Näytetään tekstit, joissa on tunniste Musiikki. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste Musiikki. Näytä kaikki tekstit

tiistai 13. kesäkuuta 2017

Elämäni biisit

Olen jo jonkin aikaa pyöritellyt mielessäni tätä postausideaa, mutta vasta nyt pääsen toteutusvaiheeseen asti. Tarkoitus olisi siis tarkastella muutamia mulle tärkeitä tai mun elämää koskettaneita kappaleita.
     Musiikki on mulle todella merkityksellinen asia, enkä voisi elää ilman sitä. Musiikki kuuluu mun elämässä autoiluun, täyttämään hiljaisuutta mun ollessa yksin kotona, meikkaamisen ja vaatekriisien taustalle, illanviettoihin sekä korostamaan erilaisia läpikäymiäni tunnetiloja. Paljon musiikkia kuuntelevana ihmisenä mulla on todella paljon lempparibiisejä, joista tykkään niiden sanoman tai sitten ihan vaan yleisen olemuksen ja niistä välittyvän fiiliksen takia. Tähän postaukseen yritin kuitenkin valita sellaisia kappaleita, jotka todella merkitsee mulle jotain ylitse muiden, ja joihin liittyy voimakkaita muistoja.

Elefantin paino - Ellinoora Tämä biisi meni tunteisiin heti ensimmäisellä kuuntelukerralla. Itkin tätä kuunnellessa, sillä tässä kappaleessa tiivistyi kaikki se, mitä mä olisin halunnut sanoa mun äidille silloin, kun mun vanhempien ero oli vielä kipeimmillään meidän kaikkien mielessä. Itkin, koska kappaleen sanoma oli niin kaunis, mutta tunsin myös pettymystä itseeni, kun en ollut osannut olla äidin tukena paremmin. Nykyään tämä kappale herättää edelleen surunsekaisia tuntemuksia, mutta enemmän tällä kappaleella on minuun voimaannuttava vaikutus.

Angels are calling - Ari Koivunen Olin aikoinaan melkoinen Ari Koivusen fani, ja tämä kappale oli yksi suosikeistani hänen esikoislevyllään. Mieleen tämä kappale kuitenkin jäi, kun se silloin vuosia sitten alkoi soimaan auton radiossa meidän ollessa perheen kanssa matkalla katsomaan mummuani sairaalaan. Mummulla oli jokin aika sitten todettu syöpä, joka myöhempien tutkimusten mukaan oli levinnyt jo useampaankin paikkaan. Tämän kappaleen alkaessa soida autossa tuli minulle tunne, ettei mummu tule selviämään tästä sairaudesta. Vielä tänä päivänäkään en ole pystynyt kuuntelemaan kyseistä kappaletta vuodattamatta yhtäkään kyyneltä, ja aina sen soidessa muistelen mummua, enkä voi vieläkään hyväksyä sitä, että hän joutui lähtemään niin aikaisin.

Suojaan kaikelta - Lauri Tähkä & Elonkerjuu Mun veljien ja serkkupojan kanssa astuttiin suuriin saappaisiin, ja tekeydyttiin kyseiseksi bändiksi mun tädin ja hänen miehensä häiden ohjelmanumeroa varten. Solistina meidän kokoonpanossa toimi näiden nimenomaisten häiden sulhanen. Suojaan kaikelta raikasi niin että sitä ei unohda yleisö, mutta emme myöskään me esiintyjät itse. Niin paljon kuin tuo esiintyminen jännitti (olihan yleisössä muun muassa silloinen matematiikanopettajani), on se yksi hauskimmista ja ikimuistoisimmista hetkistä elämässäni. IMG_1046

Blaablaa - Antti Tuisku Suurena Antti Tuisku -fanina halusin tälle listalle jonkin hänen kappaleistaan. Moni niistä on minulle merkityksellinen ja rakas, mutta tämä yksi on ylitse muiden. Tämä on voimabiisi, joka vetää minut pinnalle epävarmuuksieni syövereistä. Tämä on se biisi, joka sai minut löytämään suuren palasen kauan kadoksissa ollutta itsevarmuuttani.
     Pienen kylän kasvattina sitä joutuu helposti silmätikuksi ja muiden arvostelun kohteeksi. Monesti vain, koska ihmisillä on tylsää, eivätkä he keksi mitään muiden ihmisten lynkkaamista kehittävämpää puuhaa. Tämän kappaleen avulla pääsin pois suojakuorestani ja uskallan olla täysin oma itseni, miettimättä muiden mielipiteitä. Ainakin suurimman osan aikaa. Koska loppujen lopuksi, kuinka paljon muutaman ihmisen mielipide sinusta vaikuttaa? Entäpä jos kaikki loput tästä ihmismassasta arvostavat sinua ja sitä että uskallat rokata omaa tyyliäsi rohkeasti täysin omana itsenäsi? Toisinaan tästä täytyy muistuttaa itseään, mutta uskokaa pois, sen tiedostaminen tekee elämästä monin verroin helpompaa ja nautittavampaa.

Beibi - Haloo Helsinki! Tämä biisi soi autossa, kun ajoimme pari vuotta takaperin keskustan rautatieasemalta Espooseen päin mun poikaystävän kanssa. Tuolloin hän oli siis minulle vain nettituttu, jota näin kasvotusten vasta toista kertaa elämässäni, mutta jota kohtaan hiljalleen olin huomannut tuntevani muutakin kuin vain kaverillisia tunteita. Joka kerta tämän biisin kuullessani muistan elävästi sen jännityksen mikä mulla oli ylipäätään tuosta koko tilanteesta ja edessä olevasta viikonlopusta, mutta myös siitä hullun kovasta vauhdista ja rajusta ajotyylistä. Muistan kuinka yitin salaa saada penkin laidoista tai ihan mistä tahansa kiinni, kun kiidettiin halki Helsingin keskustan omasta mielestäni aivan liian lujaa ja liian läheltä muiden kalliita autoja. Tässä sitä kuitenkin ollaan. Ajotyyli on edelleen sama, mutta olen kai jo niin tottunut siihen, ettei enää tarvitse roikkua pelkääjän kahvassa kiinni. Ainakaan ihan koko aikaa.

Eteen ja ylös - Elastinen Tätä kuunnellessani mulle tulee aina mun kaksosveli mieleen, ja ensimmäinen kerta kun tämän kappaleen kuulin, taisi olla juurikin hänen autonsa takapenkillä istuessa. Hän on se, joka pitää mut ajantasalla tämän hetken kuumimmista hiteistä ja etenkin uusista, vasta hiteiksi nousemassa olevista kipaleista. Hänen ansiostaan löysin myös tämän kyseisen kappaleen, josta on sanomansa takia tullut mulle todella tärkeä. Aikoinaan tuli luukutettua tätä todella paljon.
    Tähän biisiin liittyen muistuu mieleeni aina myös se ilta, kun oltiin Seinäjoella juhlistamassa mun kirjoitusten päättymistä ja muuten vaan viettämässä aikaa hyvällä porukalla. Jussi kertoi käyneensä toivomassa jotain biisiä mulle, mutta vaikka kuinka odoteltiin, ei tuo kappale alkanut soimaan. Onneksi ei lähdetty ennen pilkkua, sillä juuri ennen viimeistä hidasta tuo toivomusbiisi kajahti ilmoille. Yllätys yllätys, oli myös Jussi huomannut minun pitävän tästä biisistä, ja oli siksi toivonut juuri sitä. Ei sitä voi kuin hymyillä muistellessaan, kuinka me kahden mun elämän tärkeimmän miehen kanssa vedettiin laulaen ja tanssien tuo kappale niin, ettei muille tanssilattialla olleille jäänyt mitään epäselväksi.

My heart will go on - Celine Dion Mun läheiset tietää varmasti todella hyvin Titanic -elokuvan olevan mulle tärkeä. Se on tullut katsottua kymmeniä kertoja läpi, joka kerta enemmän tai vähemmän kyynelehtien. Siksi listalleni pääsee tottakai kyseisen elokuvan tunnuskappale. Sittemmin tätä on tullut tansittua baari-iltojen päätteeksi viimeisenä hitaana niin moneen otteeseen, että tästä on tullut myös yksi "meidän biiseistä".
IMG_1010
Mahdollisuus - Samuli Edelmann Tästä kappaleesta olen tainnut kertoa jo aikaisemminkin. Mulle ja äidille tärkeä biisi, joka yllättäen soitettiin myös mun ylioppilasjuhlassa keväällä 2015. Siinä oli tekeminen, ettei sotkisi tuona aamuna vaivalla väkerrettyjä silmämeikkejä.

Titanium - Sia Tykkään tämän kappaleen sanoituksesta, mutta listalle tämä on päässyt, sillä tämä tuo mieleeni muistoja yläasteaikaisesta kaveriporukastani. Meillä oli tapana kokoontua yökyläilemään yhden meidän porukan tytön kotiin, ja siellä sitten keksittiin aina kaikkea, enemmän tai vähemmän hullua ja hauskaa, tekemistä. Eräällä kerralla oli sitten vuorossa karaokelaulantaa, jossa tämä kappale vedettiin useampaan otteeseen. Tämähän ei siis ole helpoimmasta päästä biisejä laulaa, joten voitte vain kuvitella, mitä sulosointuja meidän tyttöporukasta lähti. Muttei tarkoitus ollutkaan laulaa kauniisti, vaan pitää hauskaa. Ja siinä me kyllä mielestäni onnistuttiin.

Fairytale gone bad - Sunrise Avenue Tämä on ihan mun suosikki jo vuosien takaa, nykyään kuitenkin eri syistä kuin alunperin. Pikkutyttönä ihastuin tähän biisiin lähinnä siksi, että kuuntelin sitä television musiikkikanavalta, ja siinä musiikkivideota katsellessani silmäni osuivat bändin melko mukavannäköiseen solistiin. Sitä toki tuo kyseinen solisti on tänäkin päivänä, mutta aikuistuttuani ja englantia opiskelleena ymmärsin vihdoin myös kappaleen sanoman.
    Kaikissa perheissä on omat ongelmansa, mutta kuulin yläasteaikoina mun kavereilta aina sitä, kuinka meillä on niin ihanan täydellinen perhe. Vanhemmat oli yhdessä, kiva omakotitalo, lapsina sekä tyttöjä että poikia. Oikea kiiltokuva. Ehkä se näyttikin siltä, ehkä se joskus jopa oli sitä. Mutta kun jokin nakertaa pikkuhiljaa sisältä, niin siitä jää lopulta jäljelle vain kuori, kulissit. Lopussa me oltiin kaikki ihan rikki, ja kyllähän se oli melkoinen fairytale gone bad. Enää en usko satuihin.

keskiviikko 4. toukokuuta 2016

Aurinkoo

IMG_0057 IMG_0067 IMG_0065 IMG_0042 IMG_0071 IMG_0049 IMG_0069 IMG_0045 IMG_0075

    Kuvat tähän päivitykseen on kaivettu taas arkistojen kätköistä, miten näitä julkaisemattomia kuvia voikin olla näin paljon? Nämä kuvat ovat ehkä maaliskuulta, mutta linkittyvät tähän päivään siten, että ulkona paistaa aurinko tällä hetkellä ihan yhtä nätisti kuin tuona päivänä Helsingissä. Aika heikko aasinsilta tosiaan, mutta menköön.

    Oon viime aikoina puuhastellut kaikkea tavanomaista, mutta ehdoton viime kuun kohokohta oli Antti Tuiskun Peto show. Tiesin, että sinne mennään tanssimaan, pitämään hauskaa, ehkä itketäänkin vähän jos siltä tuntuu. Mutta se oli niin paljon muutakin! Se energia ja palo siihen hommaan, mikä siitä jätkästä huoku koko areenalle, oli jotain niin uskomatonta ja hienoa. Olin myyty jo ilman sitä pitkää välispiikkiäkin, mutta sen jälkeen arvostus nousi ihan pilviin. Oli kuka mitä mieltä tahansa, niin on se Tuisku vaan niin äijä ja ansainnut ihan kaiken mitä on saanut. Se ei ollut keikka tai konsertti. Se oli sitä mitä nimikin antaa olettaa; show.
     
   Toinen asia minkä haluan jakaa, on se, että mua odottaa tässä kuussa viikon lomamatka Rodokselle. Sinällään harmi lähteä nyt, kun täällä Suomessa alkaa juuri puut ja nurmikko vihertää, ja kesä lähestyy kovaa kyytiä. Mutta toivotaan, että sataa vähintään räntää sinä päivänä kun lento lähtee, niin ei tule liian ikävä Suomen epävakaita sääoloja. 
    Kamera lähtee tietenkin reissuun mukaan, ja saatte nähdä niitä kuvia sitten joskus, kun saan ne käsiteltyä. Mulla on jotenkin sellainen kutina, että niitä kuvia saattaa kamerasta löytyä muutamakin, joten käsittely tulee olemaan todellinen urakka.
     Ajankohtaisempi urakka tällä hetkellä on kuitenkin pakkaaminen. Täytyisi varmaan pikku hiljaa aloitella, jotta sieltä matkalaukusta löytyisi sitten perillä kaikki tarpeellinen ja vähemmän tarpeellinen. 


keskiviikko 20. elokuuta 2014

Parasta just nyt

006

      Vaikka mulla on nykyään aikaa enemmän kuin mitään muuta, niin en ole saanut oikein mitään asioita hoidettua. Esimerkiksi nyt tämä blogi vaikka. Aikaa olisi kyllä, mutta ideat on loppu ja jotenkin se kirjoitusfiilis katoaa aina sillä välin, kun tietokone käynnistyy. Mulla ei ole mitään inspiraatioita kuvaamisen suhteen ja tuntuu, että ei noin yleensäkään ole mitään motivaatiota tehdä muuta kuin maata tuijottaen kaukaisuuteen ja valittaen tylsyydestä. Keskittymiskyky ei riitä oikein mihinkään, kaikki jää kesken ja lopulta päädyn valittamaan tylsyyden lisäksi siitä, että en saa mitään aikaan ja hautaudun lopulta kaaokseen.

008

      Huolimatta siitä, että aamulla kouluun ajaessani saan laittaa autossa lämmöt täysille ja olen jo kaivanut villasukat esiin sukkakopan pohjalta, niin en vieläkään osaa päästää irti kesästä. Näin tekemisen puutteessa sitä ajautuu väistämättä ajattelemaan kaikkia niitä ihania päiviä, kun oli mahdollista tehdä aivan mitä tahansa jos sattui huvittamaan. Kun sai valvoa pitkään ja silti ulkona oli vielä täysin valoisaa, eikä tarvinnut kompastua imurinletkuun pimeässä kun yrittää löytää vessasta tietä takaisin omaan sänkyyn. Jälkeen päin harmittaa, että aloin elää kesää täysillä vasta viimeisten kahden lomaviikon aikana. Joka tapauksessa on mahtavaa, että kun joku kysyy miten mun kesä meni, niin ei tee heti mieli näyttää keskaria ja poistua paikalta muistellen sitä miten tuli maattua kotona reilut kaksi kuukautta. Sen sijaan tuo kysymys saa mielen täyttymään ihanista muistoista ja tulee tunne, että tuli oikeasti tehtyä jotain millä on jotain merkitystä ja mikä vieläkin saa hymyn huulille. Ehkä tämä oli se mun "paras kesä ikinä" ja siksi tuntuu siltä kuin yrittäisi väkisin luopua hyvästä ystävästä.

017

      Koska kuvat ovat mustavalkoisia, niin sitä ei ehkä huomaa, mutta olen totaalisen rakastunut punaiseen huulipunaan. Oon onnellinen huomatessani yhä harvemmin päällepantavaa valitessani tai muuten vaan laittautuessani miettiväni sitä, mitä muut kyseisestä asusta tai hiustyylistä ovat mieltä. Muiden mielipiteistä välittäminen on ollut aina mun heikkous ja etenkin täällä jos näyttää vähänkin massasta poikkeavalta, niin siitä ei saa kuulla mutta voi panna merkille paljonpuhuvia katseenvaihtoja tai kuiskaten käytyjä keskusteluja. Ne ei varmasti tule koskaan loppumaan, mutta musta on kiva jos oon saanut edes jonkun verran mun hataralle pohjalle rakennettua itsetuntoa kasattua kokoon.

      Oon viime aikoina kuunnellut musiikkia lähes yötä päivää. Koska musiikki on parasta lääkettä olit sitten iloinen, vihainen, surullinen, ahdistunut, onnellinen tai stressaantunut, niin sittenhän sen pitää antaa soida. Ja sehän soi. Tässä joitakin mun tän hetken lemppareita, joille annan kunnioitusta nostamalla volat kattoon aina kun nämä soi. Se on parasta just nyt. 

sunnuntai 29. kesäkuuta 2014

29062014

021 036 cats 046 030 039 043 028

      Näiden kuvien perusteella saattaa näyttää oikein kesäiseltä ja aurinkoiselta, mutta se on harhakuva. Tai kyllä, aurinko paistoi ja tämän viikonlopun aikana on ollut välillä jopa oikeasti lämmin, mutta siihen se sitten on aika lailla jäänytkin. Mun matkakuume on kasvanut laittoman suureksi ja huolimatta siitä, että pian ollaan lähdössä rakkaaseen naapurimaahamme Ruotsiin käymään, niin en usko että siellä sen enempää tarvitaan aurinkorasvaa kuin täälläkään. Nyt pitäisi päästä johonkin oikein lämpöiseen kohteeseen. Ja äkkiä.
      Perjantaina ja lauantaina oli täällä meidän pikkukylässä jokakesäinen markkinatapahtuma Ryskööt ja siellä tuli kulutettua valtaosa päivästä. Erilaisia kojuja oli vaikka kuinka paljon, mutta minä tein ostoksia vain yhdessä. Hattarakiintiö on ainakin tälle viikolle täynnä, metrilakuihin oon vasta pääsemässä käsiksi. Onnellinen lapsi.
      Tulevalle viikolle toivoisin kunnon auringonottosäätä ja motivaatiota saada itseni taas pitkästä aikaa kiinni liikunnan ihmeelliseen maailmaan. Tälle päivälle toivoisin taikasauvaa, jolla saisin mun sekasorron vallassa olevan huoneeni järjestykseen muutamassa sekunnissa. Kiitos.

lauantai 25. tammikuuta 2014

Saturday

004 026 015 011           Lauantai. Ehdottomasti yksi maailman parhaista asioista on herätä viikonloppuaamuna ja tajuta, että saa jäädä löhöilemään sängyn pohjalle eikä ole kiire mihinkään. Huomata, että ulkona on lumista ja valoisaa ja että kello on vasta niin vähän, että pimeän tuloon on vielä monta tuntia matkaa.
         Parhautta on avata yksi seitsemästä lempikirjastaan ja jatkaa lukemista siitä, mihin sen edellisenä iltana malttoi jättää. Syödä siinä samalla kaikessa rauhassa hyvä aamupala. Huippufiilis kun saa tarttua kameraan ja nauttia siitä, että valoa on tuohon aikaan vuorokaudesta jopa riittävästi sen käyttämiseen.
         Viikonloppujen helmiä on myös se, että saa pukea päälleen mukavat ja lämpimät vaatteet sen sijaan, että yrittäisi nykiä farkkuja jalkaan. Uuden lettikampauksen kokeileminen ja sen tekemisessä onnistuminen saavat myös hymyn huulille. Mä olen iloinen huolimatta siitä, etten sittenkään ole saanut aloitettua yhteiskuntaopin kurssikansion tekemistä.

Tämä on hyvä päivä. Toivottavasti teilläkin! :-)

sunnuntai 15. joulukuuta 2013

15122013

005 012 008 019       Joululahjojen paketointi, kynttilänvalossa fiilistely, vuoden viimeinen koeviikko ja joulukalenterin avatut luukut kertoo siitä, että nyt ollaan jo tosi lähellä joulua. "Aivan sama, kunhan läpi pääsee" -asenne kokeiden suhteen viittaa siihen, että loma on vielä lähempänä. On/off -lumitilanne taas todennäköisesti muistuttaa ilmastonmuutoksesta. Ja tämä erittäin kämäinen ja itseääntoistava teksti on merkki siitä, että kirjoittaminen ei taaskaan suju.

Koittakaa kestää näitä mun jouluhörhellyksiä, eipä tätä aikaa vuodesta enää kauaa kestä.

perjantai 29. marraskuuta 2013

Flowing water

055 067       Tänään piiiiitkästä aikaa iski kuvausinspis ja pakko oli sitten lähteä kameran kanssa heilumaan ulos. Vihdoin pääsin kokeilemaan tuota viime jouluna saamastani valokuvauskirjasta lukemaani kikkaa, jolla saa virtaavan veden näyttämään ihanan samettiselta ja unenomaiselta. Ei voinut olla kuin tyytyväinen, kun ainakin omasta mielestä kuvat onnistuivat hyvin. Parannettavaa toki on, mutta täähän olikin vasta ensimmäinen kerta.
075 059 074

maanantai 4. marraskuuta 2013

Erilaiset

cats     Sattuneesta syystä kaivon pitkästä aikaa Robinin Koodin (tai no tarkemmin sanottuna ylipäätään minkään levyn) mun kaapin kätköistä ja ei vitsi mikä fiilis. Ei vaan ole sen tunteen voittanutta, kun osaa kaikkien biisien sanat ulkoa ja voi kiljua erittäin nuotin vierestä, mutta tunteella biisien mukana. Jos 26.4.2013 päivää ei lasketa mukaan, niin en oo ehkä koskaan käynyt niin hulluuden partaalla kuin perjantaina...
007     ...kun eräs ihanainen ihminen kävi vähän jakelemassa nimmareita Keskisellä. Oikeesti, turhaan toivon ettei kukaan tuttu nähnyt mua siinä tilassa, mutta toivon silti. Mulla oli kamerakin mukana, mutta sen esilleotosta ei ollut puhettakaan. Puhelimella sain otettua tärisevin käsin pari kuvaa, jotka ei oo laadusta kuullutkaan. Oon vieläkin ihan jossain ihmemaassa, hirveen surullinen ja onnellinen yhtäaikaa. Kyllä mä tollasen haluisin kotiin, jos siihen olisi mahdollisuus.♥

torstai 17. lokakuuta 2013

17102013

cats 051 018      Viime postauksen jälkeen oon ehtinyt yökyläillä Hanskilla pitkästä aikaa koko kaveriporukalla, käydä uimassa, uhmata flunssaa ja kuntoilla, syödä vähän mitä sattuu, shoppailla Seinäjoella kavereiden kanssa, nauttia jälleen kerran Pancho Villan ruuasta, katsella ikkunasta kun ensilumi sataa maahan ja katsoa elokuvan, jonka oon pitkään halunnut nähdä.
      On ollut aivan ihanaa nähdä kavereita pitkästä aikaa ja viettää kunnolla aikaa yhdessä. Vaikka aina jossain keskustelujen lomassa joku on saattanutkin huokaista, että "voi että se ja se koulujuttu pitäis vielä tehdä...", niin oon silti saanut rentouduttua nyt lomalla ihan kunnolla. Oli jo varmaan aikakin pitää vähän taukoa stressistä, pian sitä joka tapauksessa saadaan lisää, kun edessä on jälleen yksi koeviikko. Mutta ei nyt puhuta siitä.
      En löytänyt Seinäjoelta oikein mitään, vaikka jälleen kerran sovitin ties kuinka montaa vaatekappaletta. Kuitenkin kaikki mitä mukaan lähti, oli sellaista mitä olin etsinytkin. Ihan onnellinen siis olen, vaikka ääni voi muuttua kellossa taas sitten maanantaina, kun on lähdössä kouluun, eikä vaatekaapissa edelleenkään ole mitään päällepantavaa. Vielä vähemmän nyt, kun silloin jokunen aika sitten siivousvimmassa menin taas heittämään kaikki vähälle käytölle jääneet rievut pois.
014 016 030 050 dogs     Oon aivan täysin rakastunut tuohon T-paitaan ja pipoon. Tekis vaan mieli käyttää niitä koko ajan! En oo oikein koskaan tykännyt punaisesta väristä, mutta tuohon paitaan se sopii. Muutenkin kiva pukeutua johonkin vähän erilaiseen, kuin mihin oon tottunut. Vaihtelu virkistää, mutta en aio unohtaa, että pinkki on aina pinkki.
     Katoin eilen tuon Henkien kätkemän ja täytyy sanoa, että vaikka en mikään suunnaton mangan ystävä olekaan, niin toi oli hyvä. Täytyy ihailla Miyazakin mielikuvitusta ja luovuutta. Ja pitkäjänteisyyttä! Musta tuskin olisi piirtämään noin pitkää elokuvaa KÄSIN. Ei voi kun hattua nostaa hänelle.

torstai 3. lokakuuta 2013

iPhonen uudet vaatteet

003 005       Mitä ilmeisimmin olin viime postausta tehdessäni todella Popeda-huuruissa, koska en muistanut ollenkaan hehkuttaa mun kauan kadoksissa ollutta arpaonnea! Osallistuin Kristan blogissa Caseapp-arvontaan, jossa palkintona oli, että saa suunnitella itselleen puhelimen kuoret Caseapp.fi- sivustolla. Tottakai osallistuin, eihän sitä koskaan tiedä. Vaikka olin kyllä täysin vakuuttunut, että palkinto menee taas sivu suun. Se menee aina mun tuurilla, vaikka olisin ainut osallistuja!
       Noh, voitte varmaan arvata, mitkä oli fiilikset kun viime perjantaina huomasin sähköpostissa uuden viestin (ja tottakai manasin saman tien mielessäni kaikki iänikuiset roskapostit sinne missä pippuri kasvaa) ja luin viestistä lähettäjän nimen. Hetken piti miettiä, että kukas tämä henkilö nyt onkaan, kunnes tajusin. Mä voitin! Minä voitin! Kaikkien niiden turhaan osallistuttujen arvontojen jälkeen, onnetar oli vihdoinkin suosiollinen mulle. Mun pikkuveli voi sitten kertoa siitä kuinka hihittelin onnessani ja hypin ympäri taloa.. :-D
       Söihän se suurimman osan mun sunnuntaipäivästä, kun istuin tietokoneen ääressä ja mietin, että millaiset kuoret mä nyt oikein haluaisin. Päädyin lopulta tuollaiseen kollaasiin, missä on kaikkea mulle tärkeää ja pinkkiä.
       Tänään sitten tuli paketti postissa, enkä voinut olla hymyilemättä, kun näin lopputuloksen. Kuori pääsi heti käyttöön ja on just niin täydellinen kuin halusinkin. I'm in love!

Samoin olen rakastunut tähän biisiin. Ja sillä ei tietenkään ole mitään tekemistä biisin esittäjän kanssa. Mun silmät ei pudonneet päästä enkä lakannut hengittämästä, kun viimeisimmässä Junior Masterchefissä yhtäkkiä Isac ilmesty ruutun. En, kunniasanalla.

tiistai 1. lokakuuta 2013

Me ei olla enää me

        Vaikka on pimeetä ja kylmää, niin pienet asiat tuo valoa ja lämpöä. On ihan mahtavaa vetää villasukat jalkaan ja lojua useita tunteja peittoon kääriytyneenä hyvää kirjaa lukien. On mahtavaa vähän hienostella ja esittää coolia juomalla teetä, vaikka muulloin tuskin koskaan sitä juon. Kunnolla tehtyjen läksyjen jälkeen tuntuu ihan mahtavalta, kun voi vaan ottaa rennosti ilman huonoa omatuntoa.
        Viikonloppu oli aivan ihana ja paras pitkään aikaan. Sukulaisten kanssa vietettyä aikaa ei korvaa mikään ja on maailman hienointa rakastua uudelleen johonkin, mikä on pitkän aikaa ollut unohduksissa. Onneksi äitilläkään ei varmasti ole mitään sitä vastaan, että Pate on mun uusi poikaystävä. Ai miksei ole? Höh. Lohduttauduin ruokaan, eikä sekään todellakaan pahaa ollut. Pancho Villaan voi aina luottaa!
002       Viis pienestä flunssasta, mut tekee onnelliseksi lämmin sauna ja yllättäen radiossa soiva ihana biisi. Kunnon löyly ja hieman nostalgian pintaan tuomia tunteita, ja ollaan lähellä täydellisyyttä. Musta tuntu vähän aikaa sitten, että mä olin ihan hukassa, enkä oikein tiennyt mitä ajatella mistään. Annoin itelleni luvan olla, kyllähän ne asiat joskus hoituu omalla painollaan. Ollaan sitten hukassa siihen asti, kunnes nähdään taas tulla sieltä pois. Kaikki on hyvin, enkä voi lakata ihastelemasta mun juomapullon ihanan pinkkiä väriä.

     Mulla ei ole oikein itselläkään käsitystä, mistä yllä oleva teksti tuli. Älkää siis syyttäkö itseänne, jos ette ymmärrä.

tiistai 17. syyskuuta 2013

Otsikko eksyksissä

009 004 003        Ei sitä voi uskoa, miten nopeasti aika kuluu kera hyvien elokuvien ja ruuan. Mutta ettette luule, että oon oikeasti vaan istunut sohvalla ja syönyt kaksi päivää putkeen, niin olen mä muutakin tehnyt. Oon kuivannut silmät ja niistänyt nenän aina siinä välissä, kun kaksi DVD-levyä vaihtaa paikkaa DVD-laitteessa. Uskomatonta, miten monta kyyneltä voi vuodattaa päivän aikana jonkun sellaisen takia, mitä oikeastaan ei ole edes olemassa.

      Vaikka mä olen kohtuullisen taidoton elektroniikan suhteen, niin jollain toisellakin tuntuu olevan ongelmia nykytekniikan kanssa. Kuka ikinä sääteletkin ajankulua, voisitko lakata painamasta pikakelausnappia aina, kun on hyvä hetki meneillään? Kiitos.

     Älkää ihmetelkö näitä biisivalintoja, silloin tällöin tulee pakottava tarve kuunnella iskelmämusiikkia ja silloin ei auta kuin etsiä Youtuben syövereistä jotain kategoriaan kuuluvaa. Luoja, olin jo melkein unohtanut miten hyvä Yö on! Tietenkään unohtamatta Popedaa. Eipä ole enää kauaa siihen, kun pääsee sitä näkemään livenä Rytmikorjaamolla.