18012016

Kultaa

     Jostain tuntemattomasta syystä mulla on jo jonkun aikaa ollut mielessä puhelimen päivittäminen uuteen, vaikka vanhakin pelaa aivan täysillä vielä. Sopiva tilaisuus tarjoutui viimein, ja ostin käytetyn mutta hyväkuntoisen luurin mun budjettiin sopivalla hinnalla. Vanha omena sai näin ollen seuraajakseen kultaisen, astetta isomman ja paremmalla kameralla varustetun veljen. Onhan se nyt komea, ja mikä parasta, tismalleen samanlainen kuin mun poikaystävällä. On ihkua olla samiksia, eikö?

    Olen kyllä tyytyväinen tähän ostokseen, toivottavasti tulee palvelemaan vähintään yhtä pitkään kuin edeltäjänsä. 

2016

    
     Nyt kun ollaan jo näinkin tukevasti uuden vuoden puolella, niin vielä pari sanaa joulusta. Mainitsinko edellisellä kerralla viettäväni joulun perinteisen kaavan mukaan? Unohtakaa se, monikaan meidän jouluperinteistä ei nimittäin toteutunut. Aamupalaksi ei ollut riisipuuroa, katsoin Lumiukon aivan yksin, pysyin tolpillani joulusaunassa eikä joulupöydästäkään tarvinnut kieriä olkkarin puolelle, sillä omat jalat kannattelivat vielä syömisen jälkeenkin. Joulupukki kuitenkin oli sama, ja perinteiseen tapaan mut pakotettiin myös mukaan kuvaan hänen kanssaan. Lahjapaketeissa luki useammin sekä minun että poikaystävän nimi, kuin pelkästään minun. Tietää seurustelevansa.
     Huolimatta siitä, etteivät kaikki jouluperinteet toteutuneetkaan, niin en silti sano, että olisi ollut huono joulu. Aaton kohokohta oli pikkuveljeni ilmeen näkeminen, kun avasi minun antaman lahjan. Selkeesti osui nappiin se ostos.
     Vaikka sai pitkästä aikaa syödä kinkkua ja joulupukki oli muistanut mua Peto show-lipulla, niin koko joulunajan kohokohta oli kuitenkin se, kun pääsin vihdoin halaamaan omaa rakastani. Pärjäsin oikein hyvin pari päivää itsekseni, mutta miksi pitäisi pärjätä, kun kahdestaan on niin paljon kivempi olla? Enkä tiedä mitään parempaa, kuin sen tunteen, kun parin yksinäisen yön jälkeen pääsi käpertymään taas kiinni siihen toiseen. 

     Nyt kun joulusta on päästy, niin voidaan siirtyä uuteen vuoteen. Meillä vuodenvaihde sujui rauhallisissa merkeissä kotona. Vähän liiankin rauhallisissa, me vanhukset kun ei meinattu edes jaksaa valvoa kahteentoista saakka, haha. Vedettiin kuitenkin luumme ulos hiukan ennen kahtatoista, kuoharipullo ja raketti kainalossa. Näkö on molemmilla tallella vielä raketin ampumisen jälkeenkin, ja kuoharipullon korkkikin pysyi tänä vuonna kaukana poikaystävän silmistä. 
    "Kilisteltiin" meidän muovisia kertakäyttöpikareita vuoden 2016 kunniaksi, mutta myös siksi, että kuun ensimmäinen päivä sattuu olemaan meidän kuukausipäivä. Siitä sitten pikku hiljaa alettiin valua takaisin sisätiloihin, sillä alkoi olemaan kummallakin näpit melkoisen jäässä. Ei tarvinnut nukkumattiakaan kauaa odotella.

    Kohta on eletty neljä päivää tätä vuotta, ja tässä ajassa on ehditty saada lunta tänne etelään, potea kamalaa oloa aivan mahtavan illan seurauksena ja käydä yksissä ristiäisissä. Paljon on ehditty, ja tullaan vielä ehtimään kuluvan vuoden aikana. Eläkää täysillä ja tehkää tästä sellainen vuosi, jota on mukava muistella jälkikäteen! Minäkin yritän noudattaa omaa neuvoani.