keskiviikko 5. elokuuta 2015

Flowery

cats 005 028 006 027

Ei varmaan jää kellekään epäselväksi, että oon tykästynyt kukkakuosiin ja kukkiin, haha. 

    Piipahdettiin tosiaan Sellossa tässä yhtenä päivänä, ja yllätys yllätys sieltä lähti mukaan muutama vaatekappale, joista ne tärkeimmät näette kuvissa. Olen jo monena kesänä yrittänyt löytää tuollaisen kesähaalarin, mutta ne ovat aina olleet joko väärän mallisia tai varustettu tyhmällä kuosilla. Nyt vihdoin kuitenkin sekä malli, että kuvio täsmäsivät täydellisesti, ja hintakin sopi mukavasti mun budjettiin. Ainut huono puoli vaan on se, ettei kesävaatteille enää ole kauheasti käyttöä, joten täytyy malttaa odottaa ensi kesään tai toivoa salaa, että tälle syksylle ilmaantuisi taas äkkilähtö etelän lämpöön, että pääsisin korkkaaman tuon haalari-ihanuuden oikeassa käytössä.
     Ja älkää pelätkö, ei tästä oikeasti ole tulossa sivustoa, jossa esittelen pelkästään ostoksiani. Olen vain innoissani, kun kerrankin vaatekaupasta voi oikeasti ostaakin jotain, eikä vain ihastella kaikkea sitä, mihin ei ole varaa.

    Noin muuten mun kuulumiset on sitä samaa vanhaa, yritän keksiä tekemistä kotosalla. Oon yrittänyt saada luettua loppuun kirjaa, jonka lukeminen jäi kesken silloin kun auringonottokelit loppui, yrittänyt olla hyvä tyttöystävä pesemällä pyykkiä ja pitämällä muutenkin kämppää ojennuksessa ja tämän kaiken kivan keskellä koittanut selvitä hyttysen tai jonkun muun inhottavan puremasta, joka kutiaa niin, että mun sääressä on kohta kolo kaiken raapimisen jäljiltä. 
     Ettette luule, ettei mun elämässä oikeesti tapahtuis mitään, niin kyllä sitä aina silloin tällöin jotain oikeaakin tekemistä löytyy. Tuossa kuun ensimmäisenä juhlistettiin vähän poikaystävän kanssa, kun tässä on oltu yhdessä jo sellaiset yksitoista kuukautta. Vuosipäivä sen kun lähestyy. Ei sitä kyllä millään usko, aika on mennyt niin nopeasti ihan huomaamatta. Mutta niinhän se aika kuluu, hyvässä seurassa. <3
       Tämän lisäksi ohjelmaa on luvassa kotona käynnin ja armeijassa olevan veljen valan muodossa. Kiva päästä kotiin näkemään kavereita ja perhettä, ennen kaikkea sitä veljeä, kun tuon armeijan takia muutenkin harvat tapaamiset on yhä harvemmassa. En toki sano, ettei raskas reissu olisi tulossa, sillä Kajaaniin ei ihan puolen tunnin matka olekaan ja kotona käyminen saa aina aikaan järkyttävän määrän tunteita läpikäytäväksi. Mutta perhe on kuitenkin perhe, ja mulle tärkeä. Mikä tilanne sielä sitten onkaan, mulla on aina paikka siellä ja haluan käydä niin usein kuin voin. 

Eipä tälläkään kertaa tämän kummempaa, jatkan mun jokapäiväisiä puuhasteluja. Näyttää siltä, että parvekkeella tarkenisi ehkä ottaa aurinkoa kirjan parissa, mutta todennäköisesti jostain ilmestyy kasa ukkospilviä, jos sen teen.