perjantai 31. tammikuuta 2014

#throwback

163 roses selfie 029 058 jag ylläs jne 310 037      Eipä ole taaskaan tullut tartuttua kameraan, joten oli aika jälleen kaivella vanhoja valokuva-arkistoja. Osa kuvista on tainnut olla jo aiemminkin blogissa, mutta osaa ei ole aiemmin täällä syystä tai toisesta julkaistu.
    Mulla olisi kyllä pitkästä aikaa kamala hinku päästä kuvaamaan, mutta viikolla ei päivänvaloa riitä siihen asti, että pääsisin kameraan käsiksi ja mukavuudenhaluinen kun olen, niin viikonloppunakaan ei nuo pakkaset houkuttele lähtemään ulos, kun sisälläkin saa vetää vaatekaapillisen vaatetta niskaan. Listasin yhtenä päivänä kaikkia päässä pyörittelemiäni kuvausideoita, mutta lähes kaikki oli toteutettavissa vasta kesällä ja muutoin pakkasen vähän hellitettyä. Turhauttaa.


Hassua, miten joidenkin noiden kuvien ottamisesta on vaan pari vuotta, mutta tuntuu silti niin kuin niiden ottamisesta olisi kulunut muutamia valovuosia.

lauantai 25. tammikuuta 2014

Saturday

004 026 015 011           Lauantai. Ehdottomasti yksi maailman parhaista asioista on herätä viikonloppuaamuna ja tajuta, että saa jäädä löhöilemään sängyn pohjalle eikä ole kiire mihinkään. Huomata, että ulkona on lumista ja valoisaa ja että kello on vasta niin vähän, että pimeän tuloon on vielä monta tuntia matkaa.
         Parhautta on avata yksi seitsemästä lempikirjastaan ja jatkaa lukemista siitä, mihin sen edellisenä iltana malttoi jättää. Syödä siinä samalla kaikessa rauhassa hyvä aamupala. Huippufiilis kun saa tarttua kameraan ja nauttia siitä, että valoa on tuohon aikaan vuorokaudesta jopa riittävästi sen käyttämiseen.
         Viikonloppujen helmiä on myös se, että saa pukea päälleen mukavat ja lämpimät vaatteet sen sijaan, että yrittäisi nykiä farkkuja jalkaan. Uuden lettikampauksen kokeileminen ja sen tekemisessä onnistuminen saavat myös hymyn huulille. Mä olen iloinen huolimatta siitä, etten sittenkään ole saanut aloitettua yhteiskuntaopin kurssikansion tekemistä.

Tämä on hyvä päivä. Toivottavasti teilläkin! :-)

lauantai 18. tammikuuta 2014

Starry night

002 008 003       Eilen illalla kokosin luuni sohvan pohjalta ja raahauduin ulos kuvaamaan siitä huolimatta, että lämpömittari näytti reilusti liikaa negatiivisia astelukuja. Puin päälleni puolet vaatekaappini sisällöstä ja pakotin pikkuveljen tuonne pimeyteen seurakseni, toisin sanoen mörönsyötiksi.
      Ihme ja kumma taivaalla ei näkynyt yhtään pilviä, joten mun suunnitelma tähtitaivaan kuvaamisesta oli enemmän kuin ajankohtainen. Kunnes joka puolella loistavat valot pilasivat kaiken. No, eivät nyt aivan, mutta tuolla hetkellä toivon asuvani niin kaukana kaikista keinovalon lähteistä kuin mahdollista. Sen vielä kestää, että katuvalot tässä lähistöllä sammuvat kahdeltatoista yöllä ja sen jälkeen kuvaaminen voisi sujua paremmin. Ellei joku torvi olisi halunnut tämän, kaupungiksiko ne tätä sanovat, ABC:n valojen loistavan Etelämantereelle asti. Luuliko ne tosissaan, että pingviinejä kiinnostaisi?
    Onneksi kuvissa nyt sentään muutama tähti näkyy ja kuukin oli nättinä eilen. Ensi kerralla pitänee etsiä paikka, jonne edes nuo Alavuden ABC:n valot eivät loista.

Wuhuu, enää 35 päivää hiihtolomaan! Sanokaa etten ole ainut, joka jo laskee päiviä seuraavaan lomaan? :-)

lauantai 11. tammikuuta 2014

New baby

011 008 010        Siinä se nyt olisi, kalansilmä. Pitkään olen tästä haaveillut ja vihdoin meikäläisen objektiiviperhe sai uuden jäsenen. Ei muuta kuin otollisempia kuvausolosuhteita odotellessa, ulkona kun on pimeää vuorokauden ympäri ja sisätiloissa hehkulampun loisteessa kuvaaminen saa aikaan pahoinvointia.

Kivaa viikonloppua ihanaiset, kuinka moni viettää tämän illan Putouksen parissa? :-)

maanantai 6. tammikuuta 2014

Harmaus

002 001 005        Loma vetelee viimeisiään ja ajattelin, että nämä sateisen harmaana uudenvuodenaattona otetut angstiset kuvat sopii kuvaamaan tämän päivän tunnelmia oikein hyvin. Oikeastihan olen vain vaivoin välttynyt tylsyyskuolemilta ja on melkein kiva taas huomata, että oikeasti on jotain tekemistäkin. Mutta joka ikisen loman loppuessa ja lähes joka sunnuntai maalaan isoja piruja seinille ja teen kouluunpaluusta itselleni mahdollisimman vaikean vain huomatakseni seuraavana päivänä, ettei se ollutkaan yhtään niin paha asia.

       Ja sitten iloisempiin aiheisiin. Kuten viime postauksessa kerroin, oli mulla suunnitelmissa mennä katsomaan erästä leffaa. Mun kaverille kuitenkin tuli este niin ettei päästy silloin kolmas päivä leffaaan, mutta sitäkin suuremmalla innolla sitten neljäs päivä. Ja se kyllä ylitti kaikki odotukset! Se oli aivan mahtava ja tuntui siltä niin kuin olisin saanut takaisin viime vuoden huhtikuun 26. päivän. Mä itkin, nauroin ja fiilistelin kaikin mahdollisin tavoin ja olisin todennäköisesti laulanut täysiä mukana (okei taisin laulaa vähä muutenki..) ja hyppinyt ja pomppinut kuin hullu, jos muita ei olisi ollut paikalla.
       Kun All Around the World lähti soimaan, olin jo päättänyt, että tulisin katsomaan myös seuraavan päivän näytöksen. Keräsin kokoon mun viimeiset kolikot ja siellä sitä oltiin taas. Jos mahdollista niin se oli vielä parempi kuin ensimmäisellä kerralla. Nyt koitan selvitä vieroitusoireista ja itken verta, kun enempää näytöksiä ei ole.

Miksi löydän itseni aina tästä tilanteesta, että koulussa alkaa uusi jakso, mutta mulla ei ole vielä kirjoja? Miten olisi, jos ensi kerralla yrittäisi olla ihan ajoissa asialla? Saattaisi toimia. Muita kohtalotovereita?

torstai 2. tammikuuta 2014

02012014

        En tiedä mikä siinä on, kun aina yön pimeinä tunteina pyöriessäni sängyssä nukahtamisen vaikeuden tuskissa, tulee mieleen paljon asiaa ja ideoita, mitä voisin blogiin kirjoittaa ja siellä toteuttaa. Kuitenkin jostain kumman syystä sillä hetkellä, kun istun koneen ääreen ja olisi aika tehdä uusi kirjoitus blogiin, on kuin joku olisi puhaltanut mun pään tyhjäksi joka ikisestä ajatuksen poikasestakin. Mahtavaa.
007       Olin maanantaina kaveriporukalla Seinäjoella shoppailemassa ja syömässä (anteeksi, tiedän ettette ole valmistautuneet tähän ja siksi se voi tulla lievänä järkytyksenä) Pancho Villassa. Ei varmaan tarvitse edes mainita miten paljon rakastan sitä ruokaa. Sopi mun elämäntilanteeseen kyseisessä paikassa vierailu siksikin, että alkaa jouluruoka vähitellen tökkiä. Miksi sitä pitää aina ostaa niin paljon, että sitä syödään vielä pääsiäisenäkin?
      Kaupoilta löysin kuvassa olevan pipon lisäksi täydelliset mustat farkut, joita jo pitkään olin etsinytkin. Tähän kohtaan laittaisin emoji-hymiöistä löytyvät rukouskädet, jos se olisi mahdollista, sen verran turhankin helposti ne housut tällä kertaa löytyivät. Kiitos kaikille mahdollisille tahoille siitä, empä olisi enää yhteenkään sovituskoppien kilometrien pituiseen jonoon jaksanut mennä jonottamaan.

     Tilattiin äitin kanssa maanantaina mulle yhdistetty joulu- ja syntymäpäivälahja. Ajoissa ollaan, joulu kun meni jo ja synttäreistäkin vierähtänyt sellaiset viisi kuukautta. Mutta mitäpä siitä, todennäköisesti lahja on jo postissa matkalla ja saattaa tulla huomenna, can't wait!
Toinen asia mitä vaan ei jaksa odottaa, on huomenna Suomessa ensi-iltansa saava Justin Bieber's Believe -elokuva. Turhista turhin kysymys on, aionko mennä katsomaan kyseisen leffan. Onko teistä kukaan menossa katsomaan tuota?