Menneen kevään kuulumiset

Vihdoin kesä ja loma koulusta. Sen kunniaksi käydään vähän läpi mennyttä kevättä nyt vihdoin, kun sille on aikaa ja olen saanut kasattua omia ajatuksia ja fiiliksiä.

Aloitin siis opiskelut tammikuussa ja ensimmäiset viikot olivat tosi jännittäviä, sillä kaikki oli uutta ja ihmeellistä. Nopeasti kuitenkin tuli tutuksi luokkakavereiden kanssa, koulun tavat ja toiminnot kävivät luonteviksi ja kaikin puolin tuntui siltä, että nyt mä olen oikeassa paikassa. Jännitin melkein eniten sitä, että miten totun pitkän tauon jälkeen opiskelurytmiin. Istumaan monta tuntia päivästä paikallaan ja erityisesti siihen, että koulupäivien lisäksi on käytettävä vapaa-aikaa tehtävien tekoon ja tentteihin lukemiseen. Alku olikin helppo, mutta maaliskuussa jatkoin töitä opiskeluiden rinnalla, mikä sekoitti pakan aivan täysin ja omaa ajankäyttöä täytyi alkaa aikatauluttaa melko rankallakin kädellä. Tein töitä 10 tunnin viikkosopimuksella eli pääsääntöisesti kaksi vuoroa viikossa. Uusien kurssien alettua koulussa alkoivat opiskelut ihan toden teolla ja melko pian ymmärsin, että kaksi vuoroa töitä viikossa oli liikaa. Sen lisäksi mun opiskelukuvioiden ymmärtäminen osoittautui melko rajalliseksi mun työpaikalla, joka entisestään aiheutti kitkaa näiden kahden asian välillä luovimiseen. Käytännössä elin koko kevään pelkkää koulua ja töitä. Näiden kahden välissä yritin ehtiä salille, koska urheilu oli yksi niistä asioista jotka piti pään kasassa tän kaiken keskellä.

Vaikka kiire on ollut kova ja stressilevelit huidelleet aivan liian korkealla, niin täytyy sanoa, että on ollut hyvä kevät. Lähinnä se johtuu siitä, että kouluunpääsy tuli juuri oikeaan saumaan ja on ollut ihana huomata, että kouluun on aina kiva mennä. Aikaiset herätykset pimeinä pakkasaamuina ja pitkä koulumatka toki tekivät tiukkaa toisinaan, mutta ei ole silti tullut sellaista oloa, ettei kouluun haluaisi mennä tai että sinne lähteminen ahdistaisi. Tämä on musta todella hyvä merkki, sillä kaiken itsetutkiskelun ja syvällisen pohdinnan jälkeen uskon sen tarkoittavan sitä, että olen oikeassa paikassa ja löytänyt sen mun oman jutun. Uskokaa kun sanon, että myös vääriä ja mulle sopimattomia juttuja on tullut tehtyä, ja mun mielestä elämä on liian lyhyt tuhlattavaksi asioihin jotka ei tee itselle hyvää tai aiheuttaa ahdistusta. Ja vaikka epäusko meinasi välillä voittaa, niin voin ylpeänä ilmoittaa suorittaneeni hyväksytysti kaikki tämän kevään kurssit. Oikeastaan erittäin ylpeänä, sillä kursseihin sisältyi muun muassa ruotsin kieli, taloustiede ja sosiaalipolitiikka, joista mikään ei suoraan sanottuna ole mitään vahvinta alaani. Noin vain ne ovat kuitenkin kaikki alta pois ja voin  kevein mielin suunnata kohti syksyn opintoja. Sitä ennen teen kesän töitä, mutta olen siinäkin siten onnellisessa asemassa, että tälle kesälle on kertynyt lomapäiviä. Näistä ensimmäiset käytän juhannuksen jälkeiseen viikkoon, loput vietän sitten heinä-elokuun taitteessa. Ei hassumpi kesä siis tulossa, kunhan vain lokit lopettaisivat viimein pesintänsä ja poistuisivat pihapiiristä metelöimästä. Peukut pystyyn tälle.

Nyt neljän päivän työputken jälkeen siirryn viettämään muutamat vapaapäivät ja sää ainakin on osunut nappiin. Ei muuta kuin ulos nauttimaan. Ihanaa päivää!