Pakotin viime sunnuntaina Jussin mulle mörönsyötiksi, kun halusin mennä kuvaamaan auringonlaskua tuonne rantaan. Sitähän ei ikinä tiedä minkälaista hihhulia tuolla on liikenteessä, niin ettei tällainen pieni viaton tyttölapsi voi yksin huidella menemään ihan miten vaan noin pimeän tullen. Ei siellä loppujen lopuksi tullut vastaan muita kuin yksi mummeli, joka hänkin oli valokuvaushommissa. Eikä ihme, koska taivaan värit oli aivan upeat tuohon aikaan, ja kuukin paistoi sirppinä taivaalla juuri oikeassa kohdassa.
Miksei nuo koulutehtävät voisi valmistaa itse itseään? Oon aina luullut, että oon jotenkin tosi luova, mutta se luovuus karkaa jonnekin todella kauas aina, kun olisi aika tehdä yhtään mitään kouluun liittyvää. Pitää varmaan tsempata vähän, koska jos alitan rimaa itseni mielestä, niin todennäköisesti tehtäviä tarkastavat opettajat ajattelevat samoja ratoja. Mutta taputus päälaelle, oon tällä kertaa jo niinkin hyvässä aikataulussa, että toinen kotitehtävä on valmis.
Ensi viikolla olisi sitten seuraavat koulupäivät. Odotan kovasti mitä ne tuovat tullessaan, mutta aivan niin innolla en odota turhan aikaisia aamuherätyksiä. No mutta onneksi palkitsen aamuheräämisistä ja koulupäivistä selviämisen lauantaina sillä, että mennään Jussin kanssa katsomaan uusin Bondi. Heittäkäähän arvaus, kumpi on innokkaampi leffaanlähtijä, minä vai poikaystävä. Lähden kuitenkin mukaan, koska olenhan maailman paras tyttöystävä. Tai sitten lähinnä siksi, että suunnitelmaan kuuluu myös syöminen leffan jälkeen, ja koska mulle ei olisi ruoka maistunut. Eikä pidä unohtaa, että oon joskus kuullut paremman puolikkaani suusta sellaisen lupauksen, että jos minä joskus joudun katsomaan James Bondia hänen kanssaan, niin hän vastaavasti viettää joskus kanssani illan Justin Bieber-leffaa katsellen. Hah!
Onko siellä ruudun toisella puolella yhtäkään Vain elämää-fanaatikkoa? Täällä ilmoittautuu yksi. En ole katsonut aiempia kausia, koska mua ei suoraan sanottuna kiinnostanut, ja revinkin melkein hiuksia päästä, kun sitä sitten hehkutettiin joka tuutissa. Viimeisintä kautta aloin katsoa lähinnä Antti Tuiskun takia, ja se olikin menoa sitten. Tunnen itseni niin tyhmäksi, kun jotenkin ajattelin, että tuo on vain yksi turha ohjelma monien muiden joukossa. Mutta ei, tuohan on ihan huippu sarja! Ja erityisesti, kun television ohjelmatarjonnan taso hipoo niin pohjamutia nykyään, että kyllä Vain elämää on ylistyksensä ansainnut. Nykyään inhoan kyseisen ohjelman ylistystä vain siitä syystä, että en voi selata Facebook-etusivuani ilman ettei sieltä löytyisi Vain elämää-uutisia, joista käy ilmi mitä biisejä kukakin artisti on viimeisimmässä jaksossa esittänyt. Ja tietenkään emme ole vielä poikaystävän kanssa kyseistä jaksoa ehtineet syystä tai toisesta katsoa. Ehkä oon vaan tosi hysteerinen, mutta mun mielestä on kivempi kuulla vasta ohjelmaa katsellessa, mitä kukakin artisti esittää, kuin lukea otsikoita tyyliin "Sannin herkkä tulkinta henkilön X kappaleesta sai kyyneliin".
Näihin tunnelmiin tällä kertaa. Nauttikaa upeista syyskeleistä!
