Kuvien osalta pieni kesäinen tuulahdus tänne, koska yllättävää kyllä olen ollut vaihteeksi laiska valokuvaaja.
Tiedättekö sen tunteen, kun on niin paljon tekemistä, että täytyy tosissaan alkaa aikatauluttamaan omaa vapaa-aikaansa? Mulle tuo tunne on tullut harvinaisen tutuksi tässä parin viime viikon aikana. Samoin se turhautumisen tunne, kun et pystykään keskittymään siihen asiaan mitä olet tekemässä. Huonosti nukutut yöt, kun tekemistä on riittänyt iltamyöhään asti. Liika lukeminen, kun pänttäämisen lomassa pidetyillä tauoilla olen lukenut kirjaston kirjoja. Mulle epätavallinen pääkipu on pitänyt seuraa vähän liiankin usein. Tässä kohtaa tulee mieleen, että olisiko pitänyt aloittaa hieman aikaisemmin tuo ylppäreihin lukeminen. Jälkiviisaus, paras viisaus.
Sen lisäksi että olen vihdoin alkanut tosissaan opiskella, niin on täytynyt varata aikaa myös hauskanpitoon ja rentoutumiseen. VR on kuljettanut jo niin monesti, etten pysy enää laskuissa. Oon tutustunut uusiin ihmisiin ja oppinut tuntemaan ennestään tuttuja tyyppejä paremmin. Musiikki on takonut tärykalvoja välillä vähän turhankin kovaa ja mäkkiruoka on maistunut.
Oon aina pitänyt ystäviä arvossa, mutta jotenkin tuntuu, että viime aikoina oon oppinut arvostamaan niitä vielä enemmän. Oon oppinut ymmärtämään, että ehkä mun läheiset ihan todella välittää musta, vaikka joskus tuntuikin siltä kuin olisin aivan yksin. Nyt mä tiedän, että en mä ole. Oli vaan niin vaikeaa ymmärtää, että musta voi joku pitää vaikka olenkin tämmönen kuin olen. Oon saanut rakastua ja olla rakastettu. Jos joku nyt esittäisi tuon niin moneen kertaan kuullun "mitä sulle kuuluu?", niin voisin kaiken rehellisyyden nimissä vastata siihen että "hyvää". Sillä mä en ole vain sopivasti onnellinen. Mä olen onnellisempi kuin koskaan.
En ole ollut laiska pelkästään valokuvaamisen suhteen, vaan myös bloggaajana. Nytkään en tiedä milloin aion kirjoittaa seuraavan kerran, mutta varmaa on että aion sen jossain vaiheessa tehdä. Tykkään tästä hommasta liikaa lopettaakseni, mutta toivottavasti teidän lukijoiden kärsivällisyys kestää pienen taukoilun.
Ja nyt olen taukoillut jo liikaakin lukemisesta, joten palaan historian kirjojen pariin. Kiinnostusprosentti on sama kuin todennäköisyys lottovoittoon.
Saa muuten pitää peukkuja huomisen matikankokeen suhteen. Oksettaa jo nyt.
