Näytetään tekstit, joissa on tunniste Angst. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste Angst. Näytä kaikki tekstit

tiistai 18. maaliskuuta 2014

Hello Kitty

002        Parempi kai myöhään kuin ei milloinkaan? Vihdoin sain tänne asti kuvaa tästä monen viikon takaisesta hetkellisen inspiraation tuloksesta. Olin jo kauan ajatellut piristäväni tuota tylsää kokonaan valkoista hupparia ja tällaista sitten syntyi kun yhdistettiin minut, kangastussit ja luova hetki. Itse tykkään tuosta tosi paljon (no okei huolimatta siitä, että musta tussi meinasi kuivua liiasta värittämisestä ja lopputulos näyttää hieman liikaa juuri siltä.. ehkä lisäilen väriä joskus kun intoa riittää) ja Hello Kittyhän ei ole koskaan mulle liian lapsellinen.

    Ihanan piristävää huomata, miten ulkona alkaa päivä pitenemään ja on valoisaa vielä monta tuntia sen jälkeen, kun oon päässyt koulusta. Kevät meinasi jo melkein tulla kunnes.. satoi lunta. Aivan liikaa lunta. Huokaus.

    Melkein jo sainkin tästä angstivapaan postauksen, onneksi tuo lumi kuitenkin on hyvä valittamisen aihe. Ihanaa olla näin positiivinen ihminen.
     Kuten aina, syytän tästä lukiota ja sen aiheuttamaa stressiä ja väsymystä. Joskus mietin, miksi kummassa koskaan menin lukioon. Mitä hyviä puolia siinä on?
Saa päteä, kun ihmiset tekee yhdyssanavirheitä, eikä kukaan ihmettele tätä.
Muuta?
Enpä usko.

maanantai 6. tammikuuta 2014

Harmaus

002 001 005        Loma vetelee viimeisiään ja ajattelin, että nämä sateisen harmaana uudenvuodenaattona otetut angstiset kuvat sopii kuvaamaan tämän päivän tunnelmia oikein hyvin. Oikeastihan olen vain vaivoin välttynyt tylsyyskuolemilta ja on melkein kiva taas huomata, että oikeasti on jotain tekemistäkin. Mutta joka ikisen loman loppuessa ja lähes joka sunnuntai maalaan isoja piruja seinille ja teen kouluunpaluusta itselleni mahdollisimman vaikean vain huomatakseni seuraavana päivänä, ettei se ollutkaan yhtään niin paha asia.

       Ja sitten iloisempiin aiheisiin. Kuten viime postauksessa kerroin, oli mulla suunnitelmissa mennä katsomaan erästä leffaa. Mun kaverille kuitenkin tuli este niin ettei päästy silloin kolmas päivä leffaaan, mutta sitäkin suuremmalla innolla sitten neljäs päivä. Ja se kyllä ylitti kaikki odotukset! Se oli aivan mahtava ja tuntui siltä niin kuin olisin saanut takaisin viime vuoden huhtikuun 26. päivän. Mä itkin, nauroin ja fiilistelin kaikin mahdollisin tavoin ja olisin todennäköisesti laulanut täysiä mukana (okei taisin laulaa vähä muutenki..) ja hyppinyt ja pomppinut kuin hullu, jos muita ei olisi ollut paikalla.
       Kun All Around the World lähti soimaan, olin jo päättänyt, että tulisin katsomaan myös seuraavan päivän näytöksen. Keräsin kokoon mun viimeiset kolikot ja siellä sitä oltiin taas. Jos mahdollista niin se oli vielä parempi kuin ensimmäisellä kerralla. Nyt koitan selvitä vieroitusoireista ja itken verta, kun enempää näytöksiä ei ole.

Miksi löydän itseni aina tästä tilanteesta, että koulussa alkaa uusi jakso, mutta mulla ei ole vielä kirjoja? Miten olisi, jos ensi kerralla yrittäisi olla ihan ajoissa asialla? Saattaisi toimia. Muita kohtalotovereita?

keskiviikko 28. elokuuta 2013

Elonmerkki

      Tulin nyt vaan heittämään jotain elonmerkkiä tänne blogiin. Huh kuinka kauan on jo viime kerrasta, kun mua on täällä näkynyt! Viime viikonloppu oli täysi kaaos, mulla oli niin paljon tekemistä, että hyvä kun jaksoi nukkua välissä. Hääkuvat on nyt sen urakan jäljiltä sitten muokattu ja ainakin se tuo vähän lisää löhöilyaikaa seuraavaan viikonloppuun. Toivon mukaan saan myös vähän nollata koulupaineita, tällä hetkellä keittää nimittäin reilusti yli. En tajua miten oon joskus voinut väittää ennen koetta, etten osaa mitään. Mähän oon osannut hyvänen aika aivan kaiken! Toisin on nyt. Huomenna edessä matikan testi (luojan kiitos vaan testi eikä neljä tuntia kestävä koe!) ja en osaa mitään. En_yhtään_mitään. Niin kirjaimellisesti kun sen voi vaan ottaa.
       En tajua miten voinkin olla näin pihalla kaikesta, vaikka oon ollut joka tunnilla ja muutenkin yrittänyt panostaa edes siihen vähään, mikä on mennyt ymmärrykseen asti. Nyt oon sitten yrittänyt paniikin, turhautumisen ja kiukun sekamelskassa yrittää oppia edes joitain perusasioita. Tein uudestaan tehtäviä helpoimmasta päästä, kunnes tajusin, etten mä edes tee niitä uudestaan. Ei me olla läksyissä kajottu niihin helpoimpiin, lasten leikkiä sellaset, suoraa vaan sinne vaikeimpiin tehtäviin kun me ollaan niin hyviä! Onko ihme kun suurin osa läksyistä on jäänyt tekemättä, lähinnä sen takia etten osannut edes aloittaa, koska tehtävänanto oli jotain ufoa matikkakieltä. Rukoilen ja toivon, että siinä testissä olisi edes yksi säälipistetehtävä, jonka mä osaisin. Ja yksikin YO-tehtävä, niin taidan kuolla.
007      Antakaa anteeksi tää matikkapurkaus. Helpotti edes hetkeksi, kun sai avautua. Mutta oli mulla jotain oikeeta asiaakin. Tai ei mitään sen ihmeellisempää, kuin että tulin lupailemaan pian uusia postauksia. Tällä viikolla varmasti tulee jotain, ehkä kysymyksien vastaukset esimerkiksi. En oo suunnitellut tekeväni mitään järkevää viikonloppuna, joten silloin ainakin on aikaa panostaa blogiin. Nöyrimmät anteeksipyynnöt vielä tästä hiljaisuudesta! Toivon mukaan kovin moni lukija ei sen takia ole lähtenyt.
      Nyt sitten tästä pitäis jatkaa enkun kirjan ääreen. Huomenna sanari (kiitos kaikille että pitääkin olla samana päivänä sen matikka kidutuksen kanssa!) ja oon onnellinen ja ylpeä siitä, että tajusin ja jaksoin vaivautua lukemaan vähän jo eilen, eiköhän ne sanat nyt muistu jo aika helposti mieleen.
      Huh, kylläpä tuli koulu- ja angstipainotteinen postaus. Pahoitteluni siitä. Ja pahoittelut myös tästä jatkuvasta anteeksipyytelystä, mahtaa olla raivostuttavaa.
Anteeksi.
141

keskiviikko 7. elokuuta 2013

Porin maisemia ja kesän ikävöintiä

         Olin tyystin unohtanut nämä kuvat. Oon niin tohkeissani muokkaillut vaan niitä hääkuvia, ettei muistunut mieleen, että otin tuolla reissulla muitakin kuvia. Nämä kuvat on Porista joltain edelleen toimivalta majakalta. Oikeesti noi maisemat tuolla Porissa, vau! Olis se vaan eri juttu asua tuolla meren rannalla, kun täällä suht lähellä Rantatöysänjärveä.
   Me käytiin myös Yyterissä ja mua harmittaa, etten raahannut kameraa sinne rantaan, koska se oli ihan huikee! En oo koskaan nähnyt niin paljon auringonpalvojia kerralla jos ei Turkin reissua lasketa. Kelpas maata siellä Yyterin sannoilla Bieber-pyyhkeen päällä ja nauttia lämmöstä. Sain ihan kelpo rusketuksenkin, enkä edes palanut!
s&j häät 379 s&j häät 406     Voi miten mulla on ikävä kesää, vaikka tässä on vasta yksi päivä oltu takasin koulunpenkillä. Oikeesti vaikka en edes tehnyt mitään niin huomattavan ihmeellistä koko kesänä, niin näin jälkikäteen ajatellen mulla oli hyvä kesä.
      Joskus muutama kuukausi sitten en olisi voinut uskoa, että sanon näin, mutta mulla on ikävä meidän näytelmäharkkoja. Mä en ikinä osaa nauttia mistään siinä hetkessä, vaan angstaan kunnes se onkin jo ohi ja tajuan, että mä oikeesti tykkäsin siitä ajasta. Ootan jo innolla sitä kun kokoonnutaan porukalla kattomaan Kuula-näytelmän taltiointi. Ainakin niin me silloin sovittiin.
      Mulla on ikävä sitä, että mietin päivällä mielessäni minkä leffan katsoisin illalla. Valinnanvaikeuden yllättäessä tein kompromissin ja katoin samantien kaksi leffaa. Saan mä tietty leffailtoja viettää nytkin, mutta vaan viikonloppuisin. Ei se oo sama kuin mun kesäinen joka ilta on leffailta-periaate.
       Mä kaipaan jopa mun kotitöidentäyteisiä kesälomapäiviä. Sitä, kuinka mä laitoin kellon herättämään, että mulla olisi enemmän aikaa tehdä hommia ennen kuin äiti ja iskä tulee kotiin ja sitten ei taas enää huvita. Mä nautin varsinkin niistä päivistä, kun mun tehtyjen töiden listalla oli tosi monta merkintää ja kun mun kädenjälki oikeesti näkyi heti kun tuli ovesta sisään. Tykkään työstä, missä voi nähdä oman työnsä tuloksen nopeasti.

s&j häät 386 s&j häät 385 s&j häät 407      Onneksi mä saan vielä nauttia kesäloman tunteesta vielä sen verran, että vanhat Salkkari-uusinnat ja Suurin pudottaja pyörii edelleen telkkarissa. Ilman niitä ei oo kesää! Salkkarit oli ennen niin paljon parempia ja on ihan mahtavaa, että noita vanhoja jaksoja tulee telkkarista kesäisin. Kari on paras.♥
     Suurin pudottaja taas on vaan ehkä maailman innostavin ja motivoivin ohjelma ikinä. Oikeesti mä alan aina sitä katsoessani melkein toivoa, että olisin niin ylipainoinen, että saisin osallistua ja raataa hiki hatussa kohti parempaa elämää. Tässähän ei siis sinänsä oo mitään logiikkaa, kyllä mä sen tiedän, mutta kukapa ei haluaisi Bobin ja Jillianin valmennettavaksi. Kukapa ei haluaisi taistella oman terveytensä vuoksi ja nähdä onnistuvansa jossain. Onko joku, joka ei haluiaisi saavuttaa tavoitteitaan, oppia arvostamaan itseään ja elämää sekä motivoida niin monia ihmisiä tekemään samoin ja muuttamaan elämäntapojaan parempaan suuntaan. Kyynelkanavat ei oo oleillu tyhjänpanttina kun oon tuota katsonut, sen voin kertoa.
    Ikävä on kesää, muttei sitä nyt vaan takaisin saa. Syksy tulee ja tuo mukanaan pimeää, sadetta, harmautta, luonnon väriloistoa, angstia ja joulun odotusta. Kyllä, mulla se odotus on alkanut nyt jo! Taidan elää vaan kesästä jouluun ja joulusta kesään. Kaikki siinä välissä on ihan jees, mutta mitään mä en odota niinkun noita kahta. Paitsi ehkä tällä hetkellä syyslomaa.. Mä niin vihaan tätä huonon omantunnon tunnetta, joka pistelee mun sisällä siitäkin huolimatta, että kaikki läksyt on jo todellakin tehty. Tästä ei voi stressitaso taas enää nousta kuin ylöspäin. Huomaa, että koulu on alkanut. Onnellisia on ne, joilla vielä on lomaa jäljellä. Nauttikaa, kun vielä voitte! :-)

sunnuntai 26. toukokuuta 2013

Only teardrops

003 cats 005 012 dogs 007 Olipas eilen ihana päivä. Lähdettiin aamupäivästä Seinäjoelle porukalla, johon kuului minä, äiti, iskä, pikkuveli ja sen yksi kaveri. Ensimmäiseksi suunta kävi kaupoille, joista kaikista ihanuuksista huolimatta sain oikein hakemalla hakea jotain ostettavaa. Mikähän mun ongelma oikeesti on, kun en meinaa enää koskaan löytää mitään kivoja vaatteita, vaikka käväisen joka liikkeessä vähintään kymmenen vaatekappaleen kanssa sovituskopissa. Liian itsekriittinen, nirso vai vaan henkilö jota ei tunnu pukevan yhtään mikään? Joka tapauksessa esittelen nuo ostokset (+ Tampereen ostokset, hyvänen aika oonko ees maininnut täällä mitään lukion kevätretkestä Tampereelle??) joskus tulevaisuudessa. Syömässä käytiin Pancho Villassa ja tilasin samaa mitä viimeksikin tuolla käydessäni, juustohampparin. Vaikka listalta ois löytynyt vaikka mitä muutakin hyvää, niin pitäydyin tutussa annoksessa, koska harvoin tulee tuolla käytyä ja toi annos vaan on niin hyvää. Mahat täynnä pyörittiin sittariin ja koska alko jo pikkuhiljaa hiukoa (not) niin ostettiin vielä jätskit ennen kuin suunnattiin takasin keskustaan ja elokuvateatterille. Pojat, joihin siis iskä lukeutuu mukaan haha oli menossa kattomaan Fast and Furious 6 ja päätettiin sitten äitin kanssa mennä myös elokuviin. Vaihtoehtja ei niin kauheesti ollut, joten päädyttiin kattomaan Identity thief. Tykkäsin kyllä, mutta miksen olisi, kun oon muutenkin niin hurahtanut komedioihin. Poikien elokuva kesti vielä puoli tuntia kun me jo oltiin katottu omamme loppuun, niin käveltiin siinä kaupungilla ikkunashoppaillen ja jotenkin joku kumma taikavoima johdatteli meidät Coffee houseen vaahtokarkkikaakaoille. Musta tuntuu että meidän reissu oli aika paljon syömistä syömisen perään ja voi olla että siksi se olikin niin kiva. Se ainakin kertoo jotain, että kaikki kuvat Seinäjoelta liittyy jollain tapaa ruokaan. Ruokataivaasta huolimatta pääkopassa ajelehti koko eilisen päivän omantunnontuskat siitä, että senkin ajan olisi voinut käyttää hyödyksi ruotsin kokeen suhteen. Heräsin aamulla huokaisten hetkeksi helpotuksesta tajutessani yöllisen ruotsinkoepainajaisen olleen tosiaan vaan unta. Huokaus jäi kesken kun tajusin, ettei mulla oikeesti ookkaan aikaa kun tämä päivä lukea siihen kokeeseen ja kun kirjan avatessani tajusin osaavani.. en oikeastaan yhtään mitään. Mulla ei oo enää mitään kykyjä jäljellä ruotsissa, kun yläasteaikoina tuntui, että se oli paljon helpompaa kuin englanti. Paha merkki, kun huonosta enkun kielen taidostani huolimatta se tuntuukin yhtäkkiä olevan ruotsia helpompaa. Motivaatio enkun kanssa on korkealla, ruotsissa nollilla. Enkun tunneilla tuntuu, että oikeasti opin asioita, ruotsin tunneilla lasken minuutteja tunnin loppuun. Voisko myös opettajalla olla jotain vaikutusta motivaatioon? Jag gillar inte svenska.