Näytetään tekstit, joissa on tunniste Perhe. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste Perhe. Näytä kaikki tekstit

torstai 13. kesäkuuta 2019

Viime kesän rippikuvaukset

IMG_1073 IMG_1115 IMG_1164 IMG_1103 IMG_1085 IMG_1077 IMG_1055 IMG_1145 IMG_1136 IMG_1214 Vielä palatakseni viime kesäisiin rippijuhliin, niin laitan tänne näkyville myös nämä "virallisemmat" potrettikuvat. Henkilökuvaus ei vieläkään ole mulle ominta alaa, mutta se on silti joka kerta yhtä mielenkiintoista ja palkitsevaa. Näissäkin kuvissa saatiin mun mielestä toteutettua se, mitä lähdettiin hakemaan (eli mopo näkyy mahdollisimman monessa kuvassa ja kaikista mahdollisista kulmista, right? :D). Mutta tosissaan, saatiin rippilapsi ikuistettua itsensä näköisenä rennolla otteella eikä liikaa pönöttämässä.

Alan olla tulossa siihen täti-ikään, joka päivittelee, kuinka hurjaa vauhtia lapset kasvavat. Ja hulluahan se on, että tuokin serkkupoika on jo sen ikäinen, että peruskoulu on taputeltu. Kuten mun pikkuveli sen hyvin sanoi, niin "on vähän puheenaiheet muuttunut sitten sen, kun iltaisin täpistiin Lintsin laitteista ja mihin kukakin uskaltaa niistä mennä". Se on varmasti ihan totta, mutta on silti ihana huomata, että se on edelleen se sama kiltti, reilu ja kaikille ystävällinen ihminen. Just se, jonka kanssa voi intohimoisesti keskustella Pottereista, mutta myös monesta muusta, vaikeistakin aiheista. Esimerkiksi pääsiäisenä kokolla puhuttiin todella syvällisiä, ja se oli ihan parasta. Ei siis ihme, että hän on myös esikuva pienemmille serkuilleen. Tätä tyyppiä ei korvaisi mikään, onneksi olet. <3 IMG_1127

torstai 9. toukokuuta 2019

Rippijuhlat vuoden takaa

Kiireisen elämän keskellä multa on aivan unohtunut yhdet kuvat viime kesältä, mutta ne sopivatkin oikein hyvin tähän väliin, kun edelleen kiireisen elämän takia kameralle ei ole ollut käyttöä viime aikoina. Toivottavasti kesäloman myötä, vaikka töissä silloin olenkin, pääsisin palaamaan säännöllisemmin tänne blogin ja erityisesti valokuvaamisen pariin. IMG_0634 IMG_0631 IMG_0669 Nämä kuvat ovat siis viime kesältä mun serkkupojan rippijuhlista. Päivä oli lämmin ja muutoinkin todella onnistunut, oli ilo olla siinä mukana. Erityismainintana haluan kiinnittää huomion tuohon kakkuun ja sen koristeeseen. Tietäjät tietää, näissä kemuissa meitä oli paikalla vain muutama. Tästä huolimatta kakku maistui kaikille. IMG_0791 IMG_0641 IMG_0829 IMG_1018 IMG_0825 IMG_0686 Mainittakoon myös, että niin kuin sain istutettua Potter-kärpäsen tähän rippilapseen, niin sain mun vielä pienemmän serkun näissä juhlissa innostumaan valokuvaamisesta. Suljin räpsyi tiuhaan ja kuvien ottaminen oli hauskaa, mutta joukosta löytyi oikeasti todella onnistuneitakin otoksia. Esimerkkinä siitä yllä kuva, jossa herran omat juhlakengät. Ei näistä sukulaispojista voi olla kuin ylpeä. <3

perjantai 22. maaliskuuta 2019

Vaaleanpunaiset valmistujaiset

IMG_2109 IMG_2106 Viime viikonloppuna juhlittiin vihdoin mun tädin valmistujaisia, joita erinäisistä syistä on jouduttu lykkäämään. Se oli hyvä syy järjestää tilaa myös kotona käymiseen pitkästä aikaa, kun puolin ja toisin ollaan oltu niin kiireisiä, että viime visiitistä oli kulunut jo pari kuukautta. Mikäs sen parempaa kuin kokoontua hyvällä porukalla herkullisen ruuan ääreen sekä saunoa ja uida yömyöhään. Oli todella onnistuneet ja ihanat juhlat, mutten olisi muuta odottanutkaan juhlilta joiden teemaväri on vaaleanpunainen. Ei varmaan tarvitse erikseen kertoa, että juuri tältä kyseiseltä tädiltä olen perinyt mieltymykseni vaaleanpunaiseen väriin ja sillä tiellä jatketaan edelleen, molemmat.

Aika tuntui loppuvan taas kesken ja hyvästit oli yhä vaan vaikeammat jättää. Voisi kuvitella, että siitä olisi ajan kuluessa tullut helpompaa, mutta mulla se on mennyt täysin päinvastoin. Ennen niin huolettomat vilkutukset ovat vaihtuneet itkuun, joka ei puolessakaan välissä matkaa ota loppuakseen. Onneksi jo pääsiäisenä nähdään uudelleen. <3 IMG_2111

maanantai 31. joulukuuta 2018

Hyvästit joulukuulle

IMG_1979 IMG_1972 IMG_1971 IMG_1976 IMG_1946 IMG_1957 Joulu oli ihana, perinteinen, valkoinen ja jälleen aivan liian nopeasti ohi. Arkeen on palattu muutaman työpäivän merkeissä, mutta nyt on aika siirtyä uudenvuoden tohinoihin. Uusi vuosi tarjoaa mulle kahden kuukauden tauon töistä ja tämän myötä mahdollisuuden polkaista opiskelut käyntiin kaikessa rauhassa. Paljon uutta ja jännää luvassa, mutta sitä ennen aion nauttia vapaapäivistä ennen alkavia velvollisuuksia. Tällä hetkellä se tarkoittaa sitä, että suuntaan kotiin viettämään uuttavuotta ilman sen suurempia suunnitelmia, ihan vaan siksi että mä voin. IMG_1983 Vaikka onkin aika jättää joulu ja muu loppuvuoden tunnelmointi taakse (ja siirtyä odottamaan ensi joulua, who's with me?), niin mieli on hyvä. Kulunut vuosi ei ollut paras eikä helpoin, mutta vaikeuksien kautta voittoon. Uskon, että kaikella kokemallani ja läpikäymälläni on jokin merkitys ja ainakin olen sitä kautta oppinut hirmuisesti itsestäni, minkä myötä olen ymmärtänyt miten tärkeää itsensä tunteminen ja ymmärtäminen oikein onkaan. Aina ei voi olla kivaa ja helppoa, eikä kaikkia velvollisuuksia voi vältellä, mutta itseään täytyy kuunnella ja tehdä valintoja sen mukaan, mikä itsestä parhaalta tuntuu.

Otetaan vuosi 2019 avosylin vastaan ja tehdään siitä itsemme näköinen. Oikein ihanaa ja turvallista uuttavuotta jokaiselle!

Täällä blogissa nähdään sitten seuraavan kerran ensi vuonna.

lauantai 30. joulukuuta 2017

Minun jouluni

IMG_2618 IMG_2450 IMG_2656 IMG_2625 Vielä ennen uuden vuoden alkua palataan hetkeksi jouluisiin tunnelmiin.

Lähdin joulunviettoon kotikotiini Alavudelle paria päivää ennen aattoa. Omassa kotona kun täytyi laittaa kaikki valmiiksi ennen lähtöä, niin oli mukavaa, että joulupuuhastelua sai jatkaa sitten myös kotikotona yhdessä perheen kanssa. Aattoon valmistauduttiin tekemällä viimeiset lahjaostokset, paistamalla pipareita ja koristelemalla kuusta. IMG_2483 IMG_2630 IMG_2682 IMG_2661 IMG_2642 Nuorempana minulla oli tapana herätä todella aikaisin aattoaamuna, mutta parina viime vuonna olen antanut itseni hiukan joustaa siitä. Ehdin silti saada aivan sopivan annoksen Joulupukin kuumaalinjaa ja mikä tärkeintä, olin kuitenkin jalkeilla paljon ennen Lumiukon alkua. Joulurauhanjulistus otettiin vastaan riisipuuroa samalla nauttien.

Perinteisten aamutouhujen jälkeen oli aika siirtyä mummolaan joulusaunaan. Ennen ruokapöytään siirtymistä oli hyvää aikaa katsoa Joulupukki ja noitarumpu. Siinä vaan on kerta toisensa jälkeen oikeanlaista tunnelmaa ja jouluntaikaa!
      Joulupöydässä yksi jos toinenkin teki santsikierroksen, minkä jälkeen oli aika vyöryä olohuoneeseen odottamaan joulupukkia. Lahjojen jaon ja avaamisen jälkeen tuossa olohuoneessa ei ollut enää tietoakaan siellä tehdystä joulusiivouksesta, mutta joulupukin käynnin jälkeinen kaaos laskettakoon sekin jo muodostuneeksi perinteeksi.
      Itse en edes muistanut kirjoittaa joulupukille listaa, mutta sain siitä huolimatta kääriä paketeista esiin toinen toistaan mukavampia lahjoja. Monta tarpeellista ja käytännöllistä lahjaa, kiitos niistä asianomaisille! Omien pakettien sijaan odotin ja jännitin enemmän sitä, ovatko itse antamani lahjat osuneet yhtä nappiin kuin olin kuvitellut. Kai se on yksi merkki aikuistumisesta, kun lahjojen antaminen alkaa tuottaa enemmän iloa, kuin niiden saaminen. IMG_2669 IMG_2509 IMG_2674 IMG_2485 Joulupäivänä käytiin syömässä mun isän luona, minkä jälkeen siirryttiin takaisin äitin luo mitäs muutakaan kuin syömään. On myönnettävä, että kyllä meidän joulut ainakin painottuu pitkälle tuohon syömiseen, mutta toisaalta en valita. Kerran vuodessahan se joulu vaan on, kyllä sinne salille ja lenkkipolulle ehtii sitten myöhemminkin.

Tapaninpäivänä matkustimme takaisin Espooseen vain ehtiäksemme jälleen kerran joulupöytään. Vielä se maistui, mutta siinä pöydässä totesin jälleen saman kuin edeltävinäkin vuosina; mieluummin syön kolme päivää putkeen kinkkua, kuin kosken yhteenkään silliin. Sanokaa joulukalaihmiset mitä sanotte, mutta kyllä se kinkku on se juttu.

Ei auta, noin vaan on joulu ohi tältä vuodelta. Tsempit muillekin jouluihmisille, kyllä se seuraava joulu on täällä ennen kuin huomataankaan. Sitä ennen koitetaan nauttia ja ottaa ilo irti kaikista muista hyvistä jutuista elämässä. Paljon on vielä edessä.

New year, new me. Niinhän ne sanoo. Mutta mitä jos just sä tekisit ihan todella alkavasta vuodesta just sun vuoden? Mä aion ainakin yrittää, kuka on mukana?

2018, mä olen valmis.

sunnuntai 13. elokuuta 2017

Ihana Tampere

IMG_1966 IMG_2004 IMG_1958
Ihana kesäinen Tampere! Vaikka kuvitus onkin suppea, ehdittiin me kuitenkin noiden muutaman päivän aikana tehdä muutakin kuin ihailla nättejä auringonlaskuja ja notkua Tammerfest-alueen läheisyydessä. Ensimmäisenä iltana koettiin todellinen elämys, kun mun kummisedälle järjestetty synttäriyllätys paljastui muutaman tunnin mittaiseksi saunomiseksi vesillä. Paljulla varustettu saunalautta oli kyllä jotain, mitä tuskin koskaan enää tulen kokemaan. Kyllä sitä kelpasi saunan lämmössä katsella ohi lipuvia maisemia koko seinän kokoisesta ikkunasta.
    Samaisena keskiviikkoiltana laskettiin velipojan kanssa tunteja keskiyöhön, jolloin oltaisiin virallisesti meidän syntymäpäivän puolella. Kellon lyötyä kaksitoista vedettiin hampaat jäädyttävät Jägermeister-shotit naamaan, ja onnitteluhalaukset päälle. Äitin saavuttua paikalle saatiin vielä kuulla koko porukan hoilottama onnittelulaulu keskellä tupaten täyttä kapakkaa äidin mukaan tasan sillä kellonlyömällä, jolla virallisesti oltiin tähän maailmaan putkahdettu. Olihan se noloa, mutta tuskin olisin voinut kuvitella onnistuneempaa tapaa täyttää vuosia.
    Torstaiksi oltiin varattu pöytä Viikinkiravintola Haraldista, ja se oli kokemuksena kaikin puolin onnistunut. Ruoka oli todella hyvää, seura vielä parempaa ja syntymäpäivien kunniaksi saatiin vielä mummon tarjoamat todella ihanat synttärijuomat. Oli ihana olla koolla koko porukan voimin, mitä enää tuon jälkeen ei kyseisellä reissulla tapahtunutkaan. Ehdittiin myös pienellä porukalla käydä ihanassa kissakahvilassa. Kunpa olisin saanut pakata edes muutaman niistä ihanista karvaturreista mukaani!
     Illemmalla lähdettiin festareiden ulkopuolelle kuuntelemaan Apulantaa ja Haloo Helsinkiä. Koska näiden kahden välissä oli melkoinen tauko, päätettiin me lähteä sillä välin syömään. Mainitsemisen arvoista tämä on siksi, että tuo oli ensimmäinen kerta kun töiden aloittamisen jälkeen kävin subissa asiakkaana ja voi pojat että olikin outoa seistä tiskin sillä puolen.
     Mahat täynnä jaksoi taas lähteä katselemaan festarimeininkiä, ja kyllähän se Haloo Helsinki laittoi bileet pystyyn, jopa niinkin kaukaa katsottuna. Itse en ole kyseistä bändiä koskaan livenä nähnyt, mutta keikkakuume nousi kyllä nollasta sataan sekunneissa heti ensimmäisten sointujen kajahtaessa ilmoille. Vielä joskus minäkin pääsen ihan virallisesti heidän keikalleen! IMG_1973 IMG_2010

Perjantai me vietettiin tottakai Särkänniemessä, kun kerran Tampereella oltiin. Tuoksi päiväksi ei ollut luvattu kovin hyvää säätä, mutta pitkähihainen paita osoittautui melko äkkiä todella huonoksi vaatevalinnaksi. Päivä olikin yhtäkkiä niin lämmin, että sekä Koskiseikkailu että Tukkijoki olivat päivän todellinen hitti. Tukkijoessa kastuneita vaatteita me päädyttiin kuivattelemaan uuteen Hype-nimiseen laitteeseen. En ole eläissäni jännittänyt mitään laitetta niin paljon, olin hetken jo varma että pyörryn jo siinä jonottaessa. Lopulta se osoittautui kuitenkin koko puiston parhaaksi laitteeksi, se oli jotain niin mahtavaa. Hype oli todellinen, kun saatiin jalat taas tukevasti maan pinnalle. Päivän päätteeksi käytiin vielä katselemassa maisemia Näsinneulasta käsin. Lähtiessämme ostimme jäätelötötteröt, koska hei, eihän huvipuistopäivä ole mitään ilman herkkuja.
    Illaksi suunnattiin taas festarien läheisyyteen odottelemaan Antti Tuiskun esiintymistä. Sitä ennen käytiin haukkaamassa vähän jotain Pancho Villassa. Uskaltauduin ensimmäistä kertaa kyseisessä ravintolassa tilaamaan jotain muuta kuin perus burgeriannoksen, ja en kyllä pettynyt! Täytyy muistaa jatkossakin toisinaan poistua omalta mukavuusalueeltaan, sitä saattaa yllättyä positiivisesti.
    Ajattelin aiemmin, että en viitsi laittaa rahaa festarilippuun, että kuuleehan sen keikan sieltä ulkopuoleltakin. Torstaina tämä toimikin vielä hyvin, ja saatiin ihan rauhassa nauttia keikasta. Perjantaina kuitenkin viikonlopunviettäjät olivat lähteneet liikkeelle ja tajusin, että mun paikka olisi ehdottomasti ennemmin ollut siellä lavan edessä todellisten fanien joukossa, kuin alueen ulkopuolella jos minkälaisten rellestäjien joukossa. Siellä lavan edessä olisin ollut ihmisten joukossa, jotka ovat oikeasti tulleet nauttimaan siitä musiikista ja sen tuomasta fiiliksestä. Ulkopuolella meno oli selvästi se, että sinne oltiin tultu musiikin sijaan nauttimaan omista halvoista juomista, koska onhan tuollainen tapahtuma taas yksi todella huono tekosyy juoda. En sano etteivätkö ihmiset saisi tulla alueen ulkopuolelle fiilistelemään, mutta tajusin vain itse olevani todella väärässä paikassa. Tiedänpä ensi kerralla, että ostan lipun, niin ei tarvitse pettyä. En mitenkään pidä itseäni muita parempana, mutta kyllä sitä vähän alkoi miettiä että minkälaisia eläimiä me ihmiset osataankaan olla, kun siinä seisoskellessamme tajuttiin lähettyvillä hiippailevan vartijamiehen olevan palkattu siihen vahtimaan, etteivät ihmiset käy kuseksimassa läheisten talojen pihoille. Seriously bro? Just saying.
     Lauantaina koitti sitten se hetki, kun on pakattava laukut, hypättävä autoon ja suunnattava sen nokka kohti kotia. Olisin kyllä mielelläni voinut jäädä vielä muutamaksi päiväksi katselemaan Tampereen menoa, mutta ensi kerralla sitten lisää.

Näin tiivistettynä vielä, reissu oli kaikin puolin onnistunut ja nyt on taas matkassa monta hyvää muistoa lisää. Ainut asia mikä jäi harmittamaan oli se, että festarirannekkeiden velvoittamana ja noin muutenkin kaikki säntäilivät koko ajan kuka mihinkin, niin että koko porukalla vietetty aika jäi todella vähäiseksi. No, ensi kesänä uusi yritys. Sitä odotellessa!


sunnuntai 14. toukokuuta 2017

Mother's Day

IMG_1099
Näin ensialkuun, oikein ihanaa ja aurinkoista äitienpäivää jokaiselle äidille! Vaikka äitienpäivä, kuten muun muassa ystävänpäiväkin, kuuluisi mielestäni olla ihan joka päivä, on tämä päivä nostettu kalenteriin virallisena äitien juhlapäivänä. Joten jos se arjen keskellä välillä unohtuu, niin vähintään tänä päivänä tulisi jokaisen äidin olla ylpeä itsestään. Äidin rooli ei todellakaan ole helppo. Kuitenkin jokaisen äidin tulisi edes näin kerran vuodessa muistuttaa itseään siitä, että on suoriutunut tuosta roolista oikein hyvin. Vaikeuksista huolimatta äidit jaksavat rakastaa lapsiaan. He auttavat ja neuvovat silloin, kun heidän lapsensa sitä pyytää tai tarvitsee. He ovat tukena ja turvana lapsilleen, aina. He ovat todellisia supernaisia!

Itselleni yksi vaikeimmista asioista kotoa poismuuttamisessa, ja ennen kaikkea kauas kotipaikkakunnalta muuttamisessa oli se, että jouduin kauas äidistäni. Äiti oli kuitenkin aina se, jolle pystyin puhumaan ja jonka seurassa oli hyvä olla. Teki pahaa kun näki, miten koville oma lähtöni otti myös äidille. En vieläkään pysty kuuntelemaan Samuli Edelmannin Mahdollisuus -kappaletta herkistymättä, sillä äiti kertoi kuunnelleensa sitä joskus itkien autossa aamulla töihin ajaessaan, juuri vähän ennen minun muuttoani. Enkä ihmettele, sillä sanoja tarkemmin kuunnellessa, osuvat ne todella nappiin silloista tilannetta ajatellessa.
      Kuitenkin mulla on todella hyvä mieli siitä, että meidän välit äidin kanssa ovat edelleen samanlaiset. Äidin luona käyminen on tuntuu aina todella kotoisalta ja rennolta. On ihanaa, kun äidin kanssa voi edelleen puhua kaikesta, vaikeistakin asioista. Aluksi kotoa lähteminen takaisin tänne omaan kotiin ei tuntunut niin vaikealta, mutta täytyy myöntää, että kerta kerralta on vaikeampaa pidätellä kyyneliä ja pysyä vahvana lähtöhalien aikana. Eikä sillä, että minut olisi opetettu olemaan vahva tai sanottu ettei saisi itkeä, mutta teen lähtemisestä itselleni helpomman, jos en liikaa ajattele tai päästä kyyneliä valumaan. Siitä ei nimittäin tulisi loppua millään, jos se kerran alkaisi.
     Tuntuu vähän jopa etuoikeutetulta, että itsellä on niin hyvät ja läheiset välit oman äidin kanssa. Maailmassa on kuitenkin niin monia lapsia, jotka ovat huonoissa väleissä äitiensä kanssa. Se on tottakai lapselle vaikeaa, mutta erityisesti se raastaa niitä äitejä, jotka haluaisivat lapsistaan läheisempiä, mutteivat syystä tai toisesta koskaan saavuta sellaista pistettä.
     Saan olla todella kiitollinen omasta ihanasta äidistäni. Vaikka pienenä häntä välillä häpesi ja ärsytti toden teolla, kun äiti käski tekemään jotain kotitöitä kesken jonkun paljon tärkeämmän tekemisen, on hän kuitenkin todella rakas. Vasta näin aikuisella iällä sitä oikeasti oppii arvostamaan omaa äitiään ja kaikkea, mitä hän on minun vuokseni tehnyt. Ihanaa, että juuri mulla on maailman paras äiti! <3

Yritin etsiä yhtä todella ihanaa kuvaa äidistäni, jonka muistan ottaneeni vuosia sitten, mutta en löytänyt sitä. Täytyy siis tyytyä kliseiseen kukkakuvaan. Toisaalta, liittyy sekin onneksi aiheeseen siten, että juuri tuollainen sininen sattuu olemaan äitini lempiväri.

keskiviikko 19. huhtikuuta 2017

Pääsiäinen 2017

IMG_0637 IMG_0702 IMG_0951 IMG_0870
Sinne meni pääsiäinen ja pääsiäisvapaat. Itselläni oli onneksi pehmeä lasku arkeenpaluuseen, sillä olin eilen töissä, mutta tänään jatkan taas vapaapäivällä. Kyllä osaa olla tyhmä olo töissä, kun sinne menee muutaman päivän tauon jälkeen. Aivan kuin pitäisi opetella kaikki uudelleen alusta, ja vähän makustella, että mitenkäs se homma taas toimikaan. Kyllähän se siitä onneksi lähti rullaamaan pienen alkujäätymisen jälkeen.

Me vietettiin pääsiäinen hyvässä seurassa Etelä-Pohjanmaalla. Siellä oli lauantaina perinteiset kokkomeiningit, ja sunnuntaina sitten juhlittiin muutamankin ihmisen syntymäpäiviä. Pöytä oli taas kerran laitettu koreaksi! IMG_0982 IMG_0826 IMG_0967 IMG_0927
Ulkona on ollut jo monta päivää aivan ihana sää, ja kyllä sen huomaa kuinka tuo aurinko alkaa oikeasti jo lämmittää. Mutta huhtikuutahan tässä jo käydään, ettei niihin kesäkeleihin enää totta tosiaan pitkä matka olekaan. Aivan huippua!

Sain vapaapäivien aikana luettua loppuun Fifty Shades -kirjasarjan, jota aiemmin täällä mainostinkin. Jouduin taas kohtaamaan sen tunteen, kun joku kirja vie sut niin täydellisesti mukanaan, että vain luet ja luet ahmien, ja kun pääset loppuun, et enää tiedä mitä tekisit sun elämällä. Koska siltä se todella tuntuu. Se jättää tietynlaisen tyhjiön sun arkeen, etkä tiedä, millä sen tästä eteenpäin täyttäisit.
    Jotenkin se tässä tapauksessa vielä korostuu, sillä mun täytyy myöntää, että tuon sarjan päätösosa jätti mut jotenkin kylmäksi. En tiedä että olisinko halunnut lukea lisää, olisiko tarinan pitänyt päättyä jotenkin eri tavalla vai mikä sen teki, mutta en vain saanut tuosta lopusta niin paljoa irti, kuin ehkä olisin tahtonut.
    Lähdin lukemaan noita kirjoja ennen kaikkea siksi, että olin elokuvat nähtyäni todella kiinnostunut miespuolisen päähahmon salaisuuksista ja menneisyyden haamuista, syistä sen takana miksi hän on sitä mitä on. En saanut edes kirjoista vastausta kaikkiin mun kysymyksiin, enkä tiedä pystynkö elää tämän asian kanssa, haha. Ehkä juuri ja juuri pystyn. IMG_0827 IMG_0731 IMG_0705 IMG_0971