Näytetään tekstit, joissa on tunniste Juhlat. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste Juhlat. Näytä kaikki tekstit

tiistai 24. joulukuuta 2019

Jouluntoivotus

IMG_0381 "Jouluyö, juhlayö.
Päättynyt kaikk' on työ."

Oikein ihanaa ja tunnelmallista joulua kaikille! Muistetaan levätä ja nauttia.

IMG_0385

torstai 9. toukokuuta 2019

Rippijuhlat vuoden takaa

Kiireisen elämän keskellä multa on aivan unohtunut yhdet kuvat viime kesältä, mutta ne sopivatkin oikein hyvin tähän väliin, kun edelleen kiireisen elämän takia kameralle ei ole ollut käyttöä viime aikoina. Toivottavasti kesäloman myötä, vaikka töissä silloin olenkin, pääsisin palaamaan säännöllisemmin tänne blogin ja erityisesti valokuvaamisen pariin. IMG_0634 IMG_0631 IMG_0669 Nämä kuvat ovat siis viime kesältä mun serkkupojan rippijuhlista. Päivä oli lämmin ja muutoinkin todella onnistunut, oli ilo olla siinä mukana. Erityismainintana haluan kiinnittää huomion tuohon kakkuun ja sen koristeeseen. Tietäjät tietää, näissä kemuissa meitä oli paikalla vain muutama. Tästä huolimatta kakku maistui kaikille. IMG_0791 IMG_0641 IMG_0829 IMG_1018 IMG_0825 IMG_0686 Mainittakoon myös, että niin kuin sain istutettua Potter-kärpäsen tähän rippilapseen, niin sain mun vielä pienemmän serkun näissä juhlissa innostumaan valokuvaamisesta. Suljin räpsyi tiuhaan ja kuvien ottaminen oli hauskaa, mutta joukosta löytyi oikeasti todella onnistuneitakin otoksia. Esimerkkinä siitä yllä kuva, jossa herran omat juhlakengät. Ei näistä sukulaispojista voi olla kuin ylpeä. <3

perjantai 22. maaliskuuta 2019

Vaaleanpunaiset valmistujaiset

IMG_2109 IMG_2106 Viime viikonloppuna juhlittiin vihdoin mun tädin valmistujaisia, joita erinäisistä syistä on jouduttu lykkäämään. Se oli hyvä syy järjestää tilaa myös kotona käymiseen pitkästä aikaa, kun puolin ja toisin ollaan oltu niin kiireisiä, että viime visiitistä oli kulunut jo pari kuukautta. Mikäs sen parempaa kuin kokoontua hyvällä porukalla herkullisen ruuan ääreen sekä saunoa ja uida yömyöhään. Oli todella onnistuneet ja ihanat juhlat, mutten olisi muuta odottanutkaan juhlilta joiden teemaväri on vaaleanpunainen. Ei varmaan tarvitse erikseen kertoa, että juuri tältä kyseiseltä tädiltä olen perinyt mieltymykseni vaaleanpunaiseen väriin ja sillä tiellä jatketaan edelleen, molemmat.

Aika tuntui loppuvan taas kesken ja hyvästit oli yhä vaan vaikeammat jättää. Voisi kuvitella, että siitä olisi ajan kuluessa tullut helpompaa, mutta mulla se on mennyt täysin päinvastoin. Ennen niin huolettomat vilkutukset ovat vaihtuneet itkuun, joka ei puolessakaan välissä matkaa ota loppuakseen. Onneksi jo pääsiäisenä nähdään uudelleen. <3 IMG_2111

maanantai 31. joulukuuta 2018

Hyvästit joulukuulle

IMG_1979 IMG_1972 IMG_1971 IMG_1976 IMG_1946 IMG_1957 Joulu oli ihana, perinteinen, valkoinen ja jälleen aivan liian nopeasti ohi. Arkeen on palattu muutaman työpäivän merkeissä, mutta nyt on aika siirtyä uudenvuoden tohinoihin. Uusi vuosi tarjoaa mulle kahden kuukauden tauon töistä ja tämän myötä mahdollisuuden polkaista opiskelut käyntiin kaikessa rauhassa. Paljon uutta ja jännää luvassa, mutta sitä ennen aion nauttia vapaapäivistä ennen alkavia velvollisuuksia. Tällä hetkellä se tarkoittaa sitä, että suuntaan kotiin viettämään uuttavuotta ilman sen suurempia suunnitelmia, ihan vaan siksi että mä voin. IMG_1983 Vaikka onkin aika jättää joulu ja muu loppuvuoden tunnelmointi taakse (ja siirtyä odottamaan ensi joulua, who's with me?), niin mieli on hyvä. Kulunut vuosi ei ollut paras eikä helpoin, mutta vaikeuksien kautta voittoon. Uskon, että kaikella kokemallani ja läpikäymälläni on jokin merkitys ja ainakin olen sitä kautta oppinut hirmuisesti itsestäni, minkä myötä olen ymmärtänyt miten tärkeää itsensä tunteminen ja ymmärtäminen oikein onkaan. Aina ei voi olla kivaa ja helppoa, eikä kaikkia velvollisuuksia voi vältellä, mutta itseään täytyy kuunnella ja tehdä valintoja sen mukaan, mikä itsestä parhaalta tuntuu.

Otetaan vuosi 2019 avosylin vastaan ja tehdään siitä itsemme näköinen. Oikein ihanaa ja turvallista uuttavuotta jokaiselle!

Täällä blogissa nähdään sitten seuraavan kerran ensi vuonna.

lauantai 30. joulukuuta 2017

Minun jouluni

IMG_2618 IMG_2450 IMG_2656 IMG_2625 Vielä ennen uuden vuoden alkua palataan hetkeksi jouluisiin tunnelmiin.

Lähdin joulunviettoon kotikotiini Alavudelle paria päivää ennen aattoa. Omassa kotona kun täytyi laittaa kaikki valmiiksi ennen lähtöä, niin oli mukavaa, että joulupuuhastelua sai jatkaa sitten myös kotikotona yhdessä perheen kanssa. Aattoon valmistauduttiin tekemällä viimeiset lahjaostokset, paistamalla pipareita ja koristelemalla kuusta. IMG_2483 IMG_2630 IMG_2682 IMG_2661 IMG_2642 Nuorempana minulla oli tapana herätä todella aikaisin aattoaamuna, mutta parina viime vuonna olen antanut itseni hiukan joustaa siitä. Ehdin silti saada aivan sopivan annoksen Joulupukin kuumaalinjaa ja mikä tärkeintä, olin kuitenkin jalkeilla paljon ennen Lumiukon alkua. Joulurauhanjulistus otettiin vastaan riisipuuroa samalla nauttien.

Perinteisten aamutouhujen jälkeen oli aika siirtyä mummolaan joulusaunaan. Ennen ruokapöytään siirtymistä oli hyvää aikaa katsoa Joulupukki ja noitarumpu. Siinä vaan on kerta toisensa jälkeen oikeanlaista tunnelmaa ja jouluntaikaa!
      Joulupöydässä yksi jos toinenkin teki santsikierroksen, minkä jälkeen oli aika vyöryä olohuoneeseen odottamaan joulupukkia. Lahjojen jaon ja avaamisen jälkeen tuossa olohuoneessa ei ollut enää tietoakaan siellä tehdystä joulusiivouksesta, mutta joulupukin käynnin jälkeinen kaaos laskettakoon sekin jo muodostuneeksi perinteeksi.
      Itse en edes muistanut kirjoittaa joulupukille listaa, mutta sain siitä huolimatta kääriä paketeista esiin toinen toistaan mukavampia lahjoja. Monta tarpeellista ja käytännöllistä lahjaa, kiitos niistä asianomaisille! Omien pakettien sijaan odotin ja jännitin enemmän sitä, ovatko itse antamani lahjat osuneet yhtä nappiin kuin olin kuvitellut. Kai se on yksi merkki aikuistumisesta, kun lahjojen antaminen alkaa tuottaa enemmän iloa, kuin niiden saaminen. IMG_2669 IMG_2509 IMG_2674 IMG_2485 Joulupäivänä käytiin syömässä mun isän luona, minkä jälkeen siirryttiin takaisin äitin luo mitäs muutakaan kuin syömään. On myönnettävä, että kyllä meidän joulut ainakin painottuu pitkälle tuohon syömiseen, mutta toisaalta en valita. Kerran vuodessahan se joulu vaan on, kyllä sinne salille ja lenkkipolulle ehtii sitten myöhemminkin.

Tapaninpäivänä matkustimme takaisin Espooseen vain ehtiäksemme jälleen kerran joulupöytään. Vielä se maistui, mutta siinä pöydässä totesin jälleen saman kuin edeltävinäkin vuosina; mieluummin syön kolme päivää putkeen kinkkua, kuin kosken yhteenkään silliin. Sanokaa joulukalaihmiset mitä sanotte, mutta kyllä se kinkku on se juttu.

Ei auta, noin vaan on joulu ohi tältä vuodelta. Tsempit muillekin jouluihmisille, kyllä se seuraava joulu on täällä ennen kuin huomataankaan. Sitä ennen koitetaan nauttia ja ottaa ilo irti kaikista muista hyvistä jutuista elämässä. Paljon on vielä edessä.

New year, new me. Niinhän ne sanoo. Mutta mitä jos just sä tekisit ihan todella alkavasta vuodesta just sun vuoden? Mä aion ainakin yrittää, kuka on mukana?

2018, mä olen valmis.

keskiviikko 20. joulukuuta 2017

Viime hetken valmistelut

IMG_2594 IMG_2587 IMG_2548 Piparinpaisto - check. Joululaatikoiden teko - check. Lahjojen paketointi - check. Pari lahjaa on vielä hankkimatta ja joulusiivous tekemättä, mutta muuten aletaan olla valmiita ottamaan joulu vastaan.

En voi uskoa, että mennään jo joulukuun kahdettakymmenettä päivää. Vastahan me hankittiin kalenterit ja avattiin ensimmäiset luukut! Vaikka yritän kovin taistella sitä vastaan, alkaa mieleen hiipimään jo nyt haikeus siitä, että kohta tämä on taas ohi. Joulussa vaan on sellaista taikaa, joka tekee koko kuukaudesta vähän jotain enemmän. Vaikka se on kuukausi siinä missä muutkin ja arkea silloinkin eletään, on siinä ripaus jotain muutakin. Mieliala on iloisempi arjen askareista huolimatta, ja joulumieli saa näkemään ja arvostamaan monia pieniä asioita, joista nauttia kiireen keskellä. Ilmassa on juhlan tuntua heti kuun alusta saakka. Olen miettinyt, että joulunodotushan on lähes yhtä ihana asia kuin joulunpyhät itse! Varsinainen joulu tuntuu olevan ohitse niin nopeasti, että onneksi sen tunnelmasta saa nauttia koko joulukuun ajan. IMG_2611 IMG_2569 IMG_2615 Vielä täytyisi tänään ja huomenna suorittaa velvollisuuksia töissä, mutta sen jälkeen aion rauhoittua joulunviettoon. "Rauhoittua" on toki ehkä hieman väärä sana kuvaamaan meidän suvun joulunviettoa, mutta kaikesta hälinästä ja vilskeestä huolimatta mieli on levollinen. Pääsen viettämään joulun kaikkien perinteiden mukaan (no, ehkä sen joulusaunassa pyörtymisen voisi jättää tällä kertaa tekemättä..) rakkaiden ihmisten ympäröimänä, juuri kuten halusinkin, ja se on tärkeintä.

Enää muutama yö jouluun.

sunnuntai 14. toukokuuta 2017

Mother's Day

IMG_1099
Näin ensialkuun, oikein ihanaa ja aurinkoista äitienpäivää jokaiselle äidille! Vaikka äitienpäivä, kuten muun muassa ystävänpäiväkin, kuuluisi mielestäni olla ihan joka päivä, on tämä päivä nostettu kalenteriin virallisena äitien juhlapäivänä. Joten jos se arjen keskellä välillä unohtuu, niin vähintään tänä päivänä tulisi jokaisen äidin olla ylpeä itsestään. Äidin rooli ei todellakaan ole helppo. Kuitenkin jokaisen äidin tulisi edes näin kerran vuodessa muistuttaa itseään siitä, että on suoriutunut tuosta roolista oikein hyvin. Vaikeuksista huolimatta äidit jaksavat rakastaa lapsiaan. He auttavat ja neuvovat silloin, kun heidän lapsensa sitä pyytää tai tarvitsee. He ovat tukena ja turvana lapsilleen, aina. He ovat todellisia supernaisia!

Itselleni yksi vaikeimmista asioista kotoa poismuuttamisessa, ja ennen kaikkea kauas kotipaikkakunnalta muuttamisessa oli se, että jouduin kauas äidistäni. Äiti oli kuitenkin aina se, jolle pystyin puhumaan ja jonka seurassa oli hyvä olla. Teki pahaa kun näki, miten koville oma lähtöni otti myös äidille. En vieläkään pysty kuuntelemaan Samuli Edelmannin Mahdollisuus -kappaletta herkistymättä, sillä äiti kertoi kuunnelleensa sitä joskus itkien autossa aamulla töihin ajaessaan, juuri vähän ennen minun muuttoani. Enkä ihmettele, sillä sanoja tarkemmin kuunnellessa, osuvat ne todella nappiin silloista tilannetta ajatellessa.
      Kuitenkin mulla on todella hyvä mieli siitä, että meidän välit äidin kanssa ovat edelleen samanlaiset. Äidin luona käyminen on tuntuu aina todella kotoisalta ja rennolta. On ihanaa, kun äidin kanssa voi edelleen puhua kaikesta, vaikeistakin asioista. Aluksi kotoa lähteminen takaisin tänne omaan kotiin ei tuntunut niin vaikealta, mutta täytyy myöntää, että kerta kerralta on vaikeampaa pidätellä kyyneliä ja pysyä vahvana lähtöhalien aikana. Eikä sillä, että minut olisi opetettu olemaan vahva tai sanottu ettei saisi itkeä, mutta teen lähtemisestä itselleni helpomman, jos en liikaa ajattele tai päästä kyyneliä valumaan. Siitä ei nimittäin tulisi loppua millään, jos se kerran alkaisi.
     Tuntuu vähän jopa etuoikeutetulta, että itsellä on niin hyvät ja läheiset välit oman äidin kanssa. Maailmassa on kuitenkin niin monia lapsia, jotka ovat huonoissa väleissä äitiensä kanssa. Se on tottakai lapselle vaikeaa, mutta erityisesti se raastaa niitä äitejä, jotka haluaisivat lapsistaan läheisempiä, mutteivat syystä tai toisesta koskaan saavuta sellaista pistettä.
     Saan olla todella kiitollinen omasta ihanasta äidistäni. Vaikka pienenä häntä välillä häpesi ja ärsytti toden teolla, kun äiti käski tekemään jotain kotitöitä kesken jonkun paljon tärkeämmän tekemisen, on hän kuitenkin todella rakas. Vasta näin aikuisella iällä sitä oikeasti oppii arvostamaan omaa äitiään ja kaikkea, mitä hän on minun vuokseni tehnyt. Ihanaa, että juuri mulla on maailman paras äiti! <3

Yritin etsiä yhtä todella ihanaa kuvaa äidistäni, jonka muistan ottaneeni vuosia sitten, mutta en löytänyt sitä. Täytyy siis tyytyä kliseiseen kukkakuvaan. Toisaalta, liittyy sekin onneksi aiheeseen siten, että juuri tuollainen sininen sattuu olemaan äitini lempiväri.

maanantai 1. toukokuuta 2017

1st of May

IMG_1027 Mun vapunviettoon on kuulunut yhtä sun toista. Perjantaina saatiin tänne yövieraita tuolta kaukaa Pohjanmaalta. Heidän kanssaan käytiin perjantai-iltana katsomassa vihdoin uusin Fast & Furious -leffa, ja voi pojat kun se olikin hyvä! Itselläni oli tottakai suuret ennakkoluulot ja olin monesti mutissut sitä, ettei mun mielestä kyseistä sarjaa olisi enää tarvinnut jatkaa. Tämä siksi, että no, kaikki me tiedetään mitä tapahtui elokuvissa aika keskeisessä roolissa olleelle näyttelijälle. Toisaalta myös tykkäsin todella kovasti seitsemännen elokuvan lopusta, ja se olisi mielestäni ollut arvoisensa päätös tuolle elokuvasarjalle. Loppujen lopuksi kuitenkin ihan kiva, että fanit pääsivät nauttimaan vielä tuosta kahdeksannesta osasta. Olihan ne erikoistehosteet toki hienoja, mutta kyllä siitä elokuvasta sai paljon irti myös tällainen enemmän romanttisten hömppäelokuvien ystävä.

Lauantaina vedin taas työreleet päälle, ja suuntasin iltavuoroon. Se osoittautui aika kamalaksi, sillä jostain syystä ihmisiä oli todella paljon liikkeellä ja kiirettähän se aina sellaisina päivinä pitää. Työvuoron päätyttyä ei mieltä lämmittänyt sekään, että ulkona oli maa valkoisena, ja lisää satoi taivaan täydeltä. Siinä lumen ja rännän sekaisessa pyryssä minä sitten kävelin kotiin. Kotiin päästyäni hiukset näyttivät siltä, kuin olisin juuri tullut suihkusta, ja kaikki ulkovaatteet olivat myös läpimärkiä. Lenkkareiden hörpättyä matkalla jääkylmää loskavettä sisäänsä, oli tunne mitä mahtavin, kun sai vetää jalkaansa kuivat sukat.

Lauantaisen lumisateen myötä vähän epäiltiin, päästäänkö ollenkaan sunnuntaipäivälle suunnitellulle piknikille. Sää ei näyttänyt lupaavalta, mutta koska sisukkaita suomalaisia ollaan, niin lähdettiin sinne siitä huolimatta. Tuolla me sitten tuulen tuiverruksessa värjöteltiin kertakäyttögrillin äärellä, ja yritettiin pysyä lämpiminä. Kieltämättä tämänpäiväinen auringonpaiste olisi ehkä ollut vähän mieltäylentävämpi pikniksää, mutta minkäs teet, kun piknikseuran täytyi tänään jo suunnata takaisin lakeuksille.
     Ehdittiin me kuitenkin tänään pyörähtää vielä ennen heidän junan lähtöään autolla Kaivarissa katselemassa ihmisten vappumeininkejä. Kyllä oli muuten populaa liikkeellä! Mutta mikäs siinä ollessa, kun tämä vappusää yllätti yhtäkkiä meidät kaikki, ja osoittautui näinkin nätiksi.
     Huomenna täytyy palata taas työntouhuun, mutta tänään vielä nautitaan auringosta, munkeista, simasta ja yleisestä hyvästä fiiliksestä.

Oikein hauskaa vappua kaikille! :)

keskiviikko 19. huhtikuuta 2017

Pääsiäinen 2017

IMG_0637 IMG_0702 IMG_0951 IMG_0870
Sinne meni pääsiäinen ja pääsiäisvapaat. Itselläni oli onneksi pehmeä lasku arkeenpaluuseen, sillä olin eilen töissä, mutta tänään jatkan taas vapaapäivällä. Kyllä osaa olla tyhmä olo töissä, kun sinne menee muutaman päivän tauon jälkeen. Aivan kuin pitäisi opetella kaikki uudelleen alusta, ja vähän makustella, että mitenkäs se homma taas toimikaan. Kyllähän se siitä onneksi lähti rullaamaan pienen alkujäätymisen jälkeen.

Me vietettiin pääsiäinen hyvässä seurassa Etelä-Pohjanmaalla. Siellä oli lauantaina perinteiset kokkomeiningit, ja sunnuntaina sitten juhlittiin muutamankin ihmisen syntymäpäiviä. Pöytä oli taas kerran laitettu koreaksi! IMG_0982 IMG_0826 IMG_0967 IMG_0927
Ulkona on ollut jo monta päivää aivan ihana sää, ja kyllä sen huomaa kuinka tuo aurinko alkaa oikeasti jo lämmittää. Mutta huhtikuutahan tässä jo käydään, ettei niihin kesäkeleihin enää totta tosiaan pitkä matka olekaan. Aivan huippua!

Sain vapaapäivien aikana luettua loppuun Fifty Shades -kirjasarjan, jota aiemmin täällä mainostinkin. Jouduin taas kohtaamaan sen tunteen, kun joku kirja vie sut niin täydellisesti mukanaan, että vain luet ja luet ahmien, ja kun pääset loppuun, et enää tiedä mitä tekisit sun elämällä. Koska siltä se todella tuntuu. Se jättää tietynlaisen tyhjiön sun arkeen, etkä tiedä, millä sen tästä eteenpäin täyttäisit.
    Jotenkin se tässä tapauksessa vielä korostuu, sillä mun täytyy myöntää, että tuon sarjan päätösosa jätti mut jotenkin kylmäksi. En tiedä että olisinko halunnut lukea lisää, olisiko tarinan pitänyt päättyä jotenkin eri tavalla vai mikä sen teki, mutta en vain saanut tuosta lopusta niin paljoa irti, kuin ehkä olisin tahtonut.
    Lähdin lukemaan noita kirjoja ennen kaikkea siksi, että olin elokuvat nähtyäni todella kiinnostunut miespuolisen päähahmon salaisuuksista ja menneisyyden haamuista, syistä sen takana miksi hän on sitä mitä on. En saanut edes kirjoista vastausta kaikkiin mun kysymyksiin, enkä tiedä pystynkö elää tämän asian kanssa, haha. Ehkä juuri ja juuri pystyn. IMG_0827 IMG_0731 IMG_0705 IMG_0971