Mulla on joku taipumus hinautua kaikkien muiden jäljessä, kun kyse on jostain massailmiöstä. Luin Harry Potterit paljon myöhemmin kuin muut saman ikäiset ja vasta toisella lukemiskerralla jotain naksahti päässä. Joskus kuuntelin Justin Bieberin Babya jokseenkin huvittuneena, mutta siitä jonkin ajan päästä jotain loksahti paikoilleen ja nyt mun huone on täynnä JB-julisteita, mä nukun JB-lakanoissa ja suihkun jälkeen kääriydyn JB-pyyhkeeseen. Ja nyt jotain on taas mennyt pieleen. Tai oikein, ihan miten vaan.
Luin Nälkäpelit joskus silloin kun missään ei puhuttu muusta kuin niistä. Tykkäsin, se oli mun mielestä ihan jees lukemista, mutta mulle ei koskaan ihan täysin auennut miksi niitä oli niin paljon hehkutettu. No, nyt pitkän ajan päästä, kun päätin pitää jonkinlaisen vieroitushoitojakson Pottereista, ajattelin lukea Nälkäpelit uudestaan. Tällä kertaa alkuperäiskielellä, kun siihen kerran mahdollisuus meidän kirjastossa on. Se on oikeastaan aika huvittavaa kun tajuaa, ettei voi lopettaa lukemista. Se kun tajuaa, että haluaisi mennä naimisiin fiktiivisen henkilön kanssa. Ensin rakastuin kirjan kuvailemaan Peetaan, mutta eipä tee tiukkaa katsella tuota valkokankaan versiotakaan. Muita kohtalontovereita?
Kuvista voisi melkein päätellä, että mulla on jonkin asteinen pakkomielle pinkkiin väriin. Tuskin sentään.
Hmm, tämän postauksen pointti oli vissiin avautua kaikista mun riippuvuuksista ja taipumuksesta totaaliseen sekoamiseen, jos tykkään jostain asiasta yhtä paljon kuin syömisestä. Turha kai mun on luvata tasokkaampia päivityksiä, kun näistä kuitenkin aina tulee, no, just tälläsiä.
Skippaan suosiolla kaikki anteeksipyytelyt siitä, että viime postauksesta on vierähtänyt niin pitkä tovi. Tätä seuraavan selostuksen jälkeen se on nimittäin aika selvää, miksi en ole ehtinyt päivittää tänne mitään.
Huolimatta siitä että se varmaan olisi jo aika aiheellista ja että kaikki muut tuntuu jo hikoilevan koulukirjojen ääressä niin ei, minä en ole vielä evääni väräyttänyt yo-kirjoituksiin lukemisen suhteen. Ehtiihän sitä. Hehheh, katsellaan sitten kun kesäloman lopulla tulen avautumaan tänne siitä, kuinka en ole saanut yhtään mitään aikaan ja paniikki yltyy sietämättömäksi.
Kouluhermoilujen sijaan olen pitänyt meidän huushollia pystyssä, kun molemmat vanhemmat on vielä jonkin aikaa töissä ennen niiden loman alkua. Siinä sivussa olen puunannut myös tädin apuna niiden kämppää ja ollut 'lapsenvahtina' itseni pituiselle serkkupojalle Etelä-Suomen suunnalla. Sillä reissulla tuli käytyä moikkaamassa Cheekkiä ynnä muita Kaisaniemessä huonosta kelistä huolimatta ja sen jälkeen nautittua maailman parasta pastaa Vapianossa. Eipä voi Myllyn paras rakettispagetista puhua samana päivänä, hah. Junalla tuli reissattua jos johonkin päin ja se on kyllä ehdottomasti mun lempparitapa matkustaa.
Sieltä kotiuduttuani oli sitten vuorossa juhannussiivoukset, jotka nekin jäi mun kontolle. Menin pikku hiljaa huoneita läpi viikon aikana ja ihan hienosti siitä selviydyin, voittajafiilis. Tosin ne siivoukset näyttää jo olleen ja menneen. Tyypillistä.
Juhannusaattoa vietettiin tuttuun tapaan mummolassa saunan, grillailun ja juhannuskisojen merkeissä. Oli ihan huippu hauskaa jälleen kerran, ensi vuotta odotellessa. Pesäpalloa pelattiin yömyöhään asti, verenmaku suussa tietenkin.
Eilen istuttiin kavereiden kanssa ABC:llä, kuten kaikki todelliset kovikset tekee. Hurja meno tuolla keskustassa, kun mitään muuta paikkaa ei ollut mihin mennä. No, en valita, kyllähän se hamppariateria ja pehmis maistui.
Tämä päivä on mennyt lähinnä tietokoneella roikkuessa, koska oon harjoitellut teoriakoetta varten, joka on huomenna. Jännittää. Tänä yönä varmaan painajaisissa kummittelee lause: "Kokeesi on....hylätty."
Ehkäpä yritän taas kerran ryhdistäytyä ja saada vähän useammin päivitettyä tätä blogia.