Se aika vuodesta

Vuoden tunnelmallisin aika on taas täällä. Koko syksy on ollut sellaista jaksamisen äärirajoilla  puurtamista, että joululoma ja pieni hengähdystauko ovat todella paikallaan. Vaikka vielä onkin loppurutistus meneillään koulun suhteen, tuo joulunodotus jopa tällaisen stressipallon olemukseen pientä rauhoittumisen ja kiireettömyyden tuntua. Mukillinen glögiä silloin tällöin hyvän jouluelokuvan ääressä tai joululaulujen kuuntelu saavat kummasti uskomaan, että ehkä siellä tunnelin päässä näkyy jo vähän valoa. Jouluvaloja. Kävimme lauantaina kävelemässä ja syömässä Helsingissä. Sää oli ihana, sillä aurinko näyttäytyi pitkästä aikaa ja poikkeuksellisesti Helsingissä ei tuullut luihin ja ytimiin saakka. Illan tullen ihasteltiin tunnelmallisia jouluvaloja, joita keskutassa oli sytytetty jo melkoinen määrä. Muutenkin on ollut ihana huomata, miten moni on jo laittanut jouluvaloja koteihinsa. Niitä on tullut ihasteltua monella kävelylenkillä ja ne piristävät mukavasti pimeitä iltoja.

Jospa saisin tänään houkuteltua Jussin mukaani kellariin hakemaan meidän joulukoristeet.. Ehkäpä muutama joulutorttu motivoisi tähän, joten ei muuta kun uuni päälle.

Lontoo, osa 4

Vihdoin voidaan siirtyä toiseen päiväämme Lontoossa. Tuo päivä kulutettiin pääosin kierrellen kaupunkia vähän siellä sun täällä;  aamupäivällä Hyde Parkista  Harrodsiin. Sieltä matka jatkui etsimään halvempia ruokapaikkoja ja päädyimme lopulta oikein viihtyisään sporttibaariin jakamaan nacholautasen (viihtyisään jos ei siis lasketa vaikkapa noita seepran päitä, joita ei ollut vain yksi..). Täydellisen ruuan lisäksi positiivinen yllätys olivat hauskat wc-tilat, sillä kukapa ei unelmoisi vaaleanpunaisesta pöntöstä ja käsienpesualtaasta?

Mahat sopivasti täynnä oli aika suunnata seuraavalle nähtävyydelle, joka oli tietenkin Buckingham Palace. Se ja sataviisikymmentätuhattamiljoonaa muuta turistia tuli nähtyä. Check.

Päivän kävelyiden jälkeen jaksoimme raahautua syömään enää läheiseen pubiin, joka valitettavasti ei ollut  mikään mahtavin ruokaelämys. Vatsat kuitenkin täyttyivät, joten kai siihenkin täytyy olla ihan tyytyväinen, kun päivä oli muutoin niin onnistunut.
Näin kylmempiä ilmoja kohti mentäessä alkaa olla melkein ikävä noita Lontoon lämpöjä silloin elokuussa. Täytyy yrittää muistaa kuinka tuskaisen kuuma, paidan ihoon liimaava helle tuolla etenkin meidän toisena reissupäivänä oli, niin ei aika kultaa muistoja liikaa. Tämä oli juuri se päivä kun Hikimetro ristittiin Hikimetroksi, ja aivan syystä. Sitä ilman pysähtyneisyyttä siellä maan alla ei voi sanoin kuvailla, vain tietäjät tietää mistä puhun.

Kuumuudesta huolimatta on oltava tyytyväinen säihin, joissa saimme lomaa viettää. Mieluummin aurinkoa kuin vesisadetta. Reissukuvia riittää edelleen, joten palataan taas näiden pariin toisella kertaa.