Joululahjat

Vaikka en toivonut joululahjaksi oikeastaan yhtään mitään, niin sain/saatiin taas iso kasa kivoja ja hyödyllisiä tavaroita, joille varmasti löytyy käyttöä. Iso kiitos jokaiselle pukin apulaiselle!

    Jotenkin näin vanhemmiten alkaa arvostaa sellaisia lahjoja, kuten pesuaineita ja vaikkapa pyyhkeitä, joille tulee olemaan käyttöä, mutta säästyy itse siltä ostamisen vaivalta. Monesti varsinkin silloin kun muuttaa omilleen, niin ei jotenkin osaa ajatella että niinkin arkipäiväinen asia kuin tiskiaine täytyy ostaa itse kaupasta. Kyllähän se sitten ärsyttää kun vetää kumihanskat käteen ja on käymässä ison tiskivuoren kimppuun, mutta fairy-pullo onkin tyhjä. Samoin kuin suihkugeelit ynnä muut, jotka aina unohtuvat ostaa kauppareissulla. Nyt on onneksi niitäkin hetkeksi aikaa, niin ei tarvitse itse muistaa tuoda niitä kaupasta.
     Myöskin kaikki keittiötavarat tulevat aina tarpeeseen. Mistä heti tulikin mieleeni, että unohdin kuvata kaksi pientä turkoosia Iittalan Teema-lautasta, mutta kuten sanottua, ne ovat jo keittiön kaapissa käyttövalmiudessa. Kuvissa olevien juttujen lisäksi saatiin vielä suklaata, muutamia lahjakortteja ja rahaa.
Olen todella tyytyväinen jokaiseen lahjaan joka saatiin, ja jokainen tavara on jo löytänyt paikkansa meidän kodista.

The most beautiful time of the year

    Kaikki hyvä loppuu aikanaan, ja niin on taas yksi joulu vietetty. Mä en haluaisi millään uskoa, että se on taas kerran ohi, ja täytyisi palata arkeen. Niin  paljon kuin mä aina joulua odotan ja siitä nautin, niin yhtä raskaasti myös aina otan sen, kun tuo juhla sitten on ohi. Mä en yhtään tykkää tästä "siinä se sitten taas oli"-tunteesta.
Haikeasta fiiliksestä huolimatta takana on kuitenkin taas yksi joulu, jota voi muistella oikein hyvillä mielin.

    Joulurauha on kaukana siitä tilasta, joka mummolan olohuoneessa vallitsee joulupukin käynnin jälkeen tai siitä metelistä, joka joulupäivänä raikuu meidän porukan pelatessa toinen toistaan hauskempia lautapelejä, mutten mä ole koskaan oikeastaan toivonut joululta mitään rauhaa, vaan yhdessäoloa. Ja sitä todella oli tälläkin kertaa. 
Niin on ollut ja niin on aina oleva, mä seison omieni puolella. 

Toivottavasti jokainen teistä vietti myös oikein ihanan joulun. Seuraavaksi aletaankin jo valmistautua tulevaan vuoteen. Mitähän se tuo tullessaan?

Joulu tulee

    Monenmoista pientä ja vähän suurempaakin puuhastelua riittää tässä vielä ennen kuin päästään jouluaattoon. Me ollaan leivottu pipareita itsetehdystä taikinasta, ja eilisen päivän mä sitten koristelin niitä pipareita. Joululahjat on suunnilleen kaikki ostettu ja paketoitukin. Tänään ryhdyttiin porkkana- ja perunalaatikon tekoon, saa nähdä kuinka ensikertalaisten käy.
     Joulusiivoukset ovat vielä vähän vaiheessa, mutta eiköhän me ehditä. Mehän ei kumpikaan edes vietetä joulua täällä meidän omassa kodissa, mutta on se silti kiva siivota täälläkin ja laittaa paikat kuntoon jouluksi.

     Vietettiin koko viime viikko mun kotona Alavudella. Oli aivan ihanaa, kun pystyi kerrankin olemaan siellä vähän pidempään, ja ehti rauhassa nähdä sukulaisia ja viettää aikaa heidän kanssaan. Vaikka mua harmittaa todella paljon, etten voi viettää joulua mun poikaystävän kanssa, niin en silti pysty luopumaan omista jouluperinteistäni. Olen niin tottunut siihen, että jouluna ympärillä häärii paljon ihmisiä ja hulinaa riittää, etten osaisi kuvitella itselleni pelkästään ydinperheen kesken vietettyä joulua, jollaista poikaystäväni jää viettämään tänne oman perheensä kesken. 
      Kieltämättä se on jotenkin todella hankalaa ratkaista tätä joulunviettokuviota, kun perheet asuvat niin kaukana toisistaan. Sen lisäksi molemmilla on perheessä omat jouluperinteensä, joihin on totuttu, ja joista tykätään, eikä niitä sen vuoksi haluttaisi muuttaa. Siksi siis tänäkin vuonna vietämme jouluaaton erillään, mikä ei sekään ole aivan täydellinen ratkaisu, koska sitä haluaisi olla lähellä kaikkia rakkaitaan. Erityisesti omaa rakastaan. Onko muilla pareilla samoja vaikeuksia? Miten ne on teillä ratkaistu?

    Vielä viisi yötä täytyisi malttaa odottaa. 

Joulukuun toinen

      Joulukuun toinen päivä jo. Eilen pääsi vihdoin avaamaan ensimmäisen luukun kalenterista, ja joulunodotus sai virallisesti alkaa. Epävirallisesti olen tottakai odottanut sitä jo monta kuukautta. Joululauluja kuuntelin jo marraskuun puolella niin paljon, etten ihmettele, vaikka ehtisin saamaan niistä yliannostuksen vielä ennen kuin päästään edes itse aattoon. Jotenkin se ensilumi sai joulumoodin päälle oikein täydellä teholla, ja se moodi on sitten tullut jäädäkseen, vaikkei niistä lumikinoksista olekaan enää mitään jäljellä.

      Meillä oli lojunut jo kauan yksi paketti valmispiparitaikinaa pakastimessa, ja koska mä olen vaatimalla vaatinut, että tehdään itse piparitaikina ennen joulua, niin päätettiin leipoa pois se valmistaikina. Vaikka se periaatteessa tuntuikin väärältä leipoa pipareita jo marraskuun puolella, niin kyllä siihen tunnelmaan pääsi kuitenkin, kun laitettiin joulumusiikkia taustalle soimaan ja alettiin painelemaan muotteja taikinaan. Poikaystävä melkein menetti hermonsa, kun häärin kameran kanssa kaiken keskellä, mutta kannatti kestää se, sillä sain mä napattua muutaman onnistuneen ruudun.
     Mun äidillä oli tapana aina kotona vaatia yksi tietty kasetti (kyllä, ihan sellainen perinteinen c-kasetti) soimaan aina piparien leipomisen yhteydessä. Vaikka silloin pyörittelin silmiä ja naureskelin äidin Välikaton Feetulle, niin olin kuitenkin todella tyytyväinen, kun löysin spotifystä tuon samaisen soittolistan. Heti tuli sama jouluinen ja kotoinen fiilis, kuin aina pienempänä kotona. Ainut, mikä puuttui, oli äiti.
     Jotenkin olen aina ajatellut, että kesä on mun lempivuodenaika, ja kyllä kesä onkin ihanaa aikaa, mutta on tässä talvessakin omat puolensa. Kylmyys ei haittaa ollenkaan, kun saa pukea päälle lämpöisiä neuleita ja korvat sekä huonon hiuspäivän saa piiloon ihanan tupsupipon alle. Kynttilät tuovat valoa ja lämpöä pimeisiin iltoihin, ja voin kertoa, että tässä taloudessahan niitä kynttilöitä kuluu! Vielä kun saataisiin takaisin ne ihanat lumikinokset, jotka täällä jo hetken näyttivät naamaansa, niin kaikki olisi täydellistä.

Ihanaa joulunodotusta ihan jokaiselle siellä ruudun toisella puolella! Mä ainakin aion nauttia tästä joulunajasta täysin siemauksin, sitten sitä jaksaa taas vuoden verran odotella uusintaerää. 

Lintuja

   
      Kamera sai laulaa eräänä kauniina päivänä, kun tuo meidän takapihalla oleva pihlaja kuhisi toinen toistaan pulleampia ja suloisempia pikkulintuja. Sattuipa yksi oravakin kuvaan. Syksyn värejä ei kyllä voita mikään!

Paitsi talvi, joka yllättäen päätti iskeä tänne eteläiseen Suomeen. 

Ristiäisissä

    Reilu viikko sitten kastettiin minun pieni ja suloinen serkkupoikani, joka sai oikein itsensä näköisen nimen. Oli oikein mukavat juhlat, ja syötävääkin riitti yli kylkien, kuten meidän väen juhlissa tuppaa usein käymään. Muutenkin oli todella kiva olla koolla taas koko porukalla.

Vihaan kyllästynyt

Seinät kaatuu päälle

Huudan, mutta kukaan ei kuule

Ahdistus, pelko, epävarmuus
Muhun sattuu
Huudan apua
Kukaan ei kuule vieläkään

Näyttelen etten tunne mitään, 

niin ehkä lakkaan oikeasti tuntemasta

Mutta eihän maailma toimi sillä tavalla
Ei ainakaan Aikuistenmaailma

Olen hukassa
Jossain,
mistä kukaan ei löydä minua
Antakaa joku voimaa,
voimaa jatkaa eteenpäin
En mä halua jäädä tänne,
jäädä piiloon
En mä halua elää näin

Mä halusin joskus olla aikuinen,
olla viisas ja yhtä iso kuin mun vanhemmat
Nyt mä olen
Olen sitä,
mitä aina toivoin olevani
Mutta me aikuiset ollaan vielä pahempia kuin lapset
Leikitään valtavalla hiekkalaatikolla
Varastetaan toisten lapiot ja sangot
Ei kaduta
Heitetään lapiollinen hiekkaa toisen silmiin
Ei kaduta
Nauretaan, kiusataan, ei pyydetä anteeksi
Ei kaduta

Mä en halua elää Aikuistenmaailmassa

Väittää,

että olen vanhempi ja viisaampi koska mun ikä on kaksinumeroinen

Koska täällä mä seison,

hiekkalaatikolla muiden isojen lasten kanssa

Huudetaan, kiukutellaan, valehdellaan

Omaan napaan tuijottaen 

Eikä osata lopettaa

Syytellään, satutetaan, loukataan tahallaan

Väitetään,

että ollaan vihaan kyllästyneitä

Oikeasti viha on ainut asia mitä osataan viljellä

"Se tekee kipeää,

kun elefantin painon alle jää,

eikä kukaan muu sitä nää"

Muhun sattuu,

mutten ole tarpeeksi rohkea puhumaan siitä

Tarpeeksi rohkea kaatamaan sitä taakkaa jonkun toisen niskaan

Ei kukaan ole velvollinen kantamaan mun ongelmia

Mun täytyy kestää

Ei kukaan välitä rikkinäisestä

Rikkinäinen on roskaa
Rikkinäinen ei ole kukaan,
eikä mikään
Ei mitään

#allblackeverything

      Mä en ole koskaan ollut käsilaukkuihminen, mutta musta kuoriutui yllättäen sellainen, kun tajusin tarvitsevani kunnollisen laukun mun vanhan, todella epäkäytännöllisen ja hermoja raastaneen yksilön tilalle. Hermoja raastavaksi, niin itselleni kuin makutuomarina toimineelle poikaystävällenikin, osoittautui myös uuden laukun hankkiminen, sillä "ihan kiva" ei riittänyt mulle. Monien laukkujen hinta myöskin raapi tarjoushaukaksi kasvatetun tytön sisuksia, vaikka tuo hinta olisikin juuri ja juuri hiponut neljääkymmentä euroa. En minä kuitenkaan aivan niin paljon ole käsilaukkuihmisiä.
      Tuo mahdottomalta tuntunut tehtävä osoittautui lopulta hyvinkin mahdolliseksi, kun käveltiin New Yorkeriin, ja ensimmäinen yksilö johon mun silmät siinä liikkeessä osui, sattui olemaan juurikin "the one". Eikä edes kahdenkymmenen euron hinta saanut minua laskemaan sitä käsistäni. Täten voin onnellisena ilmoittaa, että omistan vihdoin laukun, jonka hihnat pysyy mun olkapäällä ilman hampaiden kiristelyä ja kirosanoja.


     Kuten kuvista näkyy, olen kotiuttanut myös uuden linssin mun objektiiviperheeseen. Onhan siitä jo aikaa, kun olen viimeksi päivittänyt valokuvauskalustoani. Sitäpaitsi, kun saa jotain tuollaista niin soppeliin hintaan, vieläpä todella hyvillä kaupanpäällisillä, niin tilaisuutta ei vain voi olla ohittamatta.
      Vielä en ole kunnolla päässyt tuota uutukaista kokeilemaan, mutta sekin aika tulee. Täytynee kokeilla siipiään myös videokuvauspuolella, sillä muistelisin, että mun kameran aikoinaan mulle myynyt herrashenkilö suositteli just tätä kyseistä linssiä videokuvaukseen, sillä se on yllättävän hiljainen automaattitarkennusta käytettäessä moniin muihin objektiiveihin verrattuna.