Täydelliset korot

Moni nainen, miksei mieskin, osaa varmasti samaistua siihen fiilikseen, kun et vaan saa niitä kenkiä mielestäsi. Niinpä.

Nappasin eräällä shoppailukierroksella ihan vain mielenkiinnosta ja puoliksi vitsillä nämä korkokengät mukaani sovituskoppiin. Lopulta kävikin niin, että rakastuin kyseisiin kenkiin aivan täysin, ja ne olivat ainoa asia minkä sovittamistani vaatekappaleista tahdoin kiikuttaa kassalle. Järjen ääni päässäni kiljui kuitenkin jättämään kengät liikkeeseen, joten niin myös tein.
      Pari kertaa ehdin käydä ihan vain sovittamassa ja ihastelemassa kenkiä, minkä jälkeen ymmärsin, ettei tilanne ratkea kuin yhdellä tavalla. Ensimmäinen paniikki Zaraan astuessani oli, etteivät kengät olleet enää samassa paikassa kuin ennen. Metsästin ne käsiini, mutta seuraava paniikki iski, kun omaa kokoani ei enää ollut jäljellä. Jouduin siis lopulta tilaamaan nuo unelmakengät netistä, missä kokoja onneksi oli vielä jäljellä.

Loppu hyvin, kaikki hyvin. Sain mielenrauhan ja täydelliset kengät.

Mun järjen äänelle (ja poikaystävälle) mä väitin, että olin ansainnut ne kengät. Koska hei, mulla oli ennestään vain yhdet juhlakengät.

Huipulla

Ensimmäinen kokonainen päivä Rukan lumisissa maisemissa pani sään puolesta parastaan. Edellisen illan tuikeaa tuulta muistellen puettiin kunnolla päälle ja lähdettiin pienellä porukalla ihastelemaan maisemia Rukan huipulle. Sää sattui olemaan selkeä, joten upeaa maisemaa näki silmänkantamattomiin asti. Aurinko häikäisi, mutta myös porotti niin lämpöisesti, että melkein alkoi hiki valua toppavaatteissa.

Upean sään houkuttelemana oli sitä lähdettävä myös vähän ladulle, ja yllätyin kyllä miten hyvin se suksi luistikin siihen nähden, että edelliskerrasta on jokunen vuosi vierähtänyt. Muina päivinä sää oli selkeästi kylmempi, vaikka aurinko toisinaan pilkahtelikin. Pakkasta uhmaten kuitenkin ulkoiltiin kuka minkäkin aktiviteetin parissa. Moottorikelkkailtiin, lasketeltiin, hiihdettiin. Ulkoilun lisäksi myös syötiin hyvin, niin mökillä itse laitettua ruokaa kuin sitten muutamia kertoja myös ravintolassa. Eikä tietenkään pidä unohtaa saunomista. Onko olemassa parempaa, kuin lämmin sauna hiihtolenkin päätteksi? En usko.

Sairastelulta ei tälläkään kertaa vältytty, mutta aivan viimekertaisen kaltaista show'ta ei saatu järjestettyä, vaan ihan perus flunssaa poti loppuviikosta itse kukin. Siitä huolimatta nautittiin loppuun saakka maisemista ja toistemme seurasta. Kyllä tuolla pohjoisessa vaan on omanlaistaan taikaa ja tunnelmaa. Noin viikon lomailun ja kahden päivän autossa istumisen jälkeen tuntui kyllä todella hyvältä olla vihdoin kotona. Ja nyt on taas mukava katsella näitä kuvia ja muistella mennyttä reissua.