Meillä oli koulussa viimeisenä päivänä aiheena ruokakuvaus, ja tässä onkin muutamat fiilistelykuvat tuolta kyseiseltä päivältä. Tiesin jo valmiiksi, että päivästä tulisi mielenkiintoinen, koska sen lisäksi että ruoka on hyvää, niin olen aina tykännyt myös sen kuvaamisesta. Ja mikäs siinä oli kuvatessa ammattikokin väsäämiä annoksia. Halutessaan sai myös itse koota annoksen käytössä olleista raaka-aineista, ja täytyy kyllä sanoa, että ei niitä taideteoksia välttämättä olisi erottanut ammattilaisen tekemistä.
Mä olen yli kuukauden myöhässä näiden kuvien kanssa, mutta se johtuu ainoastaan siitä, että olin totaalisesti unohtanut koko kuvien olemassaolon. Kun viime kerralla sitten tyhjensin muistikortilta kuvia koneelle, niin sieltähän nämä löytyivät.
Täytynee varmaan itsekin alkaa kokata tuollaisia gourmet ruokia kotona, kun niistä saa näin kauniita kuvia. Siitä perinteisestä makaronilaatikosta kun ei saa tekemälläkään näin houkuttelevia ja nättejä otoksia.
Meikäläinen täytti eilen 20-vuotta! Koska olen jo näin vanha, niin juhlistin päivää kakkukahveilla, en sen kummemmin. Ollaan tosin menossa huomenna Tampereelle, jossa sitten vähän sukulaisten kanssa juhlistetaan mun ja mun kaksosveljen päivää. Kiva pitkästä aikaa nähdä kaikkia rakkaita!
Mun poikaystävällä alkaa huomenna reilun viikon mittainen loma, joten säät toivottavasti suosivat, jotta mekin päästään viettämään kunnolla kesää yhdessä. Ollaan menossa Tampereen reissun jälkeen käymään Yyterissä ja Lintsille ollaan myös suunniteltu menevämme, mutta sen kummempia suunnitelmia ei olla tehty. Eikä mun mielestä tarviikkaan, koska usein ne parhaat muistot jää niistä jutuista, joita ei turhan paljon ole suunniteltu etukäteen.
Mä muistan vielä ajan, jolloin kuvasin blogia varten mun ostoksia todella usein. Joskus ne ostokset olivat ihan pieniä ja arkipäiväisiä juttuja, mutta kuvasin ne silti, jotta sain blogiin uutta materiaalia, ja koska mun mielestä se oli myös hauskaa. Oli aina kivaa haasta omat valokuvaajan taidot, kun mietti, että mistä suunnasta ja kulmasta mikäkin tavara olisi paras kuvata.
Mua harmittaa, että nykyään tuota ostosten kuvaamista tulee tehtyä paljon harvemmin, koska haluaisin että tämä mun blogi olisi vähän enemmän kuin vain pelkkä valokuvausblogi. Toki nykyään mun ostokset on lähinnä jääkaapin täytettä, sillä työttömänä ja omillaan asuvana harvemmin jää rahaa muuhun shoppailuun.
Nyt kuitenkin kaivoin jalustan esiin komerosta, ja ryhdyin kuvaamaan mun viimeaikaisia ostoksia. Okei, jotkut näistä on ostettu montakin kuukautta sitten, mutta mulle ne on edelleen kuin uusia.
Mä kuulun niihin tyttöihin, jotka voivat lähteä ruokakauppaan meikittä. En koe olevani mikään luonnonkaunis, vaan tämä johtuu enemmänkin laiskuudesta ja osaamattomuudesta. Kai meikkaaminenkin on sitten sellainen taito, jonka vain osaa tai sitten sitä ei osaa. Oon kuitenkin päättänyt yrittää opetella sitä, koska tosiasiahan on, että harva meistä näyttää kauniimmalta ilman meikkiä kuin meikin kanssa.
Meikkivoiteeseen en ole koskenut sitten yläasteaikojen, jolloin yritin sen avulla peittää akneihoani. Ties kuinka monen ihotautilääkärikäynnin, antibioottikuurin syömisen ja erilaisten puhdistusaineiden kokeilun jälkeen ollaan valitettavasti lähes samassa tilanteessa, kuin ennen kaikkia edellämainittuja. Terve iho on kaiketi liikaa pyydetty, sillä omiin geeneihinsä ei voi vaikuttaa. Jonkinlaisen itsetunnon haluaisin kuitenkin säilyttää, joten päätin taas kokeilla, että millaisia ihmeitä meikkivoide voi tehdä tälle naamalle. Kyseiseen putiloon päädyin siksi, että merkki on sama käyttämäni puhdistusaineen kanssa, ja koska tuo kuulosti minun iholleni sopivalta tuotteelta. Vielä en ole sitä uskaltanut kokeilla, mutta eiköhän se pääse testiin hyvinkin pian.
Mun vaatekaapissa on se tilanne, että suurin osa sen sisällöstä kuuluu siihen ei käytössä olevien kategoriaan. Moni voi varmasti samaistua siihen tilanteeseen, kun vaatekaappia siivotessa miettii, että kyllä mä tuota vielä käytän, mutta todellisuudessa kyseinen vaatekappale ei siltikään päädy koskaan päälle. Lopulta ne käytössä olevat lempparivaatteetkin alkavat tuntua siltä, että "aina mulla on noi samat vaatteet päällä". Mun poikaystävän mukaan kukaan muu ei edes muista mitä mulla on viime kerralla ollut päällä, mutta ongelma onkin siinä, että mä itse muistan olleeni täsmälleen samassa asussa viimeksi. Enkä voi mitenkään ymmärtää sitä, että nämä samat ongelmat vaivaavat kaikkia niitäkin, joilla mun mielestä on niin paljon vaatteita, etteivät he ehdi koko elämänsä aikana käyttää niitä kaikkia.
Onneksi olen kuitenkin pystynyt muutamalla uudella hankinnalla piristämään mun vaatekaapin valikoimaa, ja ainakin välillä löydän itselleni ihan mukiinmenevää päällepantavaa.
Vaikka mulla on ollut jo pitkään tuo kuvassa näkyvä kännykän takakuori, en ole vieläkään kyllästynyt siihen. Musta se on niin hauska. Oikeesti kattokaa sitä, kuka muka pystyy olemaan pahalla tuulella, kun noin monta kissaa hymyilee sulle?
En oikein tiedä, että lukeeko tätä blogia enää kukaan, mutta kysyn silti, että olisiko just sulla jotain postaustoivetta? Mulla käy monesti mielessä tosi hyviäkin postausideoita, mutta ne jotenkin kummasti tulevat mieleen aina silloin kolmelta aamuyöstä kun en saa nukuttua, ja katoavat ennen aamua.
Taas vähän lisää kuvia Rodokselta. Toivottavasti ette ole jo ihan kyllästyneitä näihin, sillä yksi satsi on ainakin vielä tulossa. Itselleni nämä kuvat ovat olleet taakka reissusta asti, mutta hiphei kaikki käsittelemisen arvoiset kuvat on nyt käsitelty, ja minäkin voin tästä lähin nauttia valmiista kuvista ja muistella tuota matkaa hyvillä mielin.
Me saatiin vihdoin vähän poikaystävän kanssa tehtyä kesäsuunnitelmia, joten eiköhän tämä tästä vielä iloksi muutu. En ole jotenkin vielä ollenkaan päässyt kesäfiilikseen mukaan tai oikeastaan edes hoksannut, että se kesä on täällä jo, se on just nyt. Shortsikaudenkin korkkasin Suomen puolella vasta juhannuspäivänä, vaikka kaikki muut on viilettäneet kesätamineissa jo ties kuinka monta viikkoa. Mulla ottaa ilmeisesti aikaa herätä talviunilta.
Mutta asia, jossa en tänä vuonna ole myöhässä, on talviturkin heittäminen. Meillä oli molemmilla pupun kanssa oikein paksut talviturkit, koska ei viime kesänä kastettu niitä ollenkaan pois. Mutta koska tänä vuonna juhannus oli poikkeuksellisen lämmin eikä räntäsateesta tai toppatakeista ollut tietoakaan, uskaltauduttiin me uimaan juhannuspäivän iltana. Tovihan siinä meni, että pääsin veteen, mutta pääsin kuitenkin. Ja se on saavutus se!
Taisin mainita joskus, että hain kouluun. Pääsin esivalintakokeen perusteella virallisiin pääsykokeisiin, ja eilen sain tietää pääsykokeen tuloksen. Olen kumpaankin hakuvaihtoehtoon lähempänä kahtasataa olevalla varasijalla, joten aika suorilta voi varmaan jo todeta, että en päässyt sisään. Harmittaa vähän, koska kaipaisin kipeästi jotain tekemistä, ja tässä kohtaa jopa opiskelu kuulostaa erittäin hyvältä vaihtoehdolta. Toisaalta ei harmita, koska nyt voin syksyllä panostaa kunnolla, ja hakea jonnekin, mihin oikeasti ehkä jopa haluan opiskelemaan.
Opiskelusta puheen ollen, en olekaan tainnut täällä vielä kertoa, että valmistuin valokuvaajaksi 18.6. En oikein tiedä, minkä tason opintoja nuo tuolla koulussa olivat, mutta todistuksen ulkomuodosta päätellen me kyllä ollaan todella erittäin päteviä ammattivalokuvaajia, joten mennään sillä. Niinpä vain hiukan itseäni mainostaen, jos tarvitset kuvaajaa mihin tahansa tilaisuuteen, niin minuun saa ottaa yhteyttä. :-)
