Vapaapäivä, mikä ihana tilaisuus viettää omaa aikaa, ihan vaan kotona. Erityisesti viime viikon pelkkien iltavuorojen jälkeen on rentouttavaa saada päättää koko päivän ohjelma itse, ilman että tietää koko ajan takaraivossaan, että kohta täytyy mennä. Sääkin suosii taas ja tarjoaa meille parasta syksyn antia, mistä inspiroituneena kävin heti aamupäivällä ulkoilemassa. Teki todella hyvää, ja sen jälkeen oli mukava tulla kotiin syömään ja hautautua sohvalle TTK:n pariin. Arjen luksusta oli myös lenkin jälkeen käydä kunnolla suihkussa ja vihdoin pestä hiukset, mitä en kyseisten iltavuorojen takia ole jaksanut/ehtinyt viime päivinä tehdä.
Seuraavaksi voisin vähän lueskella esivalintakokeen materiaaleja, kokeeseen kun ei ole kuin reilu viikko aikaa. Vähän jo jännittää, mutta sen verran konkari olen jo tuon kokeen tekemisessä, että jännityksen takia se ei enää voi mennä pieleen. Nyt vaan luen ja kertaan niin hyvin, että saan mahdollisuuden päästä kaikkiin hakukohteisiini. Motivaatiosta se ei jää kiinni.Loppupäivän taidankin ottaa rennosti, valmistautuen huomisen aamuvuoron haasteisiin. Taas on uutta ja jännää edessä, toivon mukaan paremmalla menestyksellä ja koulutuksella kuin viimeksi.
Pääsen myös illalla kuulemaan poikaystävän kokemuksia ensimmäiseltä harjoittelupäivältä. Toisaalta kätevää, että samassa taloudessa on jo yksi opiskelija, jolta saa vähän vihjettä, että mitä se ammattikorkeassa opiskelu oikeastaan on. Mutta oon myös todella mielissäni siitä, että hänellä alkoi vihdoin se harjoittelu, sillä itse töissäkäyvänä aloin jo tympääntyä siihen hänen kotona lusmuiluunsa. Kuitenkin kun koulua on vain se viisi päivää viikosta ja niistä sattui kolmekin olla vapaapäiviä ja ne loput "koulupäivät" parin tunnin mittaisia, niin kyllä tähän touhuun jotain oikeudenmukaisuutta kaivattiinkin. Mihin jäi se "opiskelu on rankkaa", kun ei sielä koulussa näköjään nykypäivänä edes juuri käydä. Ainakaan hänen koulussaan, haha. Hmmm.
