Näytetään tekstit, joissa on tunniste Bieber. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste Bieber. Näytä kaikki tekstit

lauantai 25. tammikuuta 2014

Saturday

004 026 015 011           Lauantai. Ehdottomasti yksi maailman parhaista asioista on herätä viikonloppuaamuna ja tajuta, että saa jäädä löhöilemään sängyn pohjalle eikä ole kiire mihinkään. Huomata, että ulkona on lumista ja valoisaa ja että kello on vasta niin vähän, että pimeän tuloon on vielä monta tuntia matkaa.
         Parhautta on avata yksi seitsemästä lempikirjastaan ja jatkaa lukemista siitä, mihin sen edellisenä iltana malttoi jättää. Syödä siinä samalla kaikessa rauhassa hyvä aamupala. Huippufiilis kun saa tarttua kameraan ja nauttia siitä, että valoa on tuohon aikaan vuorokaudesta jopa riittävästi sen käyttämiseen.
         Viikonloppujen helmiä on myös se, että saa pukea päälleen mukavat ja lämpimät vaatteet sen sijaan, että yrittäisi nykiä farkkuja jalkaan. Uuden lettikampauksen kokeileminen ja sen tekemisessä onnistuminen saavat myös hymyn huulille. Mä olen iloinen huolimatta siitä, etten sittenkään ole saanut aloitettua yhteiskuntaopin kurssikansion tekemistä.

Tämä on hyvä päivä. Toivottavasti teilläkin! :-)

maanantai 6. tammikuuta 2014

Harmaus

002 001 005        Loma vetelee viimeisiään ja ajattelin, että nämä sateisen harmaana uudenvuodenaattona otetut angstiset kuvat sopii kuvaamaan tämän päivän tunnelmia oikein hyvin. Oikeastihan olen vain vaivoin välttynyt tylsyyskuolemilta ja on melkein kiva taas huomata, että oikeasti on jotain tekemistäkin. Mutta joka ikisen loman loppuessa ja lähes joka sunnuntai maalaan isoja piruja seinille ja teen kouluunpaluusta itselleni mahdollisimman vaikean vain huomatakseni seuraavana päivänä, ettei se ollutkaan yhtään niin paha asia.

       Ja sitten iloisempiin aiheisiin. Kuten viime postauksessa kerroin, oli mulla suunnitelmissa mennä katsomaan erästä leffaa. Mun kaverille kuitenkin tuli este niin ettei päästy silloin kolmas päivä leffaaan, mutta sitäkin suuremmalla innolla sitten neljäs päivä. Ja se kyllä ylitti kaikki odotukset! Se oli aivan mahtava ja tuntui siltä niin kuin olisin saanut takaisin viime vuoden huhtikuun 26. päivän. Mä itkin, nauroin ja fiilistelin kaikin mahdollisin tavoin ja olisin todennäköisesti laulanut täysiä mukana (okei taisin laulaa vähä muutenki..) ja hyppinyt ja pomppinut kuin hullu, jos muita ei olisi ollut paikalla.
       Kun All Around the World lähti soimaan, olin jo päättänyt, että tulisin katsomaan myös seuraavan päivän näytöksen. Keräsin kokoon mun viimeiset kolikot ja siellä sitä oltiin taas. Jos mahdollista niin se oli vielä parempi kuin ensimmäisellä kerralla. Nyt koitan selvitä vieroitusoireista ja itken verta, kun enempää näytöksiä ei ole.

Miksi löydän itseni aina tästä tilanteesta, että koulussa alkaa uusi jakso, mutta mulla ei ole vielä kirjoja? Miten olisi, jos ensi kerralla yrittäisi olla ihan ajoissa asialla? Saattaisi toimia. Muita kohtalotovereita?

torstai 2. tammikuuta 2014

02012014

        En tiedä mikä siinä on, kun aina yön pimeinä tunteina pyöriessäni sängyssä nukahtamisen vaikeuden tuskissa, tulee mieleen paljon asiaa ja ideoita, mitä voisin blogiin kirjoittaa ja siellä toteuttaa. Kuitenkin jostain kumman syystä sillä hetkellä, kun istun koneen ääreen ja olisi aika tehdä uusi kirjoitus blogiin, on kuin joku olisi puhaltanut mun pään tyhjäksi joka ikisestä ajatuksen poikasestakin. Mahtavaa.
007       Olin maanantaina kaveriporukalla Seinäjoella shoppailemassa ja syömässä (anteeksi, tiedän ettette ole valmistautuneet tähän ja siksi se voi tulla lievänä järkytyksenä) Pancho Villassa. Ei varmaan tarvitse edes mainita miten paljon rakastan sitä ruokaa. Sopi mun elämäntilanteeseen kyseisessä paikassa vierailu siksikin, että alkaa jouluruoka vähitellen tökkiä. Miksi sitä pitää aina ostaa niin paljon, että sitä syödään vielä pääsiäisenäkin?
      Kaupoilta löysin kuvassa olevan pipon lisäksi täydelliset mustat farkut, joita jo pitkään olin etsinytkin. Tähän kohtaan laittaisin emoji-hymiöistä löytyvät rukouskädet, jos se olisi mahdollista, sen verran turhankin helposti ne housut tällä kertaa löytyivät. Kiitos kaikille mahdollisille tahoille siitä, empä olisi enää yhteenkään sovituskoppien kilometrien pituiseen jonoon jaksanut mennä jonottamaan.

     Tilattiin äitin kanssa maanantaina mulle yhdistetty joulu- ja syntymäpäivälahja. Ajoissa ollaan, joulu kun meni jo ja synttäreistäkin vierähtänyt sellaiset viisi kuukautta. Mutta mitäpä siitä, todennäköisesti lahja on jo postissa matkalla ja saattaa tulla huomenna, can't wait!
Toinen asia mitä vaan ei jaksa odottaa, on huomenna Suomessa ensi-iltansa saava Justin Bieber's Believe -elokuva. Turhista turhin kysymys on, aionko mennä katsomaan kyseisen leffan. Onko teistä kukaan menossa katsomaan tuota?
     

sunnuntai 15. joulukuuta 2013

15122013

005 012 008 019       Joululahjojen paketointi, kynttilänvalossa fiilistely, vuoden viimeinen koeviikko ja joulukalenterin avatut luukut kertoo siitä, että nyt ollaan jo tosi lähellä joulua. "Aivan sama, kunhan läpi pääsee" -asenne kokeiden suhteen viittaa siihen, että loma on vielä lähempänä. On/off -lumitilanne taas todennäköisesti muistuttaa ilmastonmuutoksesta. Ja tämä erittäin kämäinen ja itseääntoistava teksti on merkki siitä, että kirjoittaminen ei taaskaan suju.

Koittakaa kestää näitä mun jouluhörhellyksiä, eipä tätä aikaa vuodesta enää kauaa kestä.

torstai 3. lokakuuta 2013

iPhonen uudet vaatteet

003 005       Mitä ilmeisimmin olin viime postausta tehdessäni todella Popeda-huuruissa, koska en muistanut ollenkaan hehkuttaa mun kauan kadoksissa ollutta arpaonnea! Osallistuin Kristan blogissa Caseapp-arvontaan, jossa palkintona oli, että saa suunnitella itselleen puhelimen kuoret Caseapp.fi- sivustolla. Tottakai osallistuin, eihän sitä koskaan tiedä. Vaikka olin kyllä täysin vakuuttunut, että palkinto menee taas sivu suun. Se menee aina mun tuurilla, vaikka olisin ainut osallistuja!
       Noh, voitte varmaan arvata, mitkä oli fiilikset kun viime perjantaina huomasin sähköpostissa uuden viestin (ja tottakai manasin saman tien mielessäni kaikki iänikuiset roskapostit sinne missä pippuri kasvaa) ja luin viestistä lähettäjän nimen. Hetken piti miettiä, että kukas tämä henkilö nyt onkaan, kunnes tajusin. Mä voitin! Minä voitin! Kaikkien niiden turhaan osallistuttujen arvontojen jälkeen, onnetar oli vihdoinkin suosiollinen mulle. Mun pikkuveli voi sitten kertoa siitä kuinka hihittelin onnessani ja hypin ympäri taloa.. :-D
       Söihän se suurimman osan mun sunnuntaipäivästä, kun istuin tietokoneen ääressä ja mietin, että millaiset kuoret mä nyt oikein haluaisin. Päädyin lopulta tuollaiseen kollaasiin, missä on kaikkea mulle tärkeää ja pinkkiä.
       Tänään sitten tuli paketti postissa, enkä voinut olla hymyilemättä, kun näin lopputuloksen. Kuori pääsi heti käyttöön ja on just niin täydellinen kuin halusinkin. I'm in love!

Samoin olen rakastunut tähän biisiin. Ja sillä ei tietenkään ole mitään tekemistä biisin esittäjän kanssa. Mun silmät ei pudonneet päästä enkä lakannut hengittämästä, kun viimeisimmässä Junior Masterchefissä yhtäkkiä Isac ilmesty ruutun. En, kunniasanalla.

keskiviikko 1. toukokuuta 2013

Helsinkiä ja niin edelleen

cats 002 006 007 009 Nyt se odotus on sitten ohi ja oli se kyllä todellakin sen arvoista! Meno oli ihan mieletön ja Justin vaan on niiiiiin IHANA!♥ Se oli ihan kun joku nukke, kun se ilmesty sieltä niiden siipiensä kanssa ja mun on ihan hirveen vaikee vieläkään tajuta, että mä oikeesti näin sen. Se ei ollutkaan mikään keikkavideo youtubesta vaan se oikeesti oli siinä ihan mun silmien edessä. Mieletöntä. Kuvia otin puhelimella ja niitäkin on vaan pari, kun mä keskityin niin täysillä elämään hetkessä.(kuvasaldo tolta reissulta muutenki päätähuimaava, vaikka mulla sentään oli kamerakin mukana..) Ja aivan liian nopeeta se olikin ohi. Jäljelle jäi vaan mahtava muisto ja haikee fiilis, kun mä koko ajan vaan ajattelen että en varmaan nää sitä enää ikinä. Mutta toivottavasti Justin tulee vielä uudelleen Suomeen joskus, sen on pakko tulla! Eletään toivossa. Nyt kun nää oleellisimmat on sanottu, niin selostan vähän muuta tosta meidän reissusta. Perjantaina mentiin junalla Helsinkiin ja kierreltiin kaupoilla ennen kuin mentiin Hartwallille. Siellä en voinut vastustaa kiusausta kun näin tuon paidan en vaan voinut kun olin jo kauan kuolannu tota kun näin sen jossain nettikaupassa ja sitten hinnasta välittämättä ostin sen. Ja koska en muuta vielä ollut ostanutkaan kuin nuo ihanat blingbling kuoret puhelimeen, niin ajattelin että eihän täältä nyt tyhjin käsin voi lähteä kotiin. ;-) Yövyttiin mun kummeilla ja sitten lauantaina hypättiin taas junaan ja tultiin takas Alavudelle. Tuliaisina Helsingistä paidan ja puhelimen kuorten lisäksi toin sitten järkyttävän flunssan. Olo on ollut pari päivää niin kuollut ja aamulla kun herää niin tekisi mieli vaan nukkua ikuisuuksia, kun ei halua nousta sängystä ja kohdata sitä helvetillistä oloa. Tää on niin selvästi joku bakteerien kosto siitä, ettei ne oo saanu iskettyä muhun kunnolla sitten syksyn. Koska mun viikonloppu oli muuten niin Justin täyteinen, niin vastapainoksi sille oli aivanaivanaivan pakko katsoa Kuoleman varjelukset lauantaina. Enkä tiedä onko se mahdollistakaan, mutta en oo ikinä itkenyt niin paljon sen leffan aikana. Vaikka aina itken ihan hulluna, niin en ikinä ennen noin paljon. Kuulin portaista äitin askeleet ja se tuli kysymään että "mikä kauhia sulla oikee o?" ja vaikka en sen ilmettä nähnytkään niin mitä ilmeisemmin se facepalmas mua aikalailla, kun vastasin sille et "noku Kalkaros kuoli". :-D Huhhuh kun tästä tekstistä tulee taas romaani ja oikeestaan tää on taas niin sekavaa, että hyvä jos ykskään saa selvää. Mutta juu tosiaan mun vappu menee kotona potiessa flunssaa, ei sen kummempaa menoa ja meininkiä. Viettäkää te oikein hulvattoman mahtava vappu! :-)
Ps. Vitsi että kesä lähestyy nopeeta, mun days until laskuri ilmotti et kesälomaan on 31 päivää, huippua!
Pps. Noi mukit ei lasit ei liity oikeestaan yhtään mihinkään, mutta ostin ne kerran Keskiseltä ja unohtu kuvata ne niin siinä nyt sitten ovat sekottamassa tätä postausta entisestään.

torstai 25. huhtikuuta 2013

HUOMENNAHUOMENNAHUOMENNA♥

014
018 026 021 024
Tulin tässä pakkailujen lomassa päivittämään tänne vielä viimesen kerran ennen Helsinkiin lähtöä. En voi uskoa että se on oikeesti huomenna!!♥ Tätä on niin kauan odotettu ja nyt se oikeesti on totta, wow! Tänä yönä en varmasti nuku hyvin, niinkuin en koskaan kun seuraavana päivänä on jotain kivaa tiedossa.
Ei vitsi tästä kirjottamisesta ei tuu yhtään mitään, oon aivan jossain ihmeellisessä hypertilassa. Ehkä säästän teidät tältä ja ohjaan tän mun energian tuohon pakkaamiseen niin että jos tämä olis ensimmäinen kerta kun mulla oikeesti on mukana kaikki mitä mä tarviin. Aina, oli reissu mikä tahansa, unohdan pakkaussuunnitelmista ja muistilistoista huolimatta aina jotain kotiin. Toivottavasti se ei tällä kertaa oo se konserttilippu! Hyi kauhee ei saa maalata tuollasia piruja seinille. :-D
Kaikki muutkin jotka on menossa Justinin konserttiin niin nautitaan täysillä (!!!) ja te jotka teette sillä aikaa jotain muuta, niin kivaa viikonloppua! (-: