Näytetään tekstit, joissa on tunniste Luonto. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste Luonto. Näytä kaikki tekstit

lauantai 4. elokuuta 2018

Kesäillan hämärä

IMG_0506 IMG_0535 IMG_0522 IMG_0497 IMG_0542 IMG_0519       Yövyttiin heinäkuun alussa yksi yö vuokramökillä Powerpark-päivän päätteeksi. Huvipuistossa oli mukavaa, mutta eniten nautin hetkestä juuri ennen auringonlaskua. Kun tassuttelin paljain jaloin hammaspesulle ulkokautta kuljettavaan kylpyhuonetilaan, ulkona tuoksui raikkaalta sateen jälkeen, kasvit olivat sateen jälkeisen kasteen peitossa ja maisema näytti rauhoittavan hämyiseltä. Olin stressannut tuota reissuun lähtöä todella paljon, mutta näitä kuvia ottaessa tuli hetkeksi sellainen olo, että ehkä tämä olikin ihan hyvä juttu.

Pohjanmaan lakeuksissa vaan on sitä jotain. Joskus sitä häpesi, että on kotoisin keskeltä peltoja ja metsää, mutta elämä on opettanut olemaan siitä ihan todella ylpeä.

maanantai 5. maaliskuuta 2018

Huipulla

IMG_0108 IMG_0073 IMG_0124 IMG_0114 Ensimmäinen kokonainen päivä Rukan lumisissa maisemissa pani sään puolesta parastaan. Edellisen illan tuikeaa tuulta muistellen puettiin kunnolla päälle ja lähdettiin pienellä porukalla ihastelemaan maisemia Rukan huipulle. Sää sattui olemaan selkeä, joten upeaa maisemaa näki silmänkantamattomiin asti. Aurinko häikäisi, mutta myös porotti niin lämpöisesti, että melkein alkoi hiki valua toppavaatteissa.

Upean sään houkuttelemana oli sitä lähdettävä myös vähän ladulle, ja yllätyin kyllä miten hyvin se suksi luistikin siihen nähden, että edelliskerrasta on jokunen vuosi vierähtänyt. IMG_0077 IMG_0148 IMG_0126 IMG_0138 IMG_0081 IMG_0101 Muina päivinä sää oli selkeästi kylmempi, vaikka aurinko toisinaan pilkahtelikin. Pakkasta uhmaten kuitenkin ulkoiltiin kuka minkäkin aktiviteetin parissa. Moottorikelkkailtiin, lasketeltiin, hiihdettiin. Ulkoilun lisäksi myös syötiin hyvin, niin mökillä itse laitettua ruokaa kuin sitten muutamia kertoja myös ravintolassa. Eikä tietenkään pidä unohtaa saunomista. Onko olemassa parempaa, kuin lämmin sauna hiihtolenkin päätteksi? En usko.

Sairastelulta ei tälläkään kertaa vältytty, mutta aivan viimekertaisen kaltaista show'ta ei saatu järjestettyä, vaan ihan perus flunssaa poti loppuviikosta itse kukin. Siitä huolimatta nautittiin loppuun saakka maisemista ja toistemme seurasta. Kyllä tuolla pohjoisessa vaan on omanlaistaan taikaa ja tunnelmaa. IMG_0120 IMG_0168 IMG_0155 IMG_0122 IMG_0171 Noin viikon lomailun ja kahden päivän autossa istumisen jälkeen tuntui kyllä todella hyvältä olla vihdoin kotona. Ja nyt on taas mukava katsella näitä kuvia ja muistella mennyttä reissua.

sunnuntai 25. helmikuuta 2018

Life update

IMG_0084 Pitkästä aikaa täällä! Pari viikkoa sitten ajattelin, että seuraava postaus tulee olemaan selonteko Rukan reissusta upeiden maisemakuvien kera, mutta niin isoja muutoksia suunnitelmiin on tullut tässä välissä, että käydään sen sijaan vähän läpi niitä.

Muutama viikko takaperin lensin tosiaan ensimmäistä kertaa yksin lentokoneella (still alive!!), kohteena Kuusamo, jossa oli tarkoitus viettää viikon loma sukulaisporukalla. Näin myös tehtiin ja kyllä täytyy sanoa, että päivät vieri yllättävän äkkiä ohi tuolla talven ihmemaassa. Tuosta matkasta lisää sitten myöhemmin, kun olen saanut käytyä läpi reissun kuvasaldon kokonaisuudessaan.

Rukalta kotiinpäin ajellessa Jussi ilmoitti, että oltiin saatu opiskelijakämppätarjous. Siinä vaiheessa ajatus muutosta oli jotenkin todella kaukainen, mutta kuinkas kävikään. Tämän nykyisen asunnon omistaja kertoi jo jonkun aikaa harkinneensa myymistä, ja me saatiin kuin tilauksesta asuntotarjous juuri oikeaan saumaan, joten mitään asuntokriisiä ei päässyt syntymään. Tai no, voihan tätä muuttoakin eräänlaiseksi kriisiksi sanoa. Muuttolaatikkoa siellä täällä, stressi tavaramäärästä joka vielä odottaa kaapeissa pakkaamistaan ja vuorokaudessa kesken loppuvat tunnit. Eiköhän tästä kuitenkin selvitä, niin ne ovat muutkin tehneet.
      Jännittävän tästä muutosta tekee se, ettei me olla vieläkään nähty meidän tulevaa asuntoa muuten kuin pohjapiirroksena. Kuun vaihteessa saadaan avaimet, ja päästään vihdoin näkemään, että mihin sitä on oikein lupauduttu. Ulkoapäin talo ja sen pihapiiri ainakin näytti kivoilta, mutta saa nähdä mitä on sisällä.
      Ollaan kyllä molemmat ihan innoissaan tästä muutosta. Päästään näkemään uusia maisemia ja sisustamaan uutta kämppää. Kuitenkin melko haikeaa jättää tämä asunto taakseen, koska tämä on kuitenkin se paikka mistä kaikki alkoi. Niin paljon muistoja. En onneksi vielä ihan kunnolla kaikesta pakkaamisesta huolimatta ole tajunnut, että sitä oikeasti ollaan tästä lähdössä. Voin kuitenkin melkein luvata, että kun viimeistä kertaa astun tuon kynnyksen yli, niin itkuhan siinä pääsee.

Muuton, töiden ja ihan perus arjen pyörittämisen keskellä on ollut vaikea löytää aikaa ehtiä blogin pariin, mutta yritän raivata  aikaa tälle, ainakin viimeistään sitten muuttohässäkän jälkeen. Tässä nyt tämmöinen päivitys siihen, mitä mun elämässä tapahtuu just nyt. Palataan sitten ensi kerralla niiden upeiden Rukan maisemien kera, sillä niitä riittää.

Ihanaa alkavaa viikkoa kaikille!

maanantai 21. elokuuta 2017

Luontopolulla

IMG_2166 IMG_2105 IMG_2206 IMG_2101
Yhteisen vapaapäivän kunniaksi päätettiin keksiä jotain kivaa tekemistä, ja mikä olisi mukavampaa kuin lähteä luontoon kävelemään ja rauhoittumaan pitkän työputken jälkeen. Käytiin aiemmin kesällä kiertämässä pieni kierros Nuuksion metsissä, joten vaihtelun vuoksi päädyttiin tällä kertaa Hanikan luontopolulle. Reitti oli meille sopivan mittainen ja sikäli helppokulkuinen, ettei tarvinnut tämän kokeneempi eränkävijä olla, jotta siitä selvisi.

Kotona reppuja pakatessa sää näytti hyvältä, ja minäkin vilukissana tein rohkean päätöksen lähteä t-paidassa liikenteeseen (okei myönnetään, pakkasin varmuuden vuoksi pitkähihaisenkin paidan mukaan). Ilma olikin lämmin, mutta vähän matkaa käveltyämme alkoi taivaalta tiputella ensin muutamia pisaroita, ja lopulta satoikin sitten kaatamalla vettä. Metsän puut onneksi suojasivat pahimmalta, mutta kyllä me silti aivan kunnolla kastuttiin. Loppujen lopuksi tuo sade oli kuitenkin ihan virkistävä kokemus. Lintutornille päästyämme oli aurinko alkanut paistaa ja kuivattaa sateessa kastuneita vaatteitamme. Juotiin kahvit ja syötiin vähän evästä luonnon rauhasta nauttien. IMG_2097 IMG_2172 IMG_2120 IMG_2210 IMG_2219 IMG_2220 IMG_2144 IMG_2223 IMG_2215
Jotenkin yllätyin, että tuollaista luontoa löytyy periaatteessa keskeltä kaupunkia ja asutusta. Mutta kyllähän se todellisuus välillä iski vasten kasvoja, kun tuo polku kulki käytännössä katsoen toisten takapihalla tai yhtäkkiä tupsahdettiin jostakin metsän siimeksestä suoraan vilkkaalle autotielle. Vaikka tämä vähän söikin tunnelmaa, niin onhan se todella hienoa, että myös kaupungissa asuville on tarjolla mahdollisuus nauttia luonnon kauneudesta. Luonto kuuluu meille kaikille, ja on ihanaa, että sen annetaan edes paikoittain kasvaa luonnollisessa tilassaan, eikä tuhota aivan kaikkea siitä asutuksen tieltä.

Tähän loppuun vielä havainnollistava kuva siitä, mitä kaupunkilainen tarkoittaa, kun kertoo asuvansa keskellä metsää. Tarkoitus ei todellakaan ole loukata ketään eikä yleistää, huumoria kehiin! Toisinaan vaan huvitun siitä miten monen espoolaisen olen kuullut sanovan, kuinka Espoo on ihan "landea" ja täällä asutaan keskellä metsää. No, kaksi puuta vierekkäin ei vielä tarkoita, että ollaan keskellä metsää. IMG_2115

keskiviikko 31. toukokuuta 2017

Kirsikankukkia

IMG_1248 IMG_1272 IMG_1221
Jo parina keväänä olen suunnitellut lähteväni kuvaamaan kauniin vaaleanpunaisena kukkivia kirsikkapuita. Saamaton luonteeni on kuitenkin osoittautunut esteeksi näissä aikeissa, sillä aina kun olen vihdoin saanut aikaiseksi ulkoiluttaa itseni ja kamerani paikalle, ovat kukinnot olleet kaunis vaaleanpunainen muisto vain. Tästä ryhdistäytyneenä päätin, että tänä keväänä tallennan tuon kukkimisen kameran muistikortille, ja olinkin linssin kanssa paikalla heti, kun aloin havaita kyseisissä puissa keväänmerkkejä.

Onhan se myönnettävä, että etenkin näin blogimaailmassa tällaiset kuvat ovat jo aikamoinen klisee. Kuitenkin ihmiset jaksavat sekä ottaa että katsella kyseisiä kuvia vuodesta toiseen, ja onhan kaunis kuva aina ilo silmälle. En usko että kukaan lähtee kanssani väittelemään siitä, etteivätkö parhaimmillaan kukkivat kirsikkapuut olisi kaunis näky. IMG_1234 IMG_1275 IMG_1285 IMG_1292 IMG_1315 IMG_1259
Huomenna siirrytään kesäkuuhun, ja näin ollen kesä voi kai ihan virallisesti alkaa. Ihan vielä en aio itse kaivaa kaapista shortseja jalkaani, mutta joitain muita kesään kuuluvia asioita voisi kohta alkaa toteuttamaan. Sen suurempia kesäsuunnitelmia mulla ei oikeastaan vielä ole, mutta se ei huoleta mua ollenkaan. Yritän elää hetkessä ja kesästä nauttien. Ensimmäinen mieleeni tuleva toteuttamisen arvoinen kesäsuunnitelma tällä hetkellä olisi jäätelön ostaminen ja sen ulkona auringonpaisteessa syöminen. Tällaisista pienistä palasista on hyvä lähteä rakentamaan muistelemisen arvoista kesää 2017!

keskiviikko 3. toukokuuta 2017

Metsän taikaa

IMG_1114 IMG_1080 IMG_1057
Valkovuokot, varma keväänmerkki! Vaikka välissä vähän lunta saatiinkiin maahan, näyttää nyt taas onneksi siltä, että kesä on tulossa. Hitaasti, mutta varmasti.

Rakastan sitä, kun keväällä luonto alkaa vihdoin talven harmauden jälkeen vihertää ja herätä eloon. Vaikka näin isossa kaupungissa asunkin, on ihanaa, kun saan siitä huolimatta olla edes hieman lähellä luontoa ja seurata sen elämää.
    Voi miten suloiselta tuo pieni metsikkö tuossa takapihalla näyttikään, kun maasta puskee esiin kymmenittäin valkovuokkoja ja aurinko loi tuohon näkyyn täydellisen valon. Ei auttanut kuin napata kamera mukaan, ja lähteä ikuistamaan tuota hetkeä. IMG_1053 IMG_1066 IMG_1051
Olen pienestä pitäen rakastanut metsässä liikkumista. Jotenkin siitä tulee itselläni sellaiset Pocahontas-fiilikset. Kuulostipas tuo todella typerältä. Mutta tarkoitan sillä siis sitä, että kukapa ei pienenä (tai yhä edelleen) kyseistä Disney-leffaa katsoessaan olisi halunnut juoksennella metsissä samalla tavalla, villinä ja vapaana. Siksipä muistan monesti pienenä leikkineeni metsässä Pocahontas-leikkejä yrittäen matkia kyseisen prinsessan pelotonta asennetta ja sulavaa liikkumista metsäpoluilla.
    Toisaalta metsät tuovat mieleeni myös Rölli ja Metsänhenki-elokuvan. Sekin ehkä liittyy jotenkin siihen, että kuten yllä mainittuun intiaaniprinsessaan, halusin aina pienenä samaistua myös Milli Menninkäiseen. Olla yhtä kiltti, nätti ja sipsutella metsissä se mahtava tukkapehko tuulessa hulmuten.
     En tiedä, ehkä mä vaan aina haluan kuvitella, että metsissä on jotain samanlaista taikaa ja salaisuuksia, kuin esimerkiksi edellä mainituissa lastenelokuvissa. Saahan sitä toivoa.
IMG_1091