perjantai 28. huhtikuuta 2017

Kevään ekat

IMG_0720
Myöntääkö joku muu sortuneensa ostamaan nyt jo kaupan vihannesosastolta löytyviä mansikkarasioita? Itsellenikin on näin käynyt jo pariin otteeseen vaikka tiedän, että ne ovat ulkomaalaisia eivätkä maistu läheskään yhtä hyvälle kuin suomalaiset mansikat kesäaikaan. En kuitenkaan ole voinut vastustaa kiusausta, kun on halunnut vähän herkutella tai hankkia jotain spesiaalimpaa viikonloppuaamiaiselle.
     Eräänkin kerran kävi sitten taas niin, etteivät nuo mansikat maistuneet lähellekään yhtä hyvälle kuin miltä näyttivät. Päätin lisätä niihin vähän makeutta, ja dippailin niitä sulassa valkosuklaassa. Hyvin tekivät kauppansa, ja näyttivätkin oikein kivoilta. Ehdottomasti kokeiltava tätä toistekin! IMG_0716

maanantai 24. huhtikuuta 2017

Peloista

Kävelin tuossa eräänä päivänä iltavuorosta kotiin. Oli pimeää, ja mua ahdisti ja pelotti olla yksinään ulkona siihen aikaan illasta. Siitä sainkin postausidean blogia ajatellen. Tänään puhutaan siitä, että mitä minä oikein pelkään.

Nuorempana sitä ajatteli, että ne on nössöjä jotka pelkää pimeää. Näin vanhemmiten täytyy myöntää, että pimeänpelko on ihan todellinen asia, ja mulle aivan arkipäivää. Joku vanha ja viisas on väittänyt, etteivät ihmiset oikeastaan pelkää pimeää itsessään, vaan sen luomaa tunnetta siitä, ettet näe tai havaitse kaikkea yhtä hyvin kuin valoisaan aikaan. Uskon tuon väitteen pitävän paikkansa, sillä itselläni ainakin mielikuvitus alkaa laukkaamaan heti valojen sammuttua paljon normaalia vilkkaammin. Näköaistin heikentyessä kuulo terävöityy, ja joka ikinen pieni rasahdus kertoo luonnollisesti asunnossasi yöaikaan hiippailevista möröistä ja murhamiehistä. Mistä muustakaan?
      Meillä tosiaan loppuu töissä iltavuoro arkisin kello kymmeneltä illalla, ja vaikka valoisa aika on kaiken aikaa pitenemään päin, on tuohon aikaan illasta jo pimeää. Vaikka kävelymatkani ei olekaan hirveän pitkä, ehtii sen aikana miettiä monenmoisia kauhuskenaarioita siitä, mitä tällaiselle pikkutytölle saattaisi käydä yksin iltapimeällä kulkiessa. Näissä mietteissä päädyin yhtäkkiä ajattelemaan sitä, miten surullista se oikeastaan on, että tuollaistakin asiaa pitää pelätä. Ettei näinkään pienessä maassa kuin Suomi ole täysin turvallista liikkua ulkona pimeän aikaan, etenkään yksin. IMG_0922
Yksi suurimmista peloistani on se, että jollekin läheisistäni tapahtuisi jotain kamalaa. Olen siinä suhteessa onnekas, etten kahdenkymmenen ikävuoteni aikana ole joutunut hyvästelemään kuin yhden läheisen, mummun, joka lähti täältä aivan liian aikaisin. Ehkä juuri se saa minut pelkäämään vielä enemmän, sillä en voi olla ajattelematta, että kyllä minulta kohta jo viedään muitakin.
    Täälläkin on varmasti käynyt ilmi, että olemme äitini perheen kanssa hyvin tiivis yhteisö. Monesti jo se, että olemme koolla niin että joku osa porukasta puuttuu, tuntuu kummalliselta. En osaa enkä halua ajatella, miltä tuntuisi, jos joku osa porukasta puuttuisi lopullisesti.

Onnettomuuksia voi sattua monenlaisia, mutta jotenkin yhdistän menettämisenpelkoon erityisesti autoilun ja liikenteen ylipäätään. Se, että joku on hyvä kuski, ei tarkoita, että kaikki tuolla liikenteen joukossa olisivat sitä. Moni kuljettaja tekee liikenteessä täysin päättömiä valintoja, joilla he itsensä lisäksi vaarantavat muut tielläliikkujat. Pahimmassa tapauksessa vielä niin, että itselle ei koidu tilanteesta ongelmia eikä sitä itse oikeastaan edes tule huomanneeksi, mutta joku toinen saatetaan tällä käytöksellä läheltä piti-tilanteeseen tai mikä pahinta, oikeaan onnettomuuteen.
     Pelkään liikennettä menettämisenpelkoon liitettynä, mutta hiukan myös omana itsenään. Sen lisäksi, että se helposti satuttaa muita ihmisiä, olen myös minä itse altis onnettomuuksille joka kerta liikenteessä ollessani. Se on paikka, joka on vienyt pelottavan monelta hengen. Sääolosuhteet, oma autonhallinta, muiden tielläliikkujien autonhallinta, eläimet. Pikkuseikkoja, jotka voivat hetkessä muuttaa kaiken todella vahingolliseksi.
     Tämä on jopa sellainen pelko, joka on itselleni kasvanut vähän liiankin suureksi, minkä takia en ole istunut itse ratin takana moneen kuukauteen. Tästä seuraa, että kuskin penkille istuminen on entistä hankalampaa, ja sitä yrittää vältellä. Ei pitäisi aina pelätä pahinta, ylianalysoida ja ajatella liikaa sitä, missä kohtaa kaikki voi mennä vikaan. Olisi ihanaa ajella autolla vaihteeksi ilman huolta ja yhtä rennolla otteella kuin silloin joskus. IMG_0944
Nykypäivänä asia, jota moni ihminen pelkää, on terrorismi. Itse en kuitenkaan halua sanoa pelkääväni varsinaisesti terrorismia, vaan enneminkin ihmismieltä ja sen voimaa. Kuinka yksi kieroutunut ihmismieli saa johdettua valtansa alle niin monia muita, ja saa nämä ryhtymään julmiin tekoihin. Satuttamaan ja tappamaan muita ihmisiä. Miten yhden ihmisen vääristynyt maailmankuva otetaan noin vain omaksi, ja uskotaan sen olevan yksi ja ainut totuus, jonka varjolla voi tehdä muille mitä hirveimpiä tekoja. 
      On todella surullista, että mikään paikka maailmassa ei ole enää täysin turvallinen. Lomamatkaa varatessa tajuaa, ettei uskallakaan lähteä mihinkään, kun siellä, täällä ja tuolla oli juuri terrori-isku. Jäät kotimaahan, ja seuraava isku tehdäänkin sinne. Se ahdistaa ja pelottaa, kun tajuaa, ettei missään ole turvassa. Ei sitäkään tietenkään voi alkaa pelkäämään kokopäiväisesti, mutta aina välillä tuonkin uhan tiedostaa. Mitä jos?

Ettei menisi liian synkäksi ja syvälliseksi, niin pelkään myös ampiaisia. Ne aina pilaa piknikit sun muut todella törkeällä lähentelyllä ja kiinnostuu aina liikaa mun lempparieväistä. Ne pörrää pahaenteisesti ja tuijottaa sua vihaisena tuntosarviensa takaa. Kuka niitä muka ei pelkäisi? :D

keskiviikko 19. huhtikuuta 2017

Pääsiäinen 2017

IMG_0637 IMG_0702 IMG_0951 IMG_0870
Sinne meni pääsiäinen ja pääsiäisvapaat. Itselläni oli onneksi pehmeä lasku arkeenpaluuseen, sillä olin eilen töissä, mutta tänään jatkan taas vapaapäivällä. Kyllä osaa olla tyhmä olo töissä, kun sinne menee muutaman päivän tauon jälkeen. Aivan kuin pitäisi opetella kaikki uudelleen alusta, ja vähän makustella, että mitenkäs se homma taas toimikaan. Kyllähän se siitä onneksi lähti rullaamaan pienen alkujäätymisen jälkeen.

Me vietettiin pääsiäinen hyvässä seurassa Etelä-Pohjanmaalla. Siellä oli lauantaina perinteiset kokkomeiningit, ja sunnuntaina sitten juhlittiin muutamankin ihmisen syntymäpäiviä. Pöytä oli taas kerran laitettu koreaksi! IMG_0982 IMG_0826 IMG_0967 IMG_0927
Ulkona on ollut jo monta päivää aivan ihana sää, ja kyllä sen huomaa kuinka tuo aurinko alkaa oikeasti jo lämmittää. Mutta huhtikuutahan tässä jo käydään, ettei niihin kesäkeleihin enää totta tosiaan pitkä matka olekaan. Aivan huippua!

Sain vapaapäivien aikana luettua loppuun Fifty Shades -kirjasarjan, jota aiemmin täällä mainostinkin. Jouduin taas kohtaamaan sen tunteen, kun joku kirja vie sut niin täydellisesti mukanaan, että vain luet ja luet ahmien, ja kun pääset loppuun, et enää tiedä mitä tekisit sun elämällä. Koska siltä se todella tuntuu. Se jättää tietynlaisen tyhjiön sun arkeen, etkä tiedä, millä sen tästä eteenpäin täyttäisit.
    Jotenkin se tässä tapauksessa vielä korostuu, sillä mun täytyy myöntää, että tuon sarjan päätösosa jätti mut jotenkin kylmäksi. En tiedä että olisinko halunnut lukea lisää, olisiko tarinan pitänyt päättyä jotenkin eri tavalla vai mikä sen teki, mutta en vain saanut tuosta lopusta niin paljoa irti, kuin ehkä olisin tahtonut.
    Lähdin lukemaan noita kirjoja ennen kaikkea siksi, että olin elokuvat nähtyäni todella kiinnostunut miespuolisen päähahmon salaisuuksista ja menneisyyden haamuista, syistä sen takana miksi hän on sitä mitä on. En saanut edes kirjoista vastausta kaikkiin mun kysymyksiin, enkä tiedä pystynkö elää tämän asian kanssa, haha. Ehkä juuri ja juuri pystyn. IMG_0827 IMG_0731 IMG_0705 IMG_0971

maanantai 10. huhtikuuta 2017

Pääsiäismuffinit

IMG_0669 Kutsuttiin pitkästä aikaa Jussin porukat meille syömään viikonloppuna. Lähestyvän pääsiäisen kunniaksi päätin loihtia jälkiruuaksi jotain siihen teemaan sopivaa. Päädyin lopulta pitkän etsinnän tuloksena kuppikakkuihin, sillä ne ovat yleensä aina hyviä ja maistuvat kaikille. Eivätkä ne kyllä pettäneet tälläkään kertaa!
     Ohjeen näihin löydätte täältä. Itse pidin tuossa reseptissä erityisesti siitä, että taikinaan käytettiin banaania. Itse syön muutenkin banaania todella usein ja pidän sen mausta, mutta erityisesti leivonnassa tai muuten ruuanlaitossa käytettynä sen maku tulee vielä jotenkin parempana ja maukkaampana esiin. Niin myös näihin muffineihin se toi todella kivan säväyksen. IMG_0683
Rakastan leipomista ja sitä, miten siihen joka kerta keskittyy niin täysillä saaden ajatukset pois kaikesta ikävästä ja stressaavasta. Taikinaterapia ei todellakaan ole mitään huuhaata!

Osaan kuitenkin ottaa leipomisesta ihan hirveitä paineita joka kerta, kun niitä leipomuksia on tulossa syömään joku muukin itseni ja poikaystäväni lisäksi. Yleensä sen hermoilun seurauksena jotain meneekin sitten pieleen, ja saan siitä vielä lisää harmaita hiuksia. Tällä kertaa kaikki sujui lopulta yllättävän hyvin, vaikken silti ihan ollut tyytyväinen muffinien lopulliseen ulkonäköön. Menköön tämän kerran, kun ne kuitenkin maistuivat superhyviltä!

tiistai 4. huhtikuuta 2017

Kevättä vaatekaappiin

IMG_0619 IMG_0622 IMG_0623 Mulla on jo pitkään ollut bikinongelma, jolla tarkoitan siis sitä, että omistan huomattavan monta yläosaa verrattuna siihen, ettei vaatekaapistani löydy yhtäkään käyttökelpoista alaosaa. Ymmärrätte varmaan, että se todellakin on ongelma siinä kohtaa, kun olisi tarkoitus lähteä uimaan. Harvassa on ne uimahallit, joissa saa uida alaosattomissa.
   En edes muista aikaa, jolloin mulla olisi viimeksi ollut käytössäni kokouimapuku. Todennäköisesti se on ollut joskus ala-asteen ensimmäisillä luokilla. Päätin kuitenkin yllättää jopa itseni, ja tilasin itselleni kyseisen vaatekappaleen. Osittain ihan puhtaasti vaihtelun vuoksi, mutta pääasiassa todella turhautuneena siihen, että en yksinkertaisesti löytänyt itselleni sopivaa bikini alaosaa. Joka ikinen sovittamani, ja uskokaa pois niitä on ollut monta, on peittänyt joko liian vähän tai paljon, tai sitten puristanut ihan vääristä paikoista. Olin siis enemmän kuin tyytyväinen vetäessäni tuon uuden uimapuvun päälleni ja todetessani sen aivan täydelliseksi, jopa alaosasta. Ei muuta kun rantakelejä odotellessa. IMG_0616
Olen ihan villiintynyt ostelemaan takkeja, jo toinen lyhyen ajan sisään. Jos jotain tässä elämässä olen huomannut, niin sen, että ikinä ei mihinkään asuun löydy sopivaa takkia. Se yksi ja ainoa ei sovi minkään omistamani vaatteen kanssa yksiin, ja siinähän sitten ihmettelen. Vaikka tekisi mieli pyöritellä silmiään ihmisille, jotka omistavat eri takin lähes joka asulle, niin alan pikku hiljaa ymmärtää heitä. Kyllä sitä vähintään rekillisen tarvitsee yksi ihminen takkeja, että tästä elämästä selvitään.

Uuden kevättakin ja uimapuvun ollessa välttämättömyyksiä, löysin ostoskoriin lisättäväksi vielä siistin mustan pikkulaukun. Koska mulla ei vielä ollut sellaista. Joten miksipä ei.