Vihaan kyllästynyt

Seinät kaatuu päälle

Huudan, mutta kukaan ei kuule

Ahdistus, pelko, epävarmuus
Muhun sattuu
Huudan apua
Kukaan ei kuule vieläkään

Näyttelen etten tunne mitään, 

niin ehkä lakkaan oikeasti tuntemasta

Mutta eihän maailma toimi sillä tavalla
Ei ainakaan Aikuistenmaailma

Olen hukassa
Jossain,
mistä kukaan ei löydä minua
Antakaa joku voimaa,
voimaa jatkaa eteenpäin
En mä halua jäädä tänne,
jäädä piiloon
En mä halua elää näin

Mä halusin joskus olla aikuinen,
olla viisas ja yhtä iso kuin mun vanhemmat
Nyt mä olen
Olen sitä,
mitä aina toivoin olevani
Mutta me aikuiset ollaan vielä pahempia kuin lapset
Leikitään valtavalla hiekkalaatikolla
Varastetaan toisten lapiot ja sangot
Ei kaduta
Heitetään lapiollinen hiekkaa toisen silmiin
Ei kaduta
Nauretaan, kiusataan, ei pyydetä anteeksi
Ei kaduta

Mä en halua elää Aikuistenmaailmassa

Väittää,

että olen vanhempi ja viisaampi koska mun ikä on kaksinumeroinen

Koska täällä mä seison,

hiekkalaatikolla muiden isojen lasten kanssa

Huudetaan, kiukutellaan, valehdellaan

Omaan napaan tuijottaen 

Eikä osata lopettaa

Syytellään, satutetaan, loukataan tahallaan

Väitetään,

että ollaan vihaan kyllästyneitä

Oikeasti viha on ainut asia mitä osataan viljellä

"Se tekee kipeää,

kun elefantin painon alle jää,

eikä kukaan muu sitä nää"

Muhun sattuu,

mutten ole tarpeeksi rohkea puhumaan siitä

Tarpeeksi rohkea kaatamaan sitä taakkaa jonkun toisen niskaan

Ei kukaan ole velvollinen kantamaan mun ongelmia

Mun täytyy kestää

Ei kukaan välitä rikkinäisestä

Rikkinäinen on roskaa
Rikkinäinen ei ole kukaan,
eikä mikään
Ei mitään