Näytetään tekstit, joissa on tunniste Kuulumiset. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste Kuulumiset. Näytä kaikki tekstit

sunnuntai 9. kesäkuuta 2019

Menneen kevään kuulumiset

IMG_2335 Vihdoin kesä ja loma koulusta. Sen kunniaksi käydään vähän läpi mennyttä kevättä nyt vihdoin, kun sille on aikaa ja olen saanut kasattua omia ajatuksia ja fiiliksiä.

Aloitin siis opiskelut tammikuussa ja ensimmäiset viikot olivat tosi jännittäviä, sillä kaikki oli uutta ja ihmeellistä. Nopeasti kuitenkin tuli tutuksi luokkakavereiden kanssa, koulun tavat ja toiminnot kävivät luonteviksi ja kaikin puolin tuntui siltä, että nyt mä olen oikeassa paikassa. Jännitin melkein eniten sitä, että miten totun pitkän tauon jälkeen opiskelurytmiin. Istumaan monta tuntia päivästä paikallaan ja erityisesti siihen, että koulupäivien lisäksi on käytettävä vapaa-aikaa tehtävien tekoon ja tentteihin lukemiseen. Alku olikin helppo, mutta maaliskuussa jatkoin töitä opiskeluiden rinnalla, mikä sekoitti pakan aivan täysin ja omaa ajankäyttöä täytyi alkaa aikatauluttaa melko rankallakin kädellä. IMG_2341 Tein töitä 10 tunnin viikkosopimuksella eli pääsääntöisesti kaksi vuoroa viikossa. Uusien kurssien alettua koulussa alkoivat opiskelut ihan toden teolla ja melko pian ymmärsin, että kaksi vuoroa töitä viikossa oli liikaa. Sen lisäksi mun opiskelukuvioiden ymmärtäminen osoittautui melko rajalliseksi mun työpaikalla, joka entisestään aiheutti kitkaa näiden kahden asian välillä luovimiseen. Käytännössä elin koko kevään pelkkää koulua ja töitä. Näiden kahden välissä yritin ehtiä salille, koska urheilu oli yksi niistä asioista jotka piti pään kasassa tän kaiken keskellä.

Vaikka kiire on ollut kova ja stressilevelit huidelleet aivan liian korkealla, niin täytyy sanoa, että on ollut hyvä kevät. Lähinnä se johtuu siitä, että kouluunpääsy tuli juuri oikeaan saumaan ja on ollut ihana huomata, että kouluun on aina kiva mennä. Aikaiset herätykset pimeinä pakkasaamuina ja pitkä koulumatka toki tekivät tiukkaa toisinaan, mutta ei ole silti tullut sellaista oloa, ettei kouluun haluaisi mennä tai että sinne lähteminen ahdistaisi. Tämä on musta todella hyvä merkki, sillä kaiken itsetutkiskelun ja syvällisen pohdinnan jälkeen uskon sen tarkoittavan sitä, että olen oikeassa paikassa ja löytänyt sen mun oman jutun. Uskokaa kun sanon, että myös vääriä ja mulle sopimattomia juttuja on tullut tehtyä, ja mun mielestä elämä on liian lyhyt tuhlattavaksi asioihin jotka ei tee itselle hyvää tai aiheuttaa ahdistusta. IMG_2331 Ja vaikka epäusko meinasi välillä voittaa, niin voin ylpeänä ilmoittaa suorittaneeni hyväksytysti kaikki tämän kevään kurssit. Oikeastaan erittäin ylpeänä, sillä kursseihin sisältyi muun muassa ruotsin kieli, taloustiede ja sosiaalipolitiikka, joista mikään ei suoraan sanottuna ole mitään vahvinta alaani. Noin vain ne ovat kuitenkin kaikki alta pois ja voin  kevein mielin suunnata kohti syksyn opintoja. Sitä ennen teen kesän töitä, mutta olen siinäkin siten onnellisessa asemassa, että tälle kesälle on kertynyt lomapäiviä. Näistä ensimmäiset käytän juhannuksen jälkeiseen viikkoon, loput vietän sitten heinä-elokuun taitteessa. Ei hassumpi kesä siis tulossa, kunhan vain lokit lopettaisivat viimein pesintänsä ja poistuisivat pihapiiristä metelöimästä. Peukut pystyyn tälle.

Nyt neljän päivän työputken jälkeen siirryn viettämään muutamat vapaapäivät ja sää ainakin on osunut nappiin. Ei muuta kuin ulos nauttimaan. Ihanaa päivää!

perjantai 30. marraskuuta 2018

Hyviä uutisia

IMG_1706 Vihdoin on loppunut raastava odotus ja epävarmuus tulevasta. Enää ei tarvitse kaavailla suunnitelma B:tä eikä päivitellä, että mitä jos. Sillä se on nyt varmaa; minä lähden opiskelemaan! Kolmen ja puolen vuoden päästä musta pitäisi tulla valmis sosionomi.

Helpon takana ei kouluunpääseminen itselläni ollut, mutta nyt on helpottunut ja hyvä olla. Pääsee ikäänkuin jatkamaan elämää tästä välivaiheesta, jossa en oikein tiennyt kuka olin tai mihin menossa. Nyt kaiken masentelun, itsetutkiskelun ja pääsykoerumban jälkeen on löytynyt jokin suunta, ja se tuntuu todella ihanalta. Oli se suunta sitten oikea tai väärä, niin en pelkää seurata sitä, sillä ainakin nyt ollaan menossa johonkin. IMG_1713 Tuntuu todella kummalliselta, että kaiken sen yrittämisen jälkeen pääsinkin sisään näin helposti. Helpolla tarkoitan, ettei tarvitse odotella edes varasijoilta pääsyä, vaan se opiskelupaikka ihan todella on nyt varmasti mun. Uskomatonta. IMG_1712 Todella lämpimästi onnea teille kaikille muillekin, jotka tänä syksynä saitte opiskelupaikan, ihan huikeeta! Ja teille jotka ette; teidänkin aika koittaa vielä, ei saa lannistua. Itse en noudattanut omaa ohjettani, ja hiukan masennuin kun yrityksestä huolimatta en vain saanut paikkaa. Lopulta kuitenkin uskon että kaikella tällä, että pääsin sisään vasta nyt, keräsin kokemusta erilaisista työpaikoista, jouduin kesällä käymään pohjalla ja todella miettimään omaa suuntaani, on jokin merkitys. Pettymysten kautta voittoon ja tässä sitä ollaan, suuntaamassa innolla kohti uusia haasteita ja myös niitä uusia pettymyksiä.

Kyllä se yritys lopulta palkitaan. Älkää luovuttako, uskokaa itseenne.

Ihanaa marraskuun viimeistä jokaiselle! Huomenna siirryn virallisesti siihen moodiin, missä kuunnellaan ainoastaan joululauluja, juodaan litratolkulla glögiä, tunnelmoidaan kynttilänvalossa ja nautitaan täydestä sydämestä tästä vuoden kauneimmasta ajasta. Koska tykkäsit siitä tai et, niin tämä vaan on sitä. Ihmisen parasta aikaa.

keskiviikko 1. elokuuta 2018

Surulapsi

IMG_0574 IMG_0615 IMG_0613 IMG_0582 IMG_0586 IMG_0603     Täytin pari viikkoa sitten 22 vuotta. Ajatuksena oli tehdä sellainen inspiroiva "22 asiaa jotka olen oppinut elämäni aikana"-postaus, koska niitä on ollut hauska lukea muidenkin blogeista. En kuitenkaan löytänyt fiilistä sellaisen kirjoittamiseen. En vaan saanut aikaiseksi, sitäkään.

     Moni muukin asia on viime aikoina jäänyt roikkumaan, koska en vain pysty, viitsi, jaksa tai halua. Toisena hetkenä olen täynnä tarmoa, touhuan ja saan aikaiseksi paljon, mutta toisinaan jään vaan sohvalle makaamaan. Vaikka haluaisin tehdä paljon, en vain saa itseäni ylös. Sitten tulevat itseinho ja syytökset; miten mä voin olla näin laiska, miksen mä edisty mun tekemisessä, ei musta ikinä voi tulla mitään tällä menolla, mä olen huono. Ja ahdistus; tässä mä vaan makaan pakoilemassa kaikkea sitä, mitä pitäisi juuri nyt olla tekemässä ja hoitamassa.
      Onko yhden hammaslääkäriajan varaaminen loppupeleissä niin vaikea homma? Ei, mutta se tuntuu siltä. Keksin tekosyitä, miksi en juuri tänään voi soittaa ja varata sitä aikaa, ja sitten se unohtuu kokonaan. Selitys voisi löytyä hammaslääkäripelosta ja osittain varmasti sitä onkin, mutta sama kaava toistuu kaikkien kivojenkin asioiden kohdalla. Kuinka vaikeaa voi olla sopia tapaamista kaverin kanssa, jota et ole nähnyt pitkään aikaan? Yllättävän, sillä en ole vieläkään kyennyt sopimaan mitään sitovaa. Pelottaa ajatus siitä, että kalenterissa on sovittuna jotain tietylle päivälle, jos se päivä onkin yksi niistä huonoista. Yksi niistä, kun en vain pääse sohvalta pois eikä mikään oikein huvita tai tunnu miltään. Se ei johdu siitä kaverista, jota todella haluaisin nähdä, vaan minusta itsestäni, mutta sitä on todella vaikea selittää sille toiselle. En halua tuottaa pettymystä ilmoittamalla tapaamispäivänä, etten pääsekään paikalle, sillä haluan vain hautautua omiin oloihini, enkä pysty juuri nyt kohtaamaan sosiaalisia tilanteita.
       Ihan yhtä vaikeaa sitä oli selittää lääkärille, kun ei sitä ahdistusta ulospäin huomaa. Kun menin sinne ja ilmoitin hymyillen, että on ollut vähän uupumuksen oireita ja ahdistuneisuutta, niin tajusin itsekin ettei tainnut nyt ihan mennä läpi. Eikä ilman enempää kertomusta mennytkään. Mutta sellainen mä olen, iloinen ja hymyilevä. Viime aikoina se ei vaan ole kummunnut ihan sisältä asti, ja olen siksi yrittänyt keskittyä enemmän itseeni. Siihen, mitä mä elämältä haluan. Ne ei ole mitään ihan helppoja pohdintoja, enkä ole niiden kanssa läheskään vielä valmis. Suunta on kuitenkin oikea.

      Palaan huomenna töihin parin viikon sairasloman jälkeen. Vähän jännittää, mutta toisaalta kiva saada jotain rutiinia elämään taas vaihteeksi.

      Yksi oppi elämästä tähän loppuun; vaikka ihminen hymyilee ja on reipas, voi hän silti kärsiä masennuksesta tai olla muuten allapäin. Joten muistakaa silloin tällöin kysyä läheisiltänne, jopa siltä kaikista iloisimmalta ja energisimmältä kaverilta, että mitä heille oikeasti kuuluu.

sunnuntai 25. helmikuuta 2018

Life update

IMG_0084 Pitkästä aikaa täällä! Pari viikkoa sitten ajattelin, että seuraava postaus tulee olemaan selonteko Rukan reissusta upeiden maisemakuvien kera, mutta niin isoja muutoksia suunnitelmiin on tullut tässä välissä, että käydään sen sijaan vähän läpi niitä.

Muutama viikko takaperin lensin tosiaan ensimmäistä kertaa yksin lentokoneella (still alive!!), kohteena Kuusamo, jossa oli tarkoitus viettää viikon loma sukulaisporukalla. Näin myös tehtiin ja kyllä täytyy sanoa, että päivät vieri yllättävän äkkiä ohi tuolla talven ihmemaassa. Tuosta matkasta lisää sitten myöhemmin, kun olen saanut käytyä läpi reissun kuvasaldon kokonaisuudessaan.

Rukalta kotiinpäin ajellessa Jussi ilmoitti, että oltiin saatu opiskelijakämppätarjous. Siinä vaiheessa ajatus muutosta oli jotenkin todella kaukainen, mutta kuinkas kävikään. Tämän nykyisen asunnon omistaja kertoi jo jonkun aikaa harkinneensa myymistä, ja me saatiin kuin tilauksesta asuntotarjous juuri oikeaan saumaan, joten mitään asuntokriisiä ei päässyt syntymään. Tai no, voihan tätä muuttoakin eräänlaiseksi kriisiksi sanoa. Muuttolaatikkoa siellä täällä, stressi tavaramäärästä joka vielä odottaa kaapeissa pakkaamistaan ja vuorokaudessa kesken loppuvat tunnit. Eiköhän tästä kuitenkin selvitä, niin ne ovat muutkin tehneet.
      Jännittävän tästä muutosta tekee se, ettei me olla vieläkään nähty meidän tulevaa asuntoa muuten kuin pohjapiirroksena. Kuun vaihteessa saadaan avaimet, ja päästään vihdoin näkemään, että mihin sitä on oikein lupauduttu. Ulkoapäin talo ja sen pihapiiri ainakin näytti kivoilta, mutta saa nähdä mitä on sisällä.
      Ollaan kyllä molemmat ihan innoissaan tästä muutosta. Päästään näkemään uusia maisemia ja sisustamaan uutta kämppää. Kuitenkin melko haikeaa jättää tämä asunto taakseen, koska tämä on kuitenkin se paikka mistä kaikki alkoi. Niin paljon muistoja. En onneksi vielä ihan kunnolla kaikesta pakkaamisesta huolimatta ole tajunnut, että sitä oikeasti ollaan tästä lähdössä. Voin kuitenkin melkein luvata, että kun viimeistä kertaa astun tuon kynnyksen yli, niin itkuhan siinä pääsee.

Muuton, töiden ja ihan perus arjen pyörittämisen keskellä on ollut vaikea löytää aikaa ehtiä blogin pariin, mutta yritän raivata  aikaa tälle, ainakin viimeistään sitten muuttohässäkän jälkeen. Tässä nyt tämmöinen päivitys siihen, mitä mun elämässä tapahtuu just nyt. Palataan sitten ensi kerralla niiden upeiden Rukan maisemien kera, sillä niitä riittää.

Ihanaa alkavaa viikkoa kaikille!

torstai 3. elokuuta 2017

Kuulumiskatsaus

Aina kesän alussa sitä miettii, että tänä kesänä otan paljon kivoja kuvia. Aina kun lähtee jonnekin reissuun, ajattelee sitä sielläkin ottavansa oikein monta kivaa kuvaa. Ajatukseksi se sitten monesti jääkin, niin tälläkin kertaa. Välillä kaipaan takaisin aikaan, kun jaksoin ottaa kameran mukaan kaikkialle, ja sen hillittömän räpsimisen tuloksena sain aikaan oikeastikin ihan kivoja kuvia. Muistan kyllä myös joskus tuolloin ajatelleeni, että monet hetket menevät minulta ohi juuri siksi, että elän ne ainoastaan kameran linssin kautta. Tässäkin asiassa olisi mukava löytää se kultainen keskitie.

Sen olen kuitenkin oppinut, etten enää ota blogin kirjoittamisesta paineita. Teen sitä silloin kun se sujuu ja tuntuu oikealta. En halua tuoda tähän pakkopullan makua, sillä olen aina nauttinut kirjoittamisesta, ja blogin pitäminen on aina tuntunut minulle oikealta paikalta tuoda itseäni esille. Tänne saan muiden nähtäväksi ottamani valokuvat, jotka muuten vain unohtuisivat tiedostoina toistensa perään jonnekin tietokoneen syövereihin, eikä niitä tulisi ikinä katsottua. Samalla saan jakaa maailmalle päässäni surraavat ajatukset, eikä niitä tarvitse kaikkia kantaa yksin päänsä sisällä. Jälkikäteen on mukava selata tekemiäni päivityksiä taaksepäin, ja muistella menneitä kuvien muodossa, sekä lukea, millä fiiliksellä kullakin hetkellä olen ollut.
      Valokuvausta harrastuksenani pitävänä ihmisenä koen kuitenkin toisinaan syyllisyyttä siitä, että kamera saattaa joskus nököttää pitkiäkin aikoja omalla paikallaan hyllyssä. Töiden takia toki vapaa-aikakin on toisinaan kortilla, mutta pahimmalta se tuntuu hetkinä, kun voisi napata kameran mukaan ja lähteä minne ikinä tahtoo, mutta ei vain yksinkertaisesti jaksa tai huvita. IMG_2018
Yritän kuitenkin ajatella niin, että jos ei tunnu siltä, niin ei ole pakko. Elämästä on kuitenkin tarkoitus nauttia, joten miksi tehdä väkisin asioita, jotka eivät sillä hetkellä tunnu hyvältä tai oikealta. Juuri nyt mulla on sellainen olotila, että halusin tulla kertomaan tänne viimeisimmät kuulumiset ja ajatukset, sekä jakaa pari kuvaa, jotka otin eräänä päivänä ostamastamme ruusukimpusta.

Lomat on nyt lomailtu. Edellinen työvuorolista, jossa näkyi lähinnä pelkkiä vapaapäiviä on nyt vaihtunut seuraavaan, täysin päinvastaiseen yksilöön. Töitä saa painaa sen minkä ehtii, ja vapaapäivistä osaa taas ottaa kaiken ilon irti nyt, kun niitä on niin harvoin tarjolla. En ole mitenkään katkera, mutta onneksi nämä lämpöiset ja kesäiset päivät alkoivat samana päivänä kuin mun työtkin jatkuivat. Just saying.

Täytin vuosia tuossa heinäkuun puolella. 21 vuotta paukahti mittariin tuosta noin vaan, mutta lupaan silti olla aivan yhtä lapsenmielinen kuin tähänkin asti, enkä tunnusta edelleenkään olevani täysin aikuinen. Kuinka vanhaksi täytyy elää, että sitä kuuluisaa iän tuomaa viisautta alkaa muodostua?
     Synttärihulinat osuivat jälleen päällekkäin Tampereen-reissun kanssa. Perinteeksi pyrkivä 'Tammerturnaus' sujui taas oikein mukavasti, ja seuraavaa kertaa odotellaan jo. Tuosta reissusta enemmän juttua myöhemmin muutamien kuvien kera. IMG_2014
Saatiin vihdoin taas yövieraita tänne isolle kirkolle, kun mun äiti miesystävineen majoittui meidän sohvalle pariksi yöksi. Monenmoista tuli taas touhuttua. Kyllä se on aina yhtä ihanaa, kun nuo kaksi tulevat käymään! <3

Vaikka edessä onkin monta rankkaa työpäivää ja jostain syvältä mun sisältä kuuluu pieni ääni joka hokee "lopputili, lopputili, lopputili", niin en anna periksi vaan selviän, koska olenhan sisukas suomalainen. Yritän nauttia näistä viimeisistä kesän rippeistä, ja suuntaan avoimin mielin kohti syksyä. Siitäkin huolimatta, että olen jokseenkin katkera, kun tälläkään kertaa ei syksyllä ala koulu. Se oli jo niin lähellä tällä kertaa, joten hammasta purren ja uutta yritystä. Olenhan sisukas suomalainen.

perjantai 31. maaliskuuta 2017

Pettymyksiä

IMG_0222
Viime postauksessa mainitsin mahdollisesti tulevista uusista tuulista meidän elämässä. Voitte unohtaa sen.

Kysehän siis oli siitä, että oltiin joskus aikoja sitten ihan huvin vuoksi vain tehty kaupungille asuntohakemus, ja vihdoin siihen tuossa tämän viikon alussa vastattiin. Rivitaloasunto, enemmän neliöitä kuin meidän nykyisessä asunnossa, oma sauna, lattiat ja seinäpinnat vasta uusittu. Kaikki kuulosti paremmalta kuin hyvältä, ja odotukset saattoivat nousta ehkä hitusen liian korkealla ennen näyttöä. Innostun asioista todella helposti, ja tälläkin kertaa olin jo suunnittelemassa muuttolaatikoiden pakkaamista ja sisustusjuttuja sitten uudessa asunnossa. Kuinkas sitten kävikään?

Meille esitellyssä asunnossa oli tosiaan uudet lattiamatot ja seinäpinnat, mutta kaikki muu olikin sitten jostain vuosikymmenten takaa. Loppusiivous oli tehty vähän sinne päin, jos ollenkaan. Asunnossa leijaili erittäin epämiellyttävä tupakankatku. Kaapinovet ja keittiön laatikostot näyttivät kaikki siltä, ettei niihin uskaltanut melkein koskeakaan, etteivät ne putoa samalla sekunnilla saranoiltaan. Jääkaapissakin oli toivomisen varaa, sillä se oli käytännössä katsoen teettelemässä hometta, koska sen ovi oli jätetty kiinni.
    Ei siis näillä näkymin tarvita muuttoapua tai banaanilaatikoita. Vaikka tässä meidän nykyisessä asunnossakin on omat vikansa, niin kyllä tuon näytön jälkeen kotiin tultaessa tuntui, että kyllähän tämä vaan on melkoinen luksuslukaali. IMG_0228
Anteeksi kuka oli tilannut monta senttiä lunta viime yönä? Eikö sen pitänyt olla kevät jo? En tykkää tästä nyt yhtään. Eilen nahkatakissa ja lenkkareissa, tänään mitä todennäköisimmin toppatakissa ja talvipopoissa.

maanantai 6. helmikuuta 2017

Kukkia ja kuulumisia

IMG_0053
Blogihiljaisuudesta voimme päätellä, että työt ja arki ovat alkaneet. Olen tosiaan tehnyt nyt pari viikkoa ihan ihka oikeita töitä. En oikein osaa kommentoida mun töistä mitään hyvää sen paremmin kuin huonoakaan, koska mulla on edelleen todella ristiriitaisia ajatuksia sen suhteen. Toisaalta olen todella onnellinen, että mulla ylipäätään on töitä, eikä tarvitse olla vaan kotona kaiken päivää. Mulla on tähän asti ollut tosi mukavia työkavereita, mikä on sekin todella kiva juttu. Toisaalta oon todella turhautunut ja stressaantunut, koska musta tuntuu, etten vieläkään osaa tehdä oikeastaan yhtään mitään töissä. Pelkään koko ajan, että teen jotain väärin, mistä sitten kärsii kaikkien muidenkin työnteko. Välillä tuntuu, että mä vaan lopetan, mä en pysty tähän. Näinä hetkinä on kuitenkin muistettava, että kaikki me ollaan joskus oltu alottelijoita, ja koettu aivan samaisia tuntemuksia. Eikä mun ylpeys anna periksi lopettaa, en mä ole niin heikko. Kyllä mä selviän. Päivä kerrallaan.
   
Mulla on taipumusta siihen, että mun mieltä vaivaavat asiat tulee mun uniin. Niin tälläkin kertaa, koska en edes tiedä montako patonkia oon tehnyt valmiiksi mun unissa. Herään myös välillä tunteeseen, että tiskillä on jäätävä jono, ja mä yritän kovalla tohinalla saada asiakkaiden leipiä valmiiksi. Kivi tippuu sydämeltä joka kerta, kun tajuan, että olenkin oikeasti omassa sängyssä nukkumassa. Välillä kuitenkin tuntuu, että olen tulossa hulluksi, kun en edes öisin saa rauhaa tosta työstä.
   Uskon kuitenkin, että tämä ongelma tulee helpottumaan sen myötä, kun rutinoidun kunnolla tuohon työhön, ja opin tekemään kaikki asiat oikeaoppisesti ja itseeni luottaen.

IMG_0059 IMG_0045
Työnteon myötä olen oppinut todella arvostamaan pieniä asioita, kuten esimerkiksi ruuanlaittoa. On ihanaa, kun vapailla ehtii kaikessa rauhassa uppoutua keittiössä hääräämiseen. Arkena ruuanlaitto on hyvä tapa elää hetkessä, ja unohtaa työasiat edes hetkeksi. Lisäksi urheilu on sellainen asia, joka pitää pään kasassa ja tuo tietynlaista hyvää oloa ja jaksamista arkeen.
    Myös pienet hetket rakkaan kanssa sohvalla, yhdessä syöden tai iltaisin ennen nukahtamista jutellen, ovat itselleni äärettömän tärkeitä, ja saavat jaksamaan. Molempien ollessa työttömänä meillä oli todella paljon kahdenkeskistä aikaa, mikä oli todella mukavaa, mutta välillä kaipasi myös todella kovasti sitä omaa aikaa. Tällä hetkellä meillä on molemmilla sopivasti aikaa puuhailla omia juttujamme. Yhdessäoloa on alkanut arvostaa ihan eri tavalla kuin ennen.
IMG_0061 IMG_0062
Jottei ihan hukkuisi pelkkään arkeen ja rutiiniin, on mukava tietää, että tulossa on vähän spesiaalimpia juttujakin. Aiotaan käydä leffassa, päästään näkemään Harry Potter-konsertti ja lähdetään lomailemaan Vuokattiin. Myös ensi kesälle on jo tehty suunnitelmia Tampereen reissun muodossa. Niin kivaa kun meillä viimeksi oli Tampereella tällä meidän sukulaisporukalla, niin en malta odottaa mitä tämän kesäinen visiitti tuo tullessaan. 

tiistai 10. tammikuuta 2017

Sain töitä

Viime postauksessa toivoin jokaiselle hyviä juttuja tälle alkaneelle vuodelle. Omalle kohdalleni ensimmäinen niistä osui viime torstaina, kun sain vihdoin työpaikan. Olen siis ollut työttömänä siitä lähtien, kun valmistuin keväällä 2015 lukiosta. En osannut odottaa, että täällä isolla kirkollakin olisi työpaikan saaminen niin kiven alla. Monesti ajatellaan, että "no kyllähän siellä työpaikkoja riittää", mutta unohdetaan täysin se, että hakijoitakin on tuplasti, jopa triplasti, enemmän. Sen lisäksi olin vailla ammattipätevyyttä ja työkokemusta, mikä osaltaan lisäsi työn saamisen vaikeutta. Ajoittain se alkoi jo masentaa ja suututtaakin niin paljon, että teki vain mieli luovuttaa.
   Loppujen lopuksi työpaikan saaminen kävikin yllättävän helposti. Poikaystäväni oli lähdössä hakemaan meille subeja läheisestä kauppakeskuksesta, ja katsottiin netistä valmiiksi, että millaiset patongit kumpikin haluaa. Subwayn nettisivu jäi sitten auki tähän koneelle ja ennen kuin ehdin sulkea sen, niin huomasin sivun alalaidassa "töihin"- kohdan. Ajattelin, että miksipä ei, ja laitoin puoliksi leikillään hakemuksen menemään. Parin tunnin sisällä sain sähköpostin, jossa pyydettiin haastatteluun. Kävin haastattelussa, ja se olikin sitten siinä.

Tänään sain puhelun, jossa myös toinen kyseisen firman myymälä oli kiinnostunut uudesta työntekijästä. Tuo jälkimmäinen paikka kiinnostaa sikäli enemmän, että se olisi kävelymatkan päässä, mutta saa nyt katsoa kumpaan paikkaan lopulta päädyn töihin. Kävi kummin vain, niin töihin olen joka tapauksessa pääsemässä, ja se on aivan mahtavaa se! IMG_0015
Niin hieno juttu kuin työpaikan saaminen onkin, tuo se mukanaan paljon stressiä. Varsinkin tällaiselle ihmiselle kuin minä, joka ottaa paineita pienimmistäkin asioista. Sen lisäksi että työpaikka on uusi ja työ sellaista, mitä en ennen ole päässyt kokeilemaan, niin ylipäätään työnteko ja töissä käyminenkin ovat minulle uusia juttuja.
  En yhtään epäile, ettenkö lopulta tule selviämään työssäni oikein hyvin, mutta kyllä se alku on aina jännittävä. Vieras paikka, uusia tuttavuuksia ja paljon asioita, joita mun täytyisi oppia tekemään. Otan epäonnistumiset ja virheet aina jotenkin todella raskaasti, ja jotenkin hermostuttaa mennä paikkaan, missä muut jo tietävät miten homma pyörii, mutta mun täytyy olla se idiootti joka kyselee mitä tyhmempiä kysymyksiä, jotta suoriutuisi työstään kuten kuuluu. Tunnen itseni aina todella tyhmäksi ja epävarmaksi, jos en yhtään tiedä mitä olen tekemässä. Melko varmasti ainakin ensimmäisinä päivinä tulen kokemaan noita tuntemuksia, enkä yhtään pidä ajatuksesta.

Jos joku juuri pyöritteli mulle silmiään, että oikeastiko joku hermoilee noin tyhmistä ja turhista jutuista, niin kyllä, tervetuloa mun maailmaan. Mä oon just se ihminen, joka stressaa jo sitä, että pelkää kohta alkavansa stressaamaan jotain. IMG_0030 IMG_0007
Eikä siinä edes vielä kaikki että mä oon saanut työpaikan, vaan mun poikaystävälle ilmoitettiin tänään, että hänkin on saanut uuden työpaikan. Kyllä me tästä elämästä selvitään, vaikka aina aika ajoin on tuntunut, ettei täältä nousta ikinä. Vakaampi talous on toki plussaa sekin, mutta ennen kaikkea tykkään ajatuksesta, että arkeen tulee kunnon rytmi, eikä tarvitse päivästä toiseen kasvaa hometta sohvan nurkassa.