Vaikka en toivonut joululahjaksi oikeastaan yhtään mitään, niin sain/saatiin taas iso kasa kivoja ja hyödyllisiä tavaroita, joille varmasti löytyy käyttöä. Iso kiitos jokaiselle pukin apulaiselle!
Jotenkin näin vanhemmiten alkaa arvostaa sellaisia lahjoja, kuten pesuaineita ja vaikkapa pyyhkeitä, joille tulee olemaan käyttöä, mutta säästyy itse siltä ostamisen vaivalta. Monesti varsinkin silloin kun muuttaa omilleen, niin ei jotenkin osaa ajatella että niinkin arkipäiväinen asia kuin tiskiaine täytyy ostaa itse kaupasta. Kyllähän se sitten ärsyttää kun vetää kumihanskat käteen ja on käymässä ison tiskivuoren kimppuun, mutta fairy-pullo onkin tyhjä. Samoin kuin suihkugeelit ynnä muut, jotka aina unohtuvat ostaa kauppareissulla. Nyt on onneksi niitäkin hetkeksi aikaa, niin ei tarvitse itse muistaa tuoda niitä kaupasta.
Myöskin kaikki keittiötavarat tulevat aina tarpeeseen. Mistä heti tulikin mieleeni, että unohdin kuvata kaksi pientä turkoosia Iittalan Teema-lautasta, mutta kuten sanottua, ne ovat jo keittiön kaapissa käyttövalmiudessa.
Kuvissa olevien juttujen lisäksi saatiin vielä suklaata, muutamia lahjakortteja ja rahaa.
Olen todella tyytyväinen jokaiseen lahjaan joka saatiin, ja jokainen tavara on jo löytänyt paikkansa meidän kodista.
Kaikki hyvä loppuu aikanaan, ja niin on taas yksi joulu vietetty. Mä en haluaisi millään uskoa, että se on taas kerran ohi, ja täytyisi palata arkeen. Niin paljon kuin mä aina joulua odotan ja siitä nautin, niin yhtä raskaasti myös aina otan sen, kun tuo juhla sitten on ohi. Mä en yhtään tykkää tästä "siinä se sitten taas oli"-tunteesta.
Haikeasta fiiliksestä huolimatta takana on kuitenkin taas yksi joulu, jota voi muistella oikein hyvillä mielin.
Joulurauha on kaukana siitä tilasta, joka mummolan olohuoneessa vallitsee joulupukin käynnin jälkeen tai siitä metelistä, joka joulupäivänä raikuu meidän porukan pelatessa toinen toistaan hauskempia lautapelejä, mutten mä ole koskaan oikeastaan toivonut joululta mitään rauhaa, vaan yhdessäoloa. Ja sitä todella oli tälläkin kertaa.
Niin on ollut ja niin on aina oleva, mä seison omieni puolella.
Toivottavasti jokainen teistä vietti myös oikein ihanan joulun. Seuraavaksi aletaankin jo valmistautua tulevaan vuoteen. Mitähän se tuo tullessaan?
Monenmoista pientä ja vähän suurempaakin puuhastelua riittää tässä vielä ennen kuin päästään jouluaattoon. Me ollaan leivottu pipareita itsetehdystä taikinasta, ja eilisen päivän mä sitten koristelin niitä pipareita. Joululahjat on suunnilleen kaikki ostettu ja paketoitukin. Tänään ryhdyttiin porkkana- ja perunalaatikon tekoon, saa nähdä kuinka ensikertalaisten käy.
Joulusiivoukset ovat vielä vähän vaiheessa, mutta eiköhän me ehditä. Mehän ei kumpikaan edes vietetä joulua täällä meidän omassa kodissa, mutta on se silti kiva siivota täälläkin ja laittaa paikat kuntoon jouluksi.
Vietettiin koko viime viikko mun kotona Alavudella. Oli aivan ihanaa, kun pystyi kerrankin olemaan siellä vähän pidempään, ja ehti rauhassa nähdä sukulaisia ja viettää aikaa heidän kanssaan. Vaikka mua harmittaa todella paljon, etten voi viettää joulua mun poikaystävän kanssa, niin en silti pysty luopumaan omista jouluperinteistäni. Olen niin tottunut siihen, että jouluna ympärillä häärii paljon ihmisiä ja hulinaa riittää, etten osaisi kuvitella itselleni pelkästään ydinperheen kesken vietettyä joulua, jollaista poikaystäväni jää viettämään tänne oman perheensä kesken.
Kieltämättä se on jotenkin todella hankalaa ratkaista tätä joulunviettokuviota, kun perheet asuvat niin kaukana toisistaan. Sen lisäksi molemmilla on perheessä omat jouluperinteensä, joihin on totuttu, ja joista tykätään, eikä niitä sen vuoksi haluttaisi muuttaa. Siksi siis tänäkin vuonna vietämme jouluaaton erillään, mikä ei sekään ole aivan täydellinen ratkaisu, koska sitä haluaisi olla lähellä kaikkia rakkaitaan. Erityisesti omaa rakastaan. Onko muilla pareilla samoja vaikeuksia? Miten ne on teillä ratkaistu?
Vielä viisi yötä täytyisi malttaa odottaa.
Joulukuun toinen päivä jo. Eilen pääsi vihdoin avaamaan ensimmäisen luukun kalenterista, ja joulunodotus sai virallisesti alkaa. Epävirallisesti olen tottakai odottanut sitä jo monta kuukautta. Joululauluja kuuntelin jo marraskuun puolella niin paljon, etten ihmettele, vaikka ehtisin saamaan niistä yliannostuksen vielä ennen kuin päästään edes itse aattoon. Jotenkin se ensilumi sai joulumoodin päälle oikein täydellä teholla, ja se moodi on sitten tullut jäädäkseen, vaikkei niistä lumikinoksista olekaan enää mitään jäljellä.
Meillä oli lojunut jo kauan yksi paketti valmispiparitaikinaa pakastimessa, ja koska mä olen vaatimalla vaatinut, että tehdään itse piparitaikina ennen joulua, niin päätettiin leipoa pois se valmistaikina. Vaikka se periaatteessa tuntuikin väärältä leipoa pipareita jo marraskuun puolella, niin kyllä siihen tunnelmaan pääsi kuitenkin, kun laitettiin joulumusiikkia taustalle soimaan ja alettiin painelemaan muotteja taikinaan. Poikaystävä melkein menetti hermonsa, kun häärin kameran kanssa kaiken keskellä, mutta kannatti kestää se, sillä sain mä napattua muutaman onnistuneen ruudun.
Mun äidillä oli tapana aina kotona vaatia yksi tietty kasetti (kyllä, ihan sellainen perinteinen c-kasetti) soimaan aina piparien leipomisen yhteydessä. Vaikka silloin pyörittelin silmiä ja naureskelin äidin Välikaton Feetulle, niin olin kuitenkin todella tyytyväinen, kun löysin spotifystä tuon samaisen soittolistan. Heti tuli sama jouluinen ja kotoinen fiilis, kuin aina pienempänä kotona. Ainut, mikä puuttui, oli äiti.
Jotenkin olen aina ajatellut, että kesä on mun lempivuodenaika, ja kyllä kesä onkin ihanaa aikaa, mutta on tässä talvessakin omat puolensa. Kylmyys ei haittaa ollenkaan, kun saa pukea päälle lämpöisiä neuleita ja korvat sekä huonon hiuspäivän saa piiloon ihanan tupsupipon alle. Kynttilät tuovat valoa ja lämpöä pimeisiin iltoihin, ja voin kertoa, että tässä taloudessahan niitä kynttilöitä kuluu! Vielä kun saataisiin takaisin ne ihanat lumikinokset, jotka täällä jo hetken näyttivät naamaansa, niin kaikki olisi täydellistä.
Ihanaa joulunodotusta ihan jokaiselle siellä ruudun toisella puolella! Mä ainakin aion nauttia tästä joulunajasta täysin siemauksin, sitten sitä jaksaa taas vuoden verran odotella uusintaerää.
