Pääsiäisloma alkoi mun kohdalla mattojen tamppauksen ja imuroinnin merkeissä, toisin sanoen olin mun tädillä siivousapuna. Sieltä suoraan kiirehdittiin äitin kanssa elokuviin katsomaan Noahia. Jos ei oteta lukuun sitä että minä herkkäkorvaisena pitelin välillä sormia korvilla äänenvoimakkuuden takia ja sitä että 3D-lasit jokseenkin ahdisti välillä, niin leffa oli tosi hyvä. Kun on tottunut Emma Watsoniin Hermionena, niin oli jokseenkin outoa nähdä hänet elokuvassa synnyttämässä kaksosia. Tuttuun tapaani en voinut tätäkään elokuvaa katsoa kuivin silmin.
Perjantaina juhlittiin äitin synttäreitä ja syötiin ihan liikaa kaikkea hyvää. Illemmalla jatkoin mun hyvin edennyttä käännytystyötä eli katsottiin serkun kanssa Potteria. Ihan huippua kun joku oikeasti on noin kiinnostunut kyseisestä sarjasta.
Lauantai meni perinteitä kunnioittaen mummolassa. Syötiin hyvällä ruokahalulla (vaikka oltiin hetki sitten oltu mökillä nostelemassa jäätyneitä sammakonraatoja pois uimamontusta, hyi!), saunottiin ja illan hämärtyessä sytytettiin kokko. Sieltä valuttiin sitten illan yön mittaan kuka aiemmin, kuka vähän myöhemmin pois, toiset vähän enemmän mudassa ja oljissa kuin toiset ihan riippuen siitä kuinka paljon oli tullut pääsiäisen kunniaksi pellolla möyrittyä. Kukaan ei varmaan väitä vastaan, jos sanon että hauskaa oli.
Eilisen ohjelmistossa oli sählyä, näytelmä ja arpojen myyntiä. Lisäksi toimin arpajaisten onnettarena. Mulle ostettiin kaksi arpaa ja voitin kummallakin. Kieltämättä aika epäilyttävä yhtälö, mutta kautta kiven ja kannon en huijannut. Vai arpoisitteko te itsellenne kahvipaketin, jos ette joisi kahvia vaikka kahvi joisi teidät?
Tänä päivänä energia on kulunut lähinnä mun matkakuumeen hillitsemiseen. Olen ihan tosissani laskenut budjettia Lontoon-matkalle ja verrannut sitä mun säästöihin. Juuri ja juuri, jos en kamalan kalliisti shoppaile paikan päällä, niin rahat tulisi riittämään lentoihin, hotelliin ja kierrokseen Warner Bros. studiolla. Pitäisikö kumminkin vielä odottaa kesään 2015? Ja yksi aika olennainen asia on vielä muutenkin auki, nimittäin matkaseura. Anyone?
Kylläpä tuli kirjoitettua pitkästi pitkästä aikaa. Älä välitä jos et jaksanut lukea loppuun asti, en minäkään jaksaisi.
Joku aika sitten kommentteihin oli tullut toivomus postauksesta, jossa kertoisin mun lemmikistä, jos mulla sellainen on. Ja onhan mulla.
Lähes päivälleen kaksi vuotta sitten haettiin meille kaninpoikanen, joka sitten sai nimekseen Nelli.
Hiukan se on noista ajoista muuttunut kyllä, turkki on ainakin kymmenkertaistunut ja kokoakin on kasvanut ihan kiitettävästi. Ei sitä muutosta itse niin kovin huomannut, mutta aina kun näitä alkuaikojen kuvia katsoo, niin olihan se nyt ihan vauva tuolloin verrattuna nykyiseen. Vastustamattoman suloinen se silti on vieläkin, vai mitä mieltä olette?
Sen jälkeen kun Nelli tuli taloon, niin meiltä löytyy tuskin paikkaa, mistä ei löytyisi Nellin häkin puruja, Nellin heinää tai Nellin karvoja. Voitte vaan kuvitella, kun joskus otan sen vahingossa syliin silloin, kun mulla sattuu olemaan mustat housut jalassa.. :-D
Nelli on, niin kuin rotunaisen kuuluukin, todella temperamenttinen välillä ja osaa kyllä näyttää millä mielellä sitä kulloinkin ollaan. Se osaa jopa murista, jos jokin asia ei miellytä. Eikö kaikki hienot naiset murise aina välillä?
Viime aikoina tuo tyttö on innostunut kaivamisesta, mikä tietenkin kanin luontoon kuuluukin. Voin kuitenkin kertoa, että en ole aina ollut kovin hyvällä päällä, kun ennen kukonlaulua olen herännyt siihen, että Nelli yrittää kaivautua häkkinsä pohjasta läpi. Ja miten viattomalta sitä sitten näytetään, kun menee vähän komentamaan sitä. Olla siinä sitten vihainen.
Aina kun itse lähtee johonkin, niin pitää miettiä, että mihin Nelli siinä vaiheessa sijoitetaan. Tähän mennessä se on jo kyläillyt yhden mun kaverin luona ja muutamaan otteeseen mun tädin luona. Ihan hyvin siellä on sujunut kuulemma. Mitä nyt vähän talonväkeä on yöllä pidetty hereillä ties millä konstein ja imuria on kyllä saanut näyttää sitten kun tämä kaniystävä on haettu takaisin kotiin. Kiitos ja anteeksi.
Huolimatta ympäri taloa levinneestä purusta, häkin siistinä pitämisen vaativuudesta ja toisinaan ennenaikaisista herätyksistä, Nelli on kuitenkin ihan hirveän rakas. Kyllä siinä sydän sulaa, kun avaan sen häkin luukun ja se työntää täytettä kaipaavaa ruokakuppiaan mua kohti, kun se näyttää niin suloisen tuulentuivertamalta ulkona tuulisina kesäpäivinä tai kun se vaan on sylissä lämpöisenä ja tuhisevana karvapallerona ja nauttii harjaamisesta. <3
Kyselin joku aika sitten teiltä postausehdotuksia ja silloin tuntui löytyvän tosi paljon kiinnostusta kuvapostaukselle, joten tässä se nyt tulisi. Monet varmaan tietää idean, mutta selkeyden vuoksi kerrataan vielä ohjeet. Eli te laitatte tämän postauksen kommenttiboksiin asioita, joita haluatte mun kuvaavan ja mä sitten toteutan niitä toiveita parhaan kykyni mukaan. Olisi tosi kiva saada paljon erilaisia ehdotuksia ja etenkin olisi kiva jos haastaisitte mut jotenkin ehdottamalla vaikkapa eri tunnetiloja, että saisin sitten käyttää luovuuttani, kun kuvauskohdetta ei ole niin tarkasti määritelty. Kaikki ehdotukset on toki tervetulleita, mutta en lupaa mitään esimerkiksi "sinä just heränneenä"-tyyppisistä ideoista, koska noh, kukaan ei oikeasti halua nähdä sellaista kuvaa. :-D
Ehdotuksia siis tulemaan, eihän tämä postaus olisi mitään ilman niitä. Kiitos jo etukäteen!
Mikään ei voita sitä tunnetta, kun perjantaina pääsee pois viimeiseltä tunnilta koulussa. Vielä parempaa on, jos sattuu olla koeviikko ja kotiin pääsee yli puolta aikaisemmin kuin normaalisti. Kun matikan koe, vaikkakin huonosti mennyt sellainen, on ohi, aurinko paistaa, ajoin viimein "pitkän talven" jälkeen skootterilla kouluun ja viikonloppu alkoi, niin ei vaan voi kuin hymyillä. Trigonometriset funktiot ja lukujonot on taaksejäänyttä elämää. Ainakin YO-kirjoituksiin asti.
Seuraava haaste onkin sitten fysiikan koe, joka jännittää tämän koeviikon kokeista eniten. Sitä ennen kuitenkin vietän viikonloppua tästä päivästä maanantaihin kuvitellen voimavektoreita kaikkiin arkisiin toimiin. Eniten paineita kasaan itse itselleni, kun tavoittelen enintään niukin naukin hyväksyttyä arvosanaa, ettei tarvitse mennä uusimaan. Kun on lukiota käyty tähän asti tarvitsematta uusia mitään, niin olisi kiva ettei tarvitsisi uusia jatkossakaan.
Tämän jälkeen meinaan jättää fysiikan kokonaan pois. Joskus se oli kivaa, mutta nykyään lähinnä pakkopullaa. Hyvillä mielin sitten panostan muihin aineisiin, eikä harmita yhtään, etten koskaan tule kuulemaan kaikkia Newtonin lakeja.
Ihan kivasti olen jo ehtinyt testailla uutta kameraakin ja oon kyllä niin tyytyväinen siihen. Tuskin maltan odottaa, että pääsen kesällä toteuttamaan kameran kanssa kaikkia mielessä pyöriviä ideoita ja inspiraatioita. Viime viikonlopulta on tulossa kuvamateriaalia, kunhan saan muokkaukset siihen malliin. Oli ihan huippukiva lauantaipäivä huippuseurassa totta kai. Mutta siitä enemmän sitten myöhemmin.
Tämän päivän aion ottaa vielä rennosti ennen tuskallista kokeisiinlukua. Ehkäpä pidän leffaillan kera hyvien naposteltavien. Keskisellekin pitäisi kai mennä.
Lauantaina sovittiin Niinan kanssa menevämme leffaan katsomaan Se toinen nainen (oli ihan sikahauska ja hyvä leffa, suosittelen!). Sitä edeltänyt aika käytettiin kuvaamiseen, kun oli niin ihana ilma. Tällä kertaa ihan vaan tällaisia perus asukuvia.
