Minun jouluni

Vielä ennen uuden vuoden alkua palataan hetkeksi jouluisiin tunnelmiin.

Lähdin joulunviettoon kotikotiini Alavudelle paria päivää ennen aattoa. Omassa kotona kun täytyi laittaa kaikki valmiiksi ennen lähtöä, niin oli mukavaa, että joulupuuhastelua sai jatkaa sitten myös kotikotona yhdessä perheen kanssa. Aattoon valmistauduttiin tekemällä viimeiset lahjaostokset, paistamalla pipareita ja koristelemalla kuusta. Nuorempana minulla oli tapana herätä todella aikaisin aattoaamuna, mutta parina viime vuonna olen antanut itseni hiukan joustaa siitä. Ehdin silti saada aivan sopivan annoksen Joulupukin kuumaalinjaa ja mikä tärkeintä, olin kuitenkin jalkeilla paljon ennen Lumiukon alkua. Joulurauhanjulistus otettiin vastaan riisipuuroa samalla nauttien.

Perinteisten aamutouhujen jälkeen oli aika siirtyä mummolaan joulusaunaan. Ennen ruokapöytään siirtymistä oli hyvää aikaa katsoa Joulupukki ja noitarumpu. Siinä vaan on kerta toisensa jälkeen oikeanlaista tunnelmaa ja jouluntaikaa!
      Joulupöydässä yksi jos toinenkin teki santsikierroksen, minkä jälkeen oli aika vyöryä olohuoneeseen odottamaan joulupukkia. Lahjojen jaon ja avaamisen jälkeen tuossa olohuoneessa ei ollut enää tietoakaan siellä tehdystä joulusiivouksesta, mutta joulupukin käynnin jälkeinen kaaos laskettakoon sekin jo muodostuneeksi perinteeksi.
      Itse en edes muistanut kirjoittaa joulupukille listaa, mutta sain siitä huolimatta kääriä paketeista esiin toinen toistaan mukavampia lahjoja. Monta tarpeellista ja käytännöllistä lahjaa, kiitos niistä asianomaisille! Omien pakettien sijaan odotin ja jännitin enemmän sitä, ovatko itse antamani lahjat osuneet yhtä nappiin kuin olin kuvitellut. Kai se on yksi merkki aikuistumisesta, kun lahjojen antaminen alkaa tuottaa enemmän iloa, kuin niiden saaminen. Joulupäivänä käytiin syömässä mun isän luona, minkä jälkeen siirryttiin takaisin äitin luo mitäs muutakaan kuin syömään. On myönnettävä, että kyllä meidän joulut ainakin painottuu pitkälle tuohon syömiseen, mutta toisaalta en valita. Kerran vuodessahan se joulu vaan on, kyllä sinne salille ja lenkkipolulle ehtii sitten myöhemminkin.

Tapaninpäivänä matkustimme takaisin Espooseen vain ehtiäksemme jälleen kerran joulupöytään. Vielä se maistui, mutta siinä pöydässä totesin jälleen saman kuin edeltävinäkin vuosina; mieluummin syön kolme päivää putkeen kinkkua, kuin kosken yhteenkään silliin. Sanokaa joulukalaihmiset mitä sanotte, mutta kyllä se kinkku on se juttu.

Ei auta, noin vaan on joulu ohi tältä vuodelta. Tsempit muillekin jouluihmisille, kyllä se seuraava joulu on täällä ennen kuin huomataankaan. Sitä ennen koitetaan nauttia ja ottaa ilo irti kaikista muista hyvistä jutuista elämässä. Paljon on vielä edessä.

New year, new me. Niinhän ne sanoo. Mutta mitä jos just sä tekisit ihan todella alkavasta vuodesta just sun vuoden? Mä aion ainakin yrittää, kuka on mukana?

2018, mä olen valmis.

Viime hetken valmistelut

Piparinpaisto - check. Joululaatikoiden teko - check. Lahjojen paketointi - check. Pari lahjaa on vielä hankkimatta ja joulusiivous tekemättä, mutta muuten aletaan olla valmiita ottamaan joulu vastaan.

En voi uskoa, että mennään jo joulukuun kahdettakymmenettä päivää. Vastahan me hankittiin kalenterit ja avattiin ensimmäiset luukut! Vaikka yritän kovin taistella sitä vastaan, alkaa mieleen hiipimään jo nyt haikeus siitä, että kohta tämä on taas ohi. Joulussa vaan on sellaista taikaa, joka tekee koko kuukaudesta vähän jotain enemmän. Vaikka se on kuukausi siinä missä muutkin ja arkea silloinkin eletään, on siinä ripaus jotain muutakin. Mieliala on iloisempi arjen askareista huolimatta, ja joulumieli saa näkemään ja arvostamaan monia pieniä asioita, joista nauttia kiireen keskellä. Ilmassa on juhlan tuntua heti kuun alusta saakka. Olen miettinyt, että joulunodotushan on lähes yhtä ihana asia kuin joulunpyhät itse! Varsinainen joulu tuntuu olevan ohitse niin nopeasti, että onneksi sen tunnelmasta saa nauttia koko joulukuun ajan. Vielä täytyisi tänään ja huomenna suorittaa velvollisuuksia töissä, mutta sen jälkeen aion rauhoittua joulunviettoon. "Rauhoittua" on toki ehkä hieman väärä sana kuvaamaan meidän suvun joulunviettoa, mutta kaikesta hälinästä ja vilskeestä huolimatta mieli on levollinen. Pääsen viettämään joulun kaikkien perinteiden mukaan (no, ehkä sen joulusaunassa pyörtymisen voisi jättää tällä kertaa tekemättä..) rakkaiden ihmisten ympäröimänä, juuri kuten halusinkin, ja se on tärkeintä.

Enää muutama yö jouluun.

Glögiä ja riisipuuroa

Jouluaatto lähestyy kovaa kyytiä, mutta vielä on hetki aikaa nauttia ihanasta odotuksesta, jännityksestä ja tunnelmasta. Olen luonut pääni sisällä listan asioista, jotka tahdon ehtiä tekemään ennen varsinaista juhlaa. Siltä listalta suoritettuja kohtia ovat esimerkiksi ylenpalttinen joululaulujen kuuntelu, jouluelokuvien katselu, kynttilöiden polttaminen, jouluvalojen ja koristeiden esille laitto ja niistä nauttiminen, joulukorttien lähettäminen, riisipuuron keitto ja glögin juonti. Joululahjojen osto ja paketointi ovat vielä hieman vaiheessa, mutta edistystä on havaittavissa. Suorittamatta sen sijaan ovat vielä piparien ja joululaatikoiden teko sekä joulusiivous. Kiirettä pitää loppuun saakka!

Vaikka olenkin ollut nyt paljon töissä, ja pelkäsin etukäteen etten sen takia pystyisi nauttimaan ja keskittymään joulunodotukseen kunnolla, niin olen epäilyksistäni huolimatta osannut ottaa kaiken irti joulupuuhastelusta töiden ohella. On ihanaa, että työpäivän jälkeen voi vaikka heittää riisipuuron uuniin valmistumaan, keittää siihen kylkeen vähän glögiä ja istahtaa sohvalle viltin alle katsomaan jouluelokuvaa hyvässä seurassa, joulun tuoksuista ja herkuista nautiskellen. Olen saanut joulukuun alkamisesta ja joulunodotuksesta ihan uudenlaista puhtia kaikkeen tekemiseen, mikä on todella ihanaa vaihtelua siihen väsymyksen, masennuksen ja negatiivisuuden sekamelskaan, johon hetken aikaa tunsin hukkuvani aivan täysin. Elättelen yhä toivetta valkoisesta joulusta, mutta saapa nähdä. Tälläkin hetkellä sää vaatii enemmän vesisuksia kuin toppakenkiä.

Onneksi joulua voi fiilistellä ilman luntakin. Vaikkapa glögimukillisen äärellä, kuten minä ajattelin juuri nyt tehdä!

First of December

Pitkään se tuntui kestävän, mutta vihdoin on joulukuu täällä! Ja vaikka aamulla satoikin vettä, niin päivän mittaan se vaihtui edelleen jatkuvaan lumipyryyn. Ihanaa!

Vihdoin saa kunnolla aloittaa kaikki joulupuuhat, ja pitääkin, jotta ehtii tehdä kaiken piparinpaistosta joulusiivoukseen ennen kuin aatto koittaa. Joululaulut soimaan siis ja hihat heilumaan!
      Vaikka kaikkea touhuamista ja hössötystä rakastankin, niin loppujen lopuksi odotan kaikista eniten joulussa sitä rauhoittumista. Pääsen kotiin rakkaiden ihmisten luo ja saan olla vaan, miettimättä kaikkea ahdistavaa, mitä en vaan täällä pääse pakoon. En millään malta olla vilkuilematta koko ajan ikkunasta ulos, tuolla on vaan niin ihanan jouluisen näköistä, kun vihdoin on lunta taas. Ja valoisaa! Tuo pitkään jatkunut pimeys on meinannut viedä mut aivan täysin syövereihinsä.