tiistai 24. syyskuuta 2013

lauantai 21. syyskuuta 2013

New heels

002 003 011        Mun kaveri oli hankkinut itselleen nuo kengät Huuto.netistä, mutta jostain syystä ne eivät sitten olleet olleet hänen juttunsa. Kiitos sen, että tää kaveri sattuu olemaan niin ihana ihminen ja sen, että meillä on saman kokoinen jalka, nuo kengät ovat nyt minun. Olenko edes rakastunut??
       Nuo jalassa jopa meikäläistä voisi sanoa pitkäksi. Ja se on jo jotain se!

      Muita kuulumisia sen verran, että olen erittäin iloinen, että eletään taas viikonloppua. Täysi jakso ei paljon jätä voimia jäljelle ja oonkin iltaisin ihan loppu kun painun pehkuihin. Ja turha kai edes mainita, että aamuisin väsymys on samaa luokkaa.
      Mutta toisaalta musta tuntuu, että oon alkanut löytää jonkinlaista kunnollista opiskelurytmiä. Voihan se tosin olla, että se johtuu vain siitä, että uusi jakso on just alkanut ja intoa löytyy vielä edes hitusen. Joka tapauksessa oon alkanut varata oikeesti aikaa läksyjen tekoon ja kun oon tarkemmin järjellä ajatellut, niin ei mulla tosiasiassa mitään muutakaan tekemistä useimmiten ole, kunhan motivaatio puuttuu ja laiskuus nostaa päätään. Mutta josko tää tästä lähtis luistamaan. Sen verran oon jo ainakin laittanut merkille, että matikka sujuu taas. Happy!

     Tää lauantai on kulunut lueskellessa, huonetta siivotessa ja musiikkia kuunnellessa. Aattelin, että ehkäpä illalla vois katsastaa jonkun leffan, ellei taas yllättävä väsymys iske. Tunnen itteni niin vanhaksi, kun en enää nykyään jaksakaan valvoa niin pitkään. Edes viikonloppuisin silmät ei toisinaan pysy auki enää kymmenen jälkeen.
      Nyt mulla kuitenkin on sellainen kutina, että tää vois olla taas yksi Potter-illoista. Tuntuu, että siitä on ikuisuus kun oon kattonut niistä mitään. Tosiasiassa kuitenkin katsoin just koeviikolla Puoliverisen prinssin. Kai elokuviakin sitten voi ikävöidä samoin kuin jotakuta, jota ei ole tavannut aikoihin. Mä ainakin voin.

perjantai 20. syyskuuta 2013

Colourful autumn

052 029 022 026 037 072 039 063 040          Käytiin kuvaamassa viime sunnuntaina Niinalle uutta profiilikuvaa Facebookkiin. Mustakin otettiin parit kuvat, mutta alemmuuskompleksi ei sallinut mun julkasta niitä täällä, hyvä että itse kehtasin katsoa niitä kuvia päivänvalossa.
         Leikittiin vähän syksyn väreillä ja kasvillisuudella. Itse tykkään näistä kuvista tosi paljon, entäs te?

tiistai 17. syyskuuta 2013

Otsikko eksyksissä

009 004 003        Ei sitä voi uskoa, miten nopeasti aika kuluu kera hyvien elokuvien ja ruuan. Mutta ettette luule, että oon oikeasti vaan istunut sohvalla ja syönyt kaksi päivää putkeen, niin olen mä muutakin tehnyt. Oon kuivannut silmät ja niistänyt nenän aina siinä välissä, kun kaksi DVD-levyä vaihtaa paikkaa DVD-laitteessa. Uskomatonta, miten monta kyyneltä voi vuodattaa päivän aikana jonkun sellaisen takia, mitä oikeastaan ei ole edes olemassa.

      Vaikka mä olen kohtuullisen taidoton elektroniikan suhteen, niin jollain toisellakin tuntuu olevan ongelmia nykytekniikan kanssa. Kuka ikinä sääteletkin ajankulua, voisitko lakata painamasta pikakelausnappia aina, kun on hyvä hetki meneillään? Kiitos.

     Älkää ihmetelkö näitä biisivalintoja, silloin tällöin tulee pakottava tarve kuunnella iskelmämusiikkia ja silloin ei auta kuin etsiä Youtuben syövereistä jotain kategoriaan kuuluvaa. Luoja, olin jo melkein unohtanut miten hyvä Yö on! Tietenkään unohtamatta Popedaa. Eipä ole enää kauaa siihen, kun pääsee sitä näkemään livenä Rytmikorjaamolla.


      

maanantai 16. syyskuuta 2013

lauantai 14. syyskuuta 2013

Your words can murder

         Oon selvinnyt koeviikosta, joka mun osalta on nyt ohi. Tuskin selvisin matikankokeesta, mutta antaa sen nyt olla. En nähnyt eilen vilaustakaan epäonnesta, vaikka oli perjantai kolmastoista. Tosin epäilen vakavasti, että liikkeellä oli muutama Ankeuttaja. Niin paljon oli sumua ilmassa, että hyvä kun näin ajaa kouluun. Kylmäkin oli.
006        Saatoin törmätä eilen mun itsetuntoon. Se tuli ihan yllättäen vastaan, mutta luulen että tunnistin sen. Sinä joka eilen luulit olevasi kai erittäin ovela ja nähdessäsi mun päällä Harry Potter-paidan mutisit mun perään: "Iiiih, tykkään Harry Potterista..", niin kyllä, näin on. Ymmärsit paidan merkityksen täysin oikein.
      Joskus aiemmin olisin punastunut kauttaaltaan ja vannonut mielessäni, etten ikinä kehtaisi kulkea tuolla paidalla enää julkisella paikalla. Mutta mä olin ja olen liian ylpeä mun pakkomielteestä Potteriin tehdäkseni enää niin. Mä en välittänyt tuosta kommentista, vaan jatkoin pää pystyssä eteenpäin ja oikeastaan mua melkein nauratti koko tilanne. Joten sinä älynjättiläinen tuolloin Keskisen pihassa, sun piikkis osui hutiin. Ja mä löysin ainakin murusen siitä, mitä joskus kadotin. Tai jos olen eläissäni sitä edes omistanut. Mutta tuntuu hyvältä kasata itsetuntoa kokoon. Ehkä jonain päivänä osaan olla täysin oma itseni, välittämättä muiden mielipiteistä ja arvostelevista katseista.
Mä uskon ihmeisiin.
016      Tänä viikonloppuna on aikaa. Aikaa olla miettimättä koulua, läksyjä, mitään ikävää. On aikaa nauttia elämästä, elokuvista, hyvästä kirjasta ja musiikista. Tulossa on se hetki, kun maanantai aamuna sinkoan ylös sängystä ja panikoin koulusta myöhästymistä, kunnes tajuan, että mulla onkin vapaapäivä. Samoin tiistai aamuna. Sen pidemmälle en aio vielä ajatella. En tulevaa täpötäyttä lukujärjestystä, en kokeiden tuloksia enkä varsinkaan sitä todennäköisyyttä, että joudun uusimaan matikankokeen. Voisiko sanan "vektori" poistaa maailmankaikkeudesta?
Uskon edelleen ihmeisiin.

Ps. Tää biisi on uskomaton. Musta toi ääni on aivan upea!