Hyvästit joulukuulle

Joulu oli ihana, perinteinen, valkoinen ja jälleen aivan liian nopeasti ohi. Arkeen on palattu muutaman työpäivän merkeissä, mutta nyt on aika siirtyä uudenvuoden tohinoihin. Uusi vuosi tarjoaa mulle kahden kuukauden tauon töistä ja tämän myötä mahdollisuuden polkaista opiskelut käyntiin kaikessa rauhassa. Paljon uutta ja jännää luvassa, mutta sitä ennen aion nauttia vapaapäivistä ennen alkavia velvollisuuksia. Tällä hetkellä se tarkoittaa sitä, että suuntaan kotiin viettämään uuttavuotta ilman sen suurempia suunnitelmia, ihan vaan siksi että mä voin. Vaikka onkin aika jättää joulu ja muu loppuvuoden tunnelmointi taakse (ja siirtyä odottamaan ensi joulua, who's with me?), niin mieli on hyvä. Kulunut vuosi ei ollut paras eikä helpoin, mutta vaikeuksien kautta voittoon. Uskon, että kaikella kokemallani ja läpikäymälläni on jokin merkitys ja ainakin olen sitä kautta oppinut hirmuisesti itsestäni, minkä myötä olen ymmärtänyt miten tärkeää itsensä tunteminen ja ymmärtäminen oikein onkaan. Aina ei voi olla kivaa ja helppoa, eikä kaikkia velvollisuuksia voi vältellä, mutta itseään täytyy kuunnella ja tehdä valintoja sen mukaan, mikä itsestä parhaalta tuntuu.

Otetaan vuosi 2019 avosylin vastaan ja tehdään siitä itsemme näköinen. Oikein ihanaa ja turvallista uuttavuotta jokaiselle!

Täällä blogissa nähdään sitten seuraavan kerran ensi vuonna.

Joulutervehdys

"Mä toivon vain, vain joulun taikaa,

et sydän ois ees hetken aikaa huoleton,

ja joulu tois tuon hetken toivon.

Jos myötä tuon yötuulen lauhan,

joulu tois taas mielenrauhan rahtusen maailmaan sekavaan."

Oikein ihanaa ja lämmintä joulua jokaiselle! Pitäkää huolta toisistanne. <3

Tule joulu kultainen

Viime päivien tapahtumat kuvina. Kiirettä on toden teolla riittänyt ja vieläkin olisi jäljellä kodin siistiminen ja muutaman puuttuvan lahjan hankinta. Joulupukki ja noitarumpu on myös vielä katsomatta, joten se on tehtävälistalla tänään illalla. Sopii hyvin, sillä flunssan selättäminen on myös työn alla. Mikäs sen tappaisi paremmin, kuin rauhoittuminen sohvalla jouluelokuvaa katsellen.

Näin helppoa on oikeuttaa itselleen laiskottelu joulun aikaan. Mutta hei, sitähän varten joulu on. Rauhoittumista ja lepoa mielelle.
Kiireestä huolimatta ehdittiin piipahtaa Tuomaan markkinoilla, mihin olin toivonutkin tänä vuonna pääseväni. Olihan siellä joulutunnelmaa kylmästä viimasta huolimatta. Kahvi lämmitti mukavasti ja löytyipä sieltä muutama oikein kiva joululahjakin, sekä itselle herkkuja. Keskustan jouluvalot olivat myös näkemisen arvoiset ja omiaan kohottamaan joulumieltä.

En voi uskoa, että joulukuu on edennyt näin vauhdilla ja nyt todella ollaan jo joulun kynnyksellä. Viimeiset lahjat pakettiin ja huomenna nokka kohti lakeuksia ja toivon mukaan valkoista joulua. Ennen kaikkea odotan kuitenkin läheisten ihmisten näkemistä ja yhteistä olemista, siitähän joulussa on kyse. Ja ehkä ihan vähän hyvästä ruuastakin. Vaikka tahtoisin viettää joulun myös poikaystäväni kanssa ja tulisi se joulu varmasti täällä pääkaupunkiseudullakin, niin minulle se aito ja oikea joulu tulee kuitenkin vain kotona. Vaikka sielläkin asiat ovat toki muuttuneet eikä se aivan tarkalleen ole se lapsuuden joulu, niin pääpiirteittäin perinteet ovat kuitenkin ne samat ja niissä vain on se joulun taika.

"Joulu tullessaan, tekee taikojaan,

on kuin vuosia ei olis ollutkaan."

Tuo on yksi aivan mun lempijoululauluista ja erityisesti tuo säe kolahtaa joka kerta, koska se vaan on niin totta. On yllättävän helppoa palata sen pikku-Tessan saappaisiin, muistaa miltä joulunodotus silloin tuntui. Erityisesti aatonaatto kuusenkoristeluineen ja nukahtamisvaikeuksineen ovat jääneet mieleen ja on hassua huomata, miten samalla tavalla sitä edelleen odottaa sitä aattoaamua. Joulupukin vierailu ei vanhemmiten ole ehkä se asia mitä niinkään jännittää, mutta kaikkea sitä muuta odottaa aivan yhtä tohkeissaan, kuin silloin pienempänä. Ja mä rakastan tätä näin. Mä en halua ikinä kasvaa siihen "en usko jouluun se on pelkkä kulutusjuhla" -kastiin, sillä onkohan näistä ihmisistä yksikään todella kokenut joulua koskaan, oikeasti kokenut sen mitä se pohjimmiltaan on? 

      

Olen minäkin kuluttanut, nimittäin joululauluja. Ja spotify maksaa, joten onhan tämä nyt yhtä kulutusjuhlaa ja kaupallisuutta koko joulu. 

Rakastan sitä silti. 

"Taas tultiin jouluun..."

"... ja riemuita saa."

Näin alkaa yksi mun suosikkijoululauluista. Joka kerta tuon kuullessani mietin, miten hyvin tuo lause kiteyttää niin monta ajatusta ja tunnetta yhteen. Helpotus siitä, että vuosi on taas mennyt. Ylpeys siitä, että vaikeuksista huolimatta olen selvinnyt siitä vuodesta. Riemu edessä häämöttävästä joulunajasta. Päätös yhdelle vuodelle ja sen kokemuksille, mutta samalla uusi alku uudelle vuodelle ja sen tarjoamille mahdollisuuksille.

Tärkein muistutus itselleni on kuitenkin tämä kohta; "..on toivottavaa, että jouluilon jälkeen vielä iloita vois." Koska vaikka joulunaika on ihanaa, niin toivon itseni ja muiden voivan kokea samaa iloa ja onnea myös muina vuodenaikoina. Tehdäänhän niin?

Vielä on kuitenkin hetki aikaa nauttia täysin rinnoin jouluvalmisteluista. Meillä se on sisältänyt viimeisten päivien sisällä piparien tuoksua ja tonttuhommia paketoinnin parissa. Tänään paistettiin yön yli imellytetty perunalaatikko ja tietenkin vähän maistettiin jo. Onnistunutta oli. Parasta on kuitenkin ollut yhdessäolo ja tekeminen. Kaikki te joiden kumppani pelaa jotain tiedätte varmasti mistä puhun. Kun se toinen on kerrankin läsnä tässä ulottuvuudessa, niin sitä on joulun todellinen henki.