Näytetään tekstit, joissa on tunniste Viikonloppu. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste Viikonloppu. Näytä kaikki tekstit

keskiviikko 17. tammikuuta 2018

Kahvilla

Ihan hassua, että pari vuotta sitten en juonut ollenkaan kahvia. Pidin kyllä sen tuoksusta ja mausta esimerkiksi karkeissa tai leivonnaisissa, mutta itse kahvia en saanut millään kurkustani alas. Ensimmäinen tosissaan tehty yritys oppia juomaan kahvia oli muistaakseni lukion viimeisenä vuonna jollakin koeviikolla, kun tuntui ettei energiaa meinannut riittää ollenkaan omasta takaa. Se oli myös ensimmäinen kerta ikinä, kun keitin itse kahvia kahvinkeittimellä, mikä saattoikin olla syy siihen, että tuo kahvinjuontikokeilu jäi tasan siihen yhteen kertaan.
     Noihin aikoihin tuli vietettyä todella paljon aikaa täällä Espoossa poikaystävän luona, ja minua tottakai kierrätettiin jos missäkin kyläilyillä niin sukulaisten kuin kavereidenkin luona. Pakkohan siinä oli opetella juomaan kahvia edes sen verran, että sai vierailulla sen kupillisen sisuksiinsa mukisematta. Tosiasia kun vaan on, että kylään on paljon helpompi mennä kahvinjuojana kuin hankalana asiakkaana, jolle täytyy yrittää keksiä jotain muuta tarjottavaa. Itse olin aina ihan todella okei senkin kanssa, että sain kahvin sijaan lasillisen vettä kun muuta ei ollut tarjolla. Mitä en kestänyt, oli se tuskainen ilme meitä kestitsevien ihmisten kasvoilla, kun heitä selkeästi hermostutti, ettei kahvin sijaan ollut muuta vaihtoehtoa kuin hanavesi. IMG_2794 Vähitellen kahvinjuonnista alkoi muodostua lähes päivittäinen tapa. Vaikka en vieläkään ole aivan varma pidänkö ihan tavallisen kahvin mausta, niin kahvihetkistä on muodostunut ihan mun päivien lempparihetkiä. Jotenkin se on vaan tosi rentouttavaa nauttia kupillinen kahvia ja ehkäpä jotain hyvää sen kaverina, ja parasta on, jos sen kahvin saa nauttia hyvässä seurassa höpötellen.
      Oon kuitenkin huomannut, että vaikka olisin yksinkin, niin sen kahvikupillisen nauttiminen on sellainen rauhoittumisen ja rentoutumisen hetki. Myös töissä kahvia juodessa on tuo sama fiilis, ja niin kiireisiä kuin meidän vuorot välillä osaa olla, niin se on jo ihme. Vaikka aina siinä on se riski, että asiakas tulee töissä keskeyttämään mun kahvihetken, niin jotenkin se lämmin kuppi kädessä työtkin tuntuu edes hetken vähemmän ahdistavilta ja stressaavilta. IMG_2797 IMG_2799 Kuvat on lauantailta, kun käytiin Jussin kanssa nauttimassa cappuccinot ja pala kinuskikakkua Fazerilla. Kaikille herkkusuille vinkkinä, tuo kakku todella oli sitä mitä lupasi. Kinuskia, ja vielä vähän lisää kinuskia.

maanantai 10. huhtikuuta 2017

Pääsiäismuffinit

IMG_0669 Kutsuttiin pitkästä aikaa Jussin porukat meille syömään viikonloppuna. Lähestyvän pääsiäisen kunniaksi päätin loihtia jälkiruuaksi jotain siihen teemaan sopivaa. Päädyin lopulta pitkän etsinnän tuloksena kuppikakkuihin, sillä ne ovat yleensä aina hyviä ja maistuvat kaikille. Eivätkä ne kyllä pettäneet tälläkään kertaa!
     Ohjeen näihin löydätte täältä. Itse pidin tuossa reseptissä erityisesti siitä, että taikinaan käytettiin banaania. Itse syön muutenkin banaania todella usein ja pidän sen mausta, mutta erityisesti leivonnassa tai muuten ruuanlaitossa käytettynä sen maku tulee vielä jotenkin parempana ja maukkaampana esiin. Niin myös näihin muffineihin se toi todella kivan säväyksen. IMG_0683
Rakastan leipomista ja sitä, miten siihen joka kerta keskittyy niin täysillä saaden ajatukset pois kaikesta ikävästä ja stressaavasta. Taikinaterapia ei todellakaan ole mitään huuhaata!

Osaan kuitenkin ottaa leipomisesta ihan hirveitä paineita joka kerta, kun niitä leipomuksia on tulossa syömään joku muukin itseni ja poikaystäväni lisäksi. Yleensä sen hermoilun seurauksena jotain meneekin sitten pieleen, ja saan siitä vielä lisää harmaita hiuksia. Tällä kertaa kaikki sujui lopulta yllättävän hyvin, vaikken silti ihan ollut tyytyväinen muffinien lopulliseen ulkonäköön. Menköön tämän kerran, kun ne kuitenkin maistuivat superhyviltä!

lauantai 13. joulukuuta 2014

Kuulumisia

dogs

      Taas kerran melkein hävettää tulla kirjoittamaan tänne mitään, kun en edes halua tietää miten pitkä aika viime kerrasta on kulunut. Tosin taisin joskus sanoakin, että koulun ja kaiken muun menon ohella aikaa blogin kirjoittamiselle jää harmittavan vähän. Toinen harmittava asia on inspiraation puute, joka vaivaa mua edelleen niin tämän blogin kuin valokuvaamisen suhteen. Häpeä upottaa mut maan alle, kun tajuan, että Turkin matkan jälkeen olen tarttunut kameraan vain ottaakseni tämän postauksen selfiet. Enhän mä ole tilivelvollinen kuvaamisestani muuta kuin itselleni, mutta se nimenomaan on ongelman ydin. Mä haluaisin kuvata, mulla on itseluottamusta siihen hommaan ja uskon että voin kehittyä käytännön kautta vielä paljon, mutta ideat on loppu. Pihalla on kylmä ja pimeää, ei sinne huvita mennä. Sisälläkin on kylmä, mutta valot saa sentään päälle. Tosin keinovalon loisteessa kuvaaminen ei paljon mieltä lämmitä. Siispä kamera saa olla rauhassa.

180 cats

    Nyt kun mulla kuitenkin oli aikaa (kummasti näin koeviikon keskellä..) tulla tänne postaamaan, niin päivitetään tässä samalla muutkin kuulumiset, kuin syyt blogihiljaisuuteen.
    Koulussa menee ihan mukavasti tällä hetkellä, mikä tarkoittaa lähinnä sitä että hyppytunteja on riittävästi, eikä koulupäivät tunnu aivan ylitsepääsemättömiltä. Samaa ei voi sanoa aamulla heräämisestä, se jos mikä on näin pimeään aikaan työn ja tuskan takana.
    Joulu lähestyy kovaa vauhtia, ja henkeen ja vereen jouluihmisenä olen siitä tottakai innoissani. Kaikki joululahjahankinnat, jouluvalot, kynttilät ja joululaulut piristävät ihanasti synkkää arkea, josta entistäkin synkemmän tekee lumettomuus. Autoilun kannalta olen oikeinkin tyytyväinen, että sitä lunta ei ole tullut, mutta valkoinen joulu on aina tunnelmallisempi kuin musta. Toinen harmittava asia on, että myöhästyin joulukalenteriostoksissani niin, että tämä joulukuu täytyy pärjätä ilman jokapäiväistä suklaata. Olen yrittänyt selvitä tuosta tosiasiasta henkisesti ja voiton puolella ollaan jo.

179

     Näin loman kynnyksellä joulu ei ole ainut asia mikä lähestyy. Ennen joululomille pääsemistä on edessä vanhojen tanssit. Kyllä, jostain syystä meidän lukiossa abit tanssivat vanhat ja se tapahtuu helmikuun sijaan puurojuhlan yhteydessä ennen joulua. Älkää kysykö, mä en osaa vastata.
     Kävin etsimässä itselleni mekon jo hyvissä ajoin kesäloman alussa, että varmasti löytyisi juuri sellainen mitä olin etsinyt. Niinhän se löytyi, ja mekko roikkuu tällä hetkellä tanssilattialle pääsemistä odotellen henkarissa mun huoneessa. Voitte vaan kuvitella kuinka joudun pitelemään mun sisäistä prinsessaa, etten pukisi mekkoa koko ajan päälleni ihan vain siitä ilosta, että saisin ihastella sitä peilistä.
     Ja vaikka se prinsessamekko onkin koko päivän pointti, niin mainitaan nyt sekin, että kyllä ne tanssitkin sujuvat ihan kivasti.

    En oikein tiedä olenko ehtimässä kirjoittaa tänne enää ennen joulua, joten tässä vielä pieni läpikäynti mun joulunviettosuunnitelmista. Jouluaatto ja joulupäivä menevät perinteisen kaavan mukaan sukulaisten loistavassa seurassa. Tapaninpäivänä olisi edessä muutaman tunnin ajomatkan jälkeen tutustuminen mun paremman puoliskon joulunviettoperinteisiin. Etelä-Suomen suunnalla taitaa sitten kulua koko loppuloma. Ei siis valittamista, kun saa kotona kaikki villavaatteet päällä värjöttelyn sijaan käpertyä oman kullan kainaloon aina kun on vähänkin kylmä. :-)

163

tiistai 12. elokuuta 2014

Sverige #4 ja täydellinen viikonloppu

ruotsi ja isac elliot 359 ruotsi ja isac elliot 270 ruotsi ja isac elliot 317 ruotsi ja isac elliot 376 ruotsi ja isac elliot 504 ruotsi ja isac elliot 480 ruotsi ja isac elliot 392 ruotsi ja isac elliot 474 ruotsi ja isac elliot 512 ruotsi ja isac elliot 369 ruotsi ja isac elliot 333 ruotsi ja isac elliot 298 ruotsi ja isac elliot 452 ruotsi ja isac elliot 487 ruotsi ja isac elliot 516 ruotsi ja isac elliot 388 ruotsi ja isac elliot 299 ruotsi ja isac elliot 315 ruotsi ja isac elliot 503

  Viimeiset Ruotsin kuvat olisi tässä. Siirrytään taas suoraan aiheisiin, jotka ei mitenkään liity postauksen kuvitukseen.

      Viime viikonloppu oli niin täynnä erilaisia tunnelatauksia, etten ole vielä aivan saanut päätäni selville tuon kaiken jälkeen. Mun viikonloppuun kuului tivolia, auringonpaistetta, ystävän seura, hyvää ja vähän vähemmän hyvää musiikkia ja paljon naurua. Onnistuneet asuvalinnat, auton ratin takana istuminen ja lujaa mutta nuotin vierestä laulaminen kuuluivat myös olennaisena osana mun viikonloppuun. En onnistunut myöskään välttämään silmien umpeen itkemistä Titanicin soundtrackin soidessa taustalla. Yöunet jäivät jostain kumman syystä melko lyhyiksi, mutta luulen että koko viikonlopun avainsana olikin nyt jo vähän vanhentunut massasanonta #yolo. 
       Mietin kauan että ostanko lipun Miljoona Rockiin, mutta lopulta päätin, että 50€ on liian suuri hinta siitä, että näkisin Popedan lisäksi vain bändejä joita katsellessa ei voi tulla kuin huono olo. Lähdettiin kuitenkin kaverin kanssa alueen ulkopuolelle kuuntelemaan sitä Popedaa ja muutenkin kattelemaan maailman menoa. Eikä kyllä kaduta yhtään, sillä en ole varmaan koskaan kokenut yhtä huikeaa iltaa.
       Mä en tiedä mikä siinä illassa teki mut kaikkein onnellisimmaksi. Sekö, että näin ja kuulin taas Popedan. Ehkä se, että sain olla aivan täysillä sitä mitä olen, kun kukaan paikalla olleista ei tulisi seuraavana päivänä muistamaan yhtään mitään. Ainakin se, että ihan oikeasti tunsin itseni sosiaalisesti rohkeaksi ihmiseksi edes tuon yhden illan ja tästä syystä tuli käytyä vieraiden ihmisten kanssa keskusteluja, jotka edelleen saa mut nauramaan. Takuuvarmasti illan kruunasi se, että saatiin kaverin kanssa ihan rauhassa ilman kenenkään muun aiheuttamaa häiriötä katsella Robinia syömässä iltapalaa. Siis niinkun R-O-B-I-N syömässä siinä meidän silmien alla bändiporukkansa kanssa. Seriously, eikö nyt lähennellä jo täydellisyyttä? Jep, ja ylitettiin täydellisyyden raja reilusti seuraavana päivänä Robinin keikalla. Keikan päätteeksi kun vielä mentiin viimeiseksi tunniksi tivoliin, niin mä astuin yli sen onnellisuuden rajan, jolloin kaikki hymyilyttää. Sitten itkettiin. 

     Nyt koitan sisäistää ajatusta siitä, että koulu on todella alkanut. Vähän vaikeaa se on, kun parhaimpina päivinä koulua on vain yksi tai kaksi tuntia. Mitä ihmettä mä oikein teen kaikella tällä vapaa-ajalla? En ainakaan hyödynnä sitä kirjoituksiin lukemalla. Itseäni mä vaan huijaisin, jos sellaista alkaisin väittää. Ehkä olisi syytä alkaa pohtia aamusta iltaan sitä, että mikä musta tulee isona. Se on vähän kuin miettisi universumin laajuutta, pää siinä vain sekoaa mutta mihinkään lopputulokseen ei koskaan päädytä. Hmm.

tiistai 15. heinäkuuta 2014

#dreambig

ruotsi ja isac elliot 521 ruotsi ja isac elliot 557 ruotsi ja isac elliot 566 ruotsi ja isac elliot 531 ruotsi ja isac elliot 577 ruotsi ja isac elliot 526 ruotsi ja isac elliot 548 ruotsi ja isac elliot 542 ruotsi ja isac elliot 579

     I'm back! Sunnuntaiaamuna rantauduttiin takaisin Turun satamaan väsyneinä, mutta silti hyvillä mielin takana olevaa reissua muistellen. Ajeltiin porukoitten kanssa kotiin ja oltiin perillä siihen aikaan kun mulla on yleensä tapana herätä näin kesälomalla.. :-D Onneksi kuitenkin oltiin ajoissa kotona, koska tajusin vasta siinä keittiön pöydän ääressä lukiessani lehteä kun en muutakaan osannut tehdä, että mullahan on sittenkin mahdollisuus päästä näkemään Isac Elliotia Tuuriin. Olin vähän katkerana lähtenyt reissuun sen takia, että tulisin missaamaan tuon tilaisuuden, mutta mitä vielä, siellä oltiin. Ja huudettiin. Taputettiin. Laulettiin äänemme käheäksi. Ja voisin väittää että muutama muukin mun lisäksi kuoli onnesta sillä hetkellä kun tuo poika astui lavalle. Mä en todellakaan tiedä mitä mun olisi pitänyt tehdä, itkeä vai nauraa vai jotain muuta, kun toinen on niin suloinen, että tekisi mieli halata lujaa eikä koskaan päästää irti. 
    Kuten huomaatte, en oikein vieläkään osaa kasata ajatuksiani tuon keikan suhteen. Se oli vaan niin T-Ä-Y-D-E-L-L-I-S-T-Ä! <3 Ja mä en edes olisi sanonut itseäni kovaksi faniksi, mutta tähän on taas tultu. Mun uusi poikaystävä part 31218920833223542400. 

    En jaksanut vielä alkaa muokkaamaan noita Ruotsin kuvia, mutta reissupostausta on tulossa heti kun saan aikaiseksi. Nyt lähden takaisin jonnekkin korpeen mökille hyttysten ja takuuvarmasti metsikössä hyökkäykseen valmistautuvien käärmeiden armoille. Vielä on kesää jäljellä, nauttikaa! :-)

lauantai 5. heinäkuuta 2014

Off to Sweden

yay

       Viimeinen blogipäivitys ennen kuin vaihdetaan maisemaa Suomen rajojen läntiselle puolelle. Vaikka olenkin ollut kuulemassa monta selvitystä siitä, mitä kaikkea meidän reissu tulee sisältämään, niin en ole vieläkään ihan perillä mitä kaikkea tasan tarkkaan tullaan kokemaan. Ehkei kukaan muukaan ole ihan varma. Oikeastaan ihan kivaa, ettei olekaan tarkkaa aikataulua.
       Mitä nyt olen saanut irti, niin ainakin ajatus tunturihotellista kuulostaa hienolta. Jotenkin mieleen piirtyy kuva paikasta, jossa on kauniit näkymät, uskomattoman upeita auringonlaskuja ja -nousuja ja minä seurassani koko kameralaukun sisältöni. Toivotaan, etten pety pahasti.

      Onko teillä ikinä vaikeuksia pakkaamisen aloittamisessa, jos olisi tarkoitus lähteä johonkin? Mulla on, eikä tämäkään kerta ole poikkeus. Mä en vaan jaksaisi millään ja ahdistaa se järkyttävän iso aivotyöskentelyn määrä mikä tarvitaan sen asian miettimiseen, että mitä kaikkea sitä tosiaan tulee reissussa tarvitsemaan. Mitä jos sukat kastuu? Okei otan muutaman parin varalle. Entä jos onkin kylmä? Taidan pakata mukaan pari villapaitaa T-paitojen lisäksi. Mitä jos kaikki ei mahdu matkalaukkuun? Pakkaan sittenkin kolme matkalaukkua. "Auto alkaa olla täynnä, tarttetko ihan välttämättä kaikki kolme matkalaukkua mukaan?" Alan karsimaan jotain pois ja yhtäkkiä mulla onkin neljä täyteen ahdettua matkalaukkua. Näin.

Oon mä nyt sentään jo hiukan valmistautunut matkaa varten, nimittäin puhelimeen on ladattu paljon musiikkia automatkoja varten. Jes, olen valmis lähtöön.

cats

sunnuntai 29. kesäkuuta 2014

29062014

021 036 cats 046 030 039 043 028

      Näiden kuvien perusteella saattaa näyttää oikein kesäiseltä ja aurinkoiselta, mutta se on harhakuva. Tai kyllä, aurinko paistoi ja tämän viikonlopun aikana on ollut välillä jopa oikeasti lämmin, mutta siihen se sitten on aika lailla jäänytkin. Mun matkakuume on kasvanut laittoman suureksi ja huolimatta siitä, että pian ollaan lähdössä rakkaaseen naapurimaahamme Ruotsiin käymään, niin en usko että siellä sen enempää tarvitaan aurinkorasvaa kuin täälläkään. Nyt pitäisi päästä johonkin oikein lämpöiseen kohteeseen. Ja äkkiä.
      Perjantaina ja lauantaina oli täällä meidän pikkukylässä jokakesäinen markkinatapahtuma Ryskööt ja siellä tuli kulutettua valtaosa päivästä. Erilaisia kojuja oli vaikka kuinka paljon, mutta minä tein ostoksia vain yhdessä. Hattarakiintiö on ainakin tälle viikolle täynnä, metrilakuihin oon vasta pääsemässä käsiksi. Onnellinen lapsi.
      Tulevalle viikolle toivoisin kunnon auringonottosäätä ja motivaatiota saada itseni taas pitkästä aikaa kiinni liikunnan ihmeelliseen maailmaan. Tälle päivälle toivoisin taikasauvaa, jolla saisin mun sekasorron vallassa olevan huoneeni järjestykseen muutamassa sekunnissa. Kiitos.

maanantai 26. toukokuuta 2014

Feels like summer

058 cats 057 068 072 064 071 Mulla oli uskomattoman mahtava ja helpottunut fiilis tänään, kun palautin psykan kokeen ja astuin ulos luokasta tietäen, että mulla on jäljellä yksi ainut koulupäivä ja lisäksi huominen kuviksen kaksoistunti. Ei enää yhtään ainutta koetta tällä lukukaudella. Ei viime hetkellä uuden jakson kirjojen tilaamista, eikä liian vaikeita matikan läksyjä. Kesäloma on ihan viittä vaille täällä, enkä usko että se voisi olla tervetulleempi.
Sää tosin ei näytä juuri nyt kovin mieltähivelevän kesäiseltä, niin tai no, näyttää nimenomaan Suomen kesältä. Tai talvelta. Mennä nyt sanomaan mikä vuodenaika on, kun ei tiedä sataako huomenna taivaan täydeltä lunta vai polttaako aurinko ihon karrelle. 

    Oli miten oli, niin nämä viikonloppuiset kuvat lämmittävät ainakin mun mieltä, enkä puhu nyt vaan tuosta auringonpaisteesta. Juhlittiin mun tädin valmistumista ja sää oli hyvä, tarjoilu parempi ja seura kaikkein paras. Ensimmäinen kerta tälle kesälle mökkisaunalla, mutta uimaan ei tarjettu vielä kukaan (tai uskallettu, mikäli joku muistaa mun maininneen eräistä räpyläjalkaisista, jotka ei tietoisesti harjoitelleet selkäuintia siellä montussa..). 

    Jokohan taas pian alkaa ukkostaa? Uhkaavasti näyttää siltä, joten taidan sammuttaa koneen, ettei se räjähdä mun silmille. Tosin eipä se haitannut eilistä jääkiekon katseluakaan tuollainen pikku ukkonen. Ennemminkin siinä räjähti kirosanavarasto kuin telkkari. Mutta en avaudu aiheesta sen enempää, kyllä me kaikki tiedetään minkä värisiä raitoja oli päällä sen ottelun epäreiluimmilla osanottajilla. Hopeaa tuli ja on se nyt parempi kuin pronssi. Hyvä pojat!