Näytetään tekstit, joissa on tunniste Paniikki. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste Paniikki. Näytä kaikki tekstit

torstai 20. helmikuuta 2014

Heading to Lapland

034       Koeviikko taas kerran kahlattu läpi ja ainakin nyt tähän mennessä palautettujen kokeiden perusteella ihan kunnialla mä siitä suoriuduin, vaikka paniikki ja turhautuminen onkin niitä kaikkein osuvimpia kuvauksia kuluneen viikon suhteen. Tosin matikan koetta en ole vielä saanut takaisin, että se siitä kunnialla suoriutumisesta sitten. Mistä tulikin mieleen etten ole vielä tehnyt tämän päiväisiä matikanläksyjä. Tässä olisi vielä jokunen muukin homma tehtävänä vielä tämän illan aikana, että taidan laittaa vähän vauhtia tämän postauksen tekoon.
cats        Matkalaukku on jo yli puolillaan täynnä, mutta mun pakkauslistassa on vielä monta asiaa vailla 'check'-merkintää. Nelli pitäisi hoitaa siihen malliin, että se olisi lähdössä hiihtolomareissulle mun tädin luo. Kameran akku pitäisi ladata. Lisäksi musta tuntuu, että saan käydä vielä moneen kertaan läpi kaikki matkatavarani ja tarkistaa, että siellä varmasti on kaikki mitä pitääkin. Olin mä lähdössä mihin tahansa, pakkaaminen on aina yhtä raivostuttavaa puuhaa. Etenkin, kun poikkeuksetta unohdan aina jonkun asian kotiin, vaikka kuinka luulen varautuneeni kaikkeen. Onkohan se tällä kertaa hiusharja vai kenties puhelimen laturi?
052     Noniin, listatessani nuo kaikki vielä tekemättömät hommat tuli sellainen olo, että josko tästä hoitamaan niitä, ettei ihan aamuun asti menisi, kun huomenna kuitenkin on vielä koulupäivä.

Oikein kivaa lomaa teille kaikille joilla se alkaa huomenna ja te joilla se on nyt, niin nauttikaa vielä viimeisistä päivistä! Palailen viikon päästä ja toivottavasti kera ison kasan kuvia.

Onko muuten muita menossa Leville tai jonnekin muualle Lappiin viettämään lomaa? :-)

maanantai 2. joulukuuta 2013

December

001       Vihdoinkin joulukuu! Tätä oon odottanut niin kauan ja kyllä alkaa aina vaan enemmän ja enemmän tulla joulufiilis. Ilme oli kieltämättä tyytyväinen, kun eilen pääsin avaamaan ensimmäisen luukun joulukalenterista ja katsoin pikkuveljen kanssa Tonttu Toljanterin. Kyllä, täällä ilmoittautuu sisarukset joiden yhteenlaskettu ikä on 30 vuotta ja jotka kattoo yhdessä joulukalenteria ja metsästi perjantaina joulukalentereita Keskisellä lievästi sanottuna hysteerisinä.038      Yhtä vaikeeta kun mun on ollut miettiä mitä ostaisin kenellekin joululahjaksi, on ollut miettiä mitä itse toivoisin. Tavallaan mulla on paljonkin mitä toivoisin, mutta toisaalta ei kuitenkaan mitään. Mulla on tietty mielessä iso kasa elokuvia, jotka on ollut hankintalistalla ties miten kauan, mutta kuitenkin tuntuu vähän oudolta toivoa niitä lahjaksi. Haluaisin kaikenmaailman hajuvesiä, ennenkaikkea Girlfrendin tai The Keyn, mutta kun tarkemmin ajattelen, niin onko hajuvesi sittenkään niin tarpeellinen ja sellanen juttu jonka oikeesti tositosi kovasti haluaisin. Hyvät objektiivit tai läppäri taas on sitä hintaluokkaa, etten uskalla edes haaveilla toivovani. Hmm, taidan keskittyä kyselemään muilta mitä ne haluaa jouluksi. Tuskin kukaan pystyy paketoimaan mulle rohkeutta sosiaalisiin tilanteisiin, ihon täydellistä ihmeparantumista tai täydellistä englannin kielen osaamista. Toivon mukaan kinkkuakin on jouluna riittävästi, niin voin vetää sen yli mun toivelistasta.
Onko muilla vaikeuksia joululahjojen kanssa, niin omien toiveiden kuin muidenkin?

maanantai 4. marraskuuta 2013

Erilaiset

cats     Sattuneesta syystä kaivon pitkästä aikaa Robinin Koodin (tai no tarkemmin sanottuna ylipäätään minkään levyn) mun kaapin kätköistä ja ei vitsi mikä fiilis. Ei vaan ole sen tunteen voittanutta, kun osaa kaikkien biisien sanat ulkoa ja voi kiljua erittäin nuotin vierestä, mutta tunteella biisien mukana. Jos 26.4.2013 päivää ei lasketa mukaan, niin en oo ehkä koskaan käynyt niin hulluuden partaalla kuin perjantaina...
007     ...kun eräs ihanainen ihminen kävi vähän jakelemassa nimmareita Keskisellä. Oikeesti, turhaan toivon ettei kukaan tuttu nähnyt mua siinä tilassa, mutta toivon silti. Mulla oli kamerakin mukana, mutta sen esilleotosta ei ollut puhettakaan. Puhelimella sain otettua tärisevin käsin pari kuvaa, jotka ei oo laadusta kuullutkaan. Oon vieläkin ihan jossain ihmemaassa, hirveen surullinen ja onnellinen yhtäaikaa. Kyllä mä tollasen haluisin kotiin, jos siihen olisi mahdollisuus.♥

keskiviikko 28. elokuuta 2013

Elonmerkki

      Tulin nyt vaan heittämään jotain elonmerkkiä tänne blogiin. Huh kuinka kauan on jo viime kerrasta, kun mua on täällä näkynyt! Viime viikonloppu oli täysi kaaos, mulla oli niin paljon tekemistä, että hyvä kun jaksoi nukkua välissä. Hääkuvat on nyt sen urakan jäljiltä sitten muokattu ja ainakin se tuo vähän lisää löhöilyaikaa seuraavaan viikonloppuun. Toivon mukaan saan myös vähän nollata koulupaineita, tällä hetkellä keittää nimittäin reilusti yli. En tajua miten oon joskus voinut väittää ennen koetta, etten osaa mitään. Mähän oon osannut hyvänen aika aivan kaiken! Toisin on nyt. Huomenna edessä matikan testi (luojan kiitos vaan testi eikä neljä tuntia kestävä koe!) ja en osaa mitään. En_yhtään_mitään. Niin kirjaimellisesti kun sen voi vaan ottaa.
       En tajua miten voinkin olla näin pihalla kaikesta, vaikka oon ollut joka tunnilla ja muutenkin yrittänyt panostaa edes siihen vähään, mikä on mennyt ymmärrykseen asti. Nyt oon sitten yrittänyt paniikin, turhautumisen ja kiukun sekamelskassa yrittää oppia edes joitain perusasioita. Tein uudestaan tehtäviä helpoimmasta päästä, kunnes tajusin, etten mä edes tee niitä uudestaan. Ei me olla läksyissä kajottu niihin helpoimpiin, lasten leikkiä sellaset, suoraa vaan sinne vaikeimpiin tehtäviin kun me ollaan niin hyviä! Onko ihme kun suurin osa läksyistä on jäänyt tekemättä, lähinnä sen takia etten osannut edes aloittaa, koska tehtävänanto oli jotain ufoa matikkakieltä. Rukoilen ja toivon, että siinä testissä olisi edes yksi säälipistetehtävä, jonka mä osaisin. Ja yksikin YO-tehtävä, niin taidan kuolla.
007      Antakaa anteeksi tää matikkapurkaus. Helpotti edes hetkeksi, kun sai avautua. Mutta oli mulla jotain oikeeta asiaakin. Tai ei mitään sen ihmeellisempää, kuin että tulin lupailemaan pian uusia postauksia. Tällä viikolla varmasti tulee jotain, ehkä kysymyksien vastaukset esimerkiksi. En oo suunnitellut tekeväni mitään järkevää viikonloppuna, joten silloin ainakin on aikaa panostaa blogiin. Nöyrimmät anteeksipyynnöt vielä tästä hiljaisuudesta! Toivon mukaan kovin moni lukija ei sen takia ole lähtenyt.
      Nyt sitten tästä pitäis jatkaa enkun kirjan ääreen. Huomenna sanari (kiitos kaikille että pitääkin olla samana päivänä sen matikka kidutuksen kanssa!) ja oon onnellinen ja ylpeä siitä, että tajusin ja jaksoin vaivautua lukemaan vähän jo eilen, eiköhän ne sanat nyt muistu jo aika helposti mieleen.
      Huh, kylläpä tuli koulu- ja angstipainotteinen postaus. Pahoitteluni siitä. Ja pahoittelut myös tästä jatkuvasta anteeksipyytelystä, mahtaa olla raivostuttavaa.
Anteeksi.
141

maanantai 15. heinäkuuta 2013

15072013

022 025 028               Leffa-iltoja ja onnistuneet eväät. Pitkästä aikaa kynsien lakkausta ja aivan täysin epäonnistunut lopputulos. Niinkuin oli kyllä kaikin puolin epätasaiset ja liian lyhyet kynnet muutenkin, liekö tuo sitten siitä johtunut. Epäonnistumisen paikkaavat uudet ihanat tähtikorvikset, jotka eilen pääsivät ensimmäistä kertaa käyttöön ihan vaan siitä ilosta, että sain niitä aina mennen tullen ihailla peilistä.
              Pian on muuten taas se aika vuodesta, kun meikäläinen täyttää vuosia. 17. Ihan hieno ikähän se, mutta pikkusen se kammottaa. Ens vuonna oon muka täysi-ikänen. Jäätävää, en voi uskoa sitä ja tuskin voi kukaan muukaan. Oon vielä ihan lapsi, kaikin tavoin. Vaikka aina puhutaan siitä, että "sitten kun mä oon iso, niin.." ja pienenä halutaan nopeesti kasvaa aikuisiksi, niin nyt jos koskaan haluaisin painaa mun elämän pause-nappulaa. Ja äkkiä.
033 044            Vaikka kesää ja kesälomaa on vielä melko reilusti jäljellä, en voi olla miettimättä, että pian pitää taas mennä takasin kouluun. Niin inhottava paikka kun tuo lukio onkin, niin se ei ole puoliksikaan niin kamala, miksi mä sen mielessäni aina kuvittelen lomaillessani. Nyt mulla on tässä jo ollutkin pari kuukautta aikaa maalailla mielessäni mitä inhottavampia kauhukuvia ja muistella kaikkia "ihania" asioita, joita siinä rakennuksessa jo on tapahtunut. Tätä ei helpota tieto siitä, että edessä on kuulemma vaikein enkun kurssi, mitä lukiossa on. Juuri tätä tietoa kaipasin.
            Kaipasin myös erittäin kovasti näitä tylsänharmaita sataako vai eikö sada-kesäpäiviä. Oon oikein odottamalla odottanut tuskaisen kuumia kesäöitä, joina ei saa nukuttua ja joiden piristeeksi saapuvat lopulta vielä levottomat jalatkin. Kaikkein onnellisin olin nähdessäni pitkästä aikaa kunnon Voldemort-painajaisen. Kieltämättä oli erittäin ainutlaatuinen kokemus pitää kiinni tuulitakkiin ja verkkareihin pukeutuneen Voldemortin luisevasta kädestä. Miksi kaikki aina tuntuu niin kuolemaakin pelottavammalta unissa, mutta silti aamulla kun muistikuvat yöllisistä seikkailuista unien ihmeellisessä maailmassa palaavat mieleen, tekisi mieli nauraa itsensä hengiltä?

lauantai 18. toukokuuta 2013

Summer is here!

026 010 036 039 067 213 080 201 026 093 015 122 049 188 042 005 060 009 Viimeinkin sain aikaiseksi tehdä tämän lupaamani postauksen. Kuvat on siis viime viikonlopulta ja osa tältä viikolta, kun kuvailin ulkona. Viime viikonlopulta olisi hirveästi enemmänkin kuvia, mutta valitettavasti en voi niitä tänne laittaa, koska niissä kuvissa näkyy ihmisiä, enkä ole kysynyt heiltä lupaa käyttää näitä kuvia. Niiden paikalla siis on noita torstaisia kuvia, joissa näkyy miten tää luonto alkaa kans heräillä kesään. Oikeesti en voi uskoa että nyt on kesä! Koulua on tasan kaksi viikkoa jäljellä ja sitten olisi tiedossa kauan odotettu ja mun mielestä ihan ansaittukin loma. Kamalan nopeasti se eka vuosi on lukiossa mennyt, vaikka ite ainakin ajattelin että mulla on ikuisuuksia miettiä lukion aikana, että mitä aion seuraavaksi elämälläni tehdä. Pian on kuitenkin jo yksi kolmasosa tuosta ajasta käytetty, eikä mulla edelleenkään oo harmainta aavistusta mitä aion tulevaisuudessa. Pikkuhiljaa se alkaa pelottaa ihan tosissaan. En haluaisi tehdä hätiköityä päätöstä ja lähteä opiskelemaan jotain, mihin kiinnostus lopahtaa viikon jälkeen. Toisaalta taas en halua kuluttaa koko mun elinaikaa sen miettimiseen, että mitä mä haluan tehdä. Mulla on kyllä kiinnostusta moneen alaan, mutta ne on kaikki oikeastaan sellaisia luovia aloja, joita kohtaan oon vähän epäluuloinen sen takia, etten oo ihan varma elättääkö niillä itseään kovin hyvin. Kuitenkin sanotaan, että ihmisen pitäisi tehdä sitä mistä nauttii. Mutta onko se sen arvoista, jos joutuu sitten kitumaan nälässä, kun ei ole varaa ruokaan? Miten mä välillä toivonkaan, että olisin taas pieni ja voisin sanoa että musta tulee isona prinsessa ja uravalinta olisi sillä selvä, ilman minkäänlaista kyseenalaistamista. Kumpa mä en olisi koskaan kasvanut yli sen rajan jolloin tajusin, ettei musta tuukaan prinsessaa. Mä en voi ymmärtää, että mä täytän ensi vuonna 18. Mä en halua olla aikunen. Mistä saa ostettua menolippuja Mikä-Mikä-Maahan?

torstai 25. huhtikuuta 2013

HUOMENNAHUOMENNAHUOMENNA♥

014
018 026 021 024
Tulin tässä pakkailujen lomassa päivittämään tänne vielä viimesen kerran ennen Helsinkiin lähtöä. En voi uskoa että se on oikeesti huomenna!!♥ Tätä on niin kauan odotettu ja nyt se oikeesti on totta, wow! Tänä yönä en varmasti nuku hyvin, niinkuin en koskaan kun seuraavana päivänä on jotain kivaa tiedossa.
Ei vitsi tästä kirjottamisesta ei tuu yhtään mitään, oon aivan jossain ihmeellisessä hypertilassa. Ehkä säästän teidät tältä ja ohjaan tän mun energian tuohon pakkaamiseen niin että jos tämä olis ensimmäinen kerta kun mulla oikeesti on mukana kaikki mitä mä tarviin. Aina, oli reissu mikä tahansa, unohdan pakkaussuunnitelmista ja muistilistoista huolimatta aina jotain kotiin. Toivottavasti se ei tällä kertaa oo se konserttilippu! Hyi kauhee ei saa maalata tuollasia piruja seinille. :-D
Kaikki muutkin jotka on menossa Justinin konserttiin niin nautitaan täysillä (!!!) ja te jotka teette sillä aikaa jotain muuta, niin kivaa viikonloppua! (-: