet eivät ole muuttuneet mihinkään. Itse asiassa, rakkauden tunne on vain vahvistunut koko ajan. Sillä vaikka me riidellään, ollaan eri mieltä asioista, ärsyynnytään toistemme tavoista tehdä joitakin asioita, kiukutellaan toisillemme kun ollaan nälkäisiä (eli meidän omin sanoin silloin kun ollaan "banaanin tarpeessa") tai pidetään mykkäkoulua, niin me ei koskaan lakata välittämästä toisistamme. Joka kerta sieltä kiukun ja ärtymyksen alta pyrkii esiin ajatukset siitä, miten toinen lohdutti mua silloin, kun mulla oli vaikeaa. Miten se peitteli mut paremmin sängyssä ja otti tiukemmin kainaloon, kun mulla oli yöllä kylmä. Miltä tuntuu herätä, kun se toinen tuijottaa sua maailman kauneimmilla silmillään, ja kertoo miten suloiselta mä sen mielestä näytän nukkuessani. Miten hyvältä tuntuu, kun voi rankan masennuspäivän päätteeksi käpertyä sen toisen kainaloon, olla vaan ja tuntea itsensä rakastetuksi, vaikkei kukaan sano sitä ääneen.
     Mä olin kaksi vuotta sitten pieni maalaistyttö, jolla ei ollut mitään kokemusta oikeasta seurustelusta, saati sitten rakkaudesta. Olin kyllästynyt kuuntelemaan kyselyjä siitä, että "koskas se Tessa tuo jonkun pojan näytille?". Ihmiset, älkää oikeasti koskaan kysykö keneltäkään teiniltä sellaista, se on turhauttavinta, mitä epävarma nuori voi kuulla. Kaikkia ei välttämättä edes seurustelu kiinnosta, ja jos kiinnostaakin, niin se ei varmasti ole yrittämisen puutteesta kiinni. Niin olin minäkin jo aivan varma, etten ikinä löydä ketään, kunnes yhtäkkiä se "me vaan jutellaan netissä aina kun on tylsää"-poika veikin multa jalat alta. Se oli sitten menoa se. Mun kaltainen kotihiiri ja äitin tyttö villiintyi jopa tekemään jotain, mikä vähän kaduttaa vieläkin. Anteeksi äiti, että lähdin salaa viikonlopuksi Espooseen.

      En todellakaan tiedä uskonko kohtaloon, mutta tämä meidän juttu tuntui syttyvän moneltakin kantilta katsottuna oikeaan aikaan. Kaikki tapahtui jotenkin liiankin helposti ollakseen totta, mutta en edes osaa kuvitella missä olisin nyt, jos meitä ei olisi. Varsinkin sukulaiset tuntuivat olevan todella yllättyneitä, kun 'minä' olinkin yhtäkkiä 'me', mutta lähes yhtä yllättävä ja ihmeellinen se tilanne oli itsellekin. Päivääkään en kuitenkaan ole katunut, enkä usko, että tarvitsee jatkossakaan. 

      Kun seuraavan kerran näen hempeilykuvia jostain pariskunnasta, niin en voi olla miettimättä, että millä kaikella nainen on uhkaillut tai mistä ruumiinosasta raahannut miehensä kuvauspaikalle. Vai onko se vain tuo mun mies, jota ei kuvaukset hirveesti inspiroinut? 
      No, huolimatta siitä, ettei häntä linssiludeilu kiinnosta, niin tuo mies on mulle rakas. Mun Pupu.♥