Päättynyt kaikk' on työ."
Oikein ihanaa ja tunnelmallista joulua kaikille! Muistetaan levätä ja nauttia.
Nämä kuvat ovat siis viime kesältä mun serkkupojan rippijuhlista. Päivä oli lämmin ja muutoinkin todella onnistunut, oli ilo olla siinä mukana. Erityismainintana haluan kiinnittää huomion tuohon kakkuun ja sen koristeeseen. Tietäjät tietää, näissä kemuissa meitä oli paikalla vain muutama. Tästä huolimatta kakku maistui kaikille.
Mainittakoon myös, että niin kuin sain istutettua Potter-kärpäsen tähän rippilapseen, niin sain mun vielä pienemmän serkun näissä juhlissa innostumaan valokuvaamisesta. Suljin räpsyi tiuhaan ja kuvien ottaminen oli hauskaa, mutta joukosta löytyi oikeasti todella onnistuneitakin otoksia. Esimerkkinä siitä yllä kuva, jossa herran omat juhlakengät. Ei näistä sukulaispojista voi olla kuin ylpeä. <3
Viime viikonloppuna juhlittiin vihdoin mun tädin valmistujaisia, joita erinäisistä syistä on jouduttu lykkäämään. Se oli hyvä syy järjestää tilaa myös kotona käymiseen pitkästä aikaa, kun puolin ja toisin ollaan oltu niin kiireisiä, että viime visiitistä oli kulunut jo pari kuukautta. Mikäs sen parempaa kuin kokoontua hyvällä porukalla herkullisen ruuan ääreen sekä saunoa ja uida yömyöhään. Oli todella onnistuneet ja ihanat juhlat, mutten olisi muuta odottanutkaan juhlilta joiden teemaväri on vaaleanpunainen. Ei varmaan tarvitse erikseen kertoa, että juuri tältä kyseiseltä tädiltä olen perinyt mieltymykseni vaaleanpunaiseen väriin ja sillä tiellä jatketaan edelleen, molemmat.
Joulu oli ihana, perinteinen, valkoinen ja jälleen aivan liian nopeasti ohi. Arkeen on palattu muutaman työpäivän merkeissä, mutta nyt on aika siirtyä uudenvuoden tohinoihin. Uusi vuosi tarjoaa mulle kahden kuukauden tauon töistä ja tämän myötä mahdollisuuden polkaista opiskelut käyntiin kaikessa rauhassa. Paljon uutta ja jännää luvassa, mutta sitä ennen aion nauttia vapaapäivistä ennen alkavia velvollisuuksia. Tällä hetkellä se tarkoittaa sitä, että suuntaan kotiin viettämään uuttavuotta ilman sen suurempia suunnitelmia, ihan vaan siksi että mä voin.
Vaikka onkin aika jättää joulu ja muu loppuvuoden tunnelmointi taakse (ja siirtyä odottamaan ensi joulua, who's with me?), niin mieli on hyvä. Kulunut vuosi ei ollut paras eikä helpoin, mutta vaikeuksien kautta voittoon. Uskon, että kaikella kokemallani ja läpikäymälläni on jokin merkitys ja ainakin olen sitä kautta oppinut hirmuisesti itsestäni, minkä myötä olen ymmärtänyt miten tärkeää itsensä tunteminen ja ymmärtäminen oikein onkaan. Aina ei voi olla kivaa ja helppoa, eikä kaikkia velvollisuuksia voi vältellä, mutta itseään täytyy kuunnella ja tehdä valintoja sen mukaan, mikä itsestä parhaalta tuntuu.
Vielä ennen uuden vuoden alkua palataan hetkeksi jouluisiin tunnelmiin.
Nuorempana minulla oli tapana herätä todella aikaisin aattoaamuna, mutta parina viime vuonna olen antanut itseni hiukan joustaa siitä. Ehdin silti saada aivan sopivan annoksen Joulupukin kuumaalinjaa ja mikä tärkeintä, olin kuitenkin jalkeilla paljon ennen Lumiukon alkua. Joulurauhanjulistus otettiin vastaan riisipuuroa samalla nauttien.
Joulupäivänä käytiin syömässä mun isän luona, minkä jälkeen siirryttiin takaisin äitin luo mitäs muutakaan kuin syömään. On myönnettävä, että kyllä meidän joulut ainakin painottuu pitkälle tuohon syömiseen, mutta toisaalta en valita. Kerran vuodessahan se joulu vaan on, kyllä sinne salille ja lenkkipolulle ehtii sitten myöhemminkin.
Piparinpaisto - check. Joululaatikoiden teko - check. Lahjojen paketointi - check. Pari lahjaa on vielä hankkimatta ja joulusiivous tekemättä, mutta muuten aletaan olla valmiita ottamaan joulu vastaan.
Vielä täytyisi tänään ja huomenna suorittaa velvollisuuksia töissä, mutta sen jälkeen aion rauhoittua joulunviettoon. "Rauhoittua" on toki ehkä hieman väärä sana kuvaamaan meidän suvun joulunviettoa, mutta kaikesta hälinästä ja vilskeestä huolimatta mieli on levollinen. Pääsen viettämään joulun kaikkien perinteiden mukaan (no, ehkä sen joulusaunassa pyörtymisen voisi jättää tällä kertaa tekemättä..) rakkaiden ihmisten ympäröimänä, juuri kuten halusinkin, ja se on tärkeintä.
Mun vapunviettoon on kuulunut yhtä sun toista. Perjantaina saatiin tänne yövieraita tuolta kaukaa Pohjanmaalta. Heidän kanssaan käytiin perjantai-iltana katsomassa vihdoin uusin Fast & Furious -leffa, ja voi pojat kun se olikin hyvä! Itselläni oli tottakai suuret ennakkoluulot ja olin monesti mutissut sitä, ettei mun mielestä kyseistä sarjaa olisi enää tarvinnut jatkaa. Tämä siksi, että no, kaikki me tiedetään mitä tapahtui elokuvissa aika keskeisessä roolissa olleelle näyttelijälle. Toisaalta myös tykkäsin todella kovasti seitsemännen elokuvan lopusta, ja se olisi mielestäni ollut arvoisensa päätös tuolle elokuvasarjalle. Loppujen lopuksi kuitenkin ihan kiva, että fanit pääsivät nauttimaan vielä tuosta kahdeksannesta osasta. Olihan ne erikoistehosteet toki hienoja, mutta kyllä siitä elokuvasta sai paljon irti myös tällainen enemmän romanttisten hömppäelokuvien ystävä.

