Näytetään tekstit, joissa on tunniste Koulu. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste Koulu. Näytä kaikki tekstit

perjantai 30. marraskuuta 2018

Hyviä uutisia

IMG_1706 Vihdoin on loppunut raastava odotus ja epävarmuus tulevasta. Enää ei tarvitse kaavailla suunnitelma B:tä eikä päivitellä, että mitä jos. Sillä se on nyt varmaa; minä lähden opiskelemaan! Kolmen ja puolen vuoden päästä musta pitäisi tulla valmis sosionomi.

Helpon takana ei kouluunpääseminen itselläni ollut, mutta nyt on helpottunut ja hyvä olla. Pääsee ikäänkuin jatkamaan elämää tästä välivaiheesta, jossa en oikein tiennyt kuka olin tai mihin menossa. Nyt kaiken masentelun, itsetutkiskelun ja pääsykoerumban jälkeen on löytynyt jokin suunta, ja se tuntuu todella ihanalta. Oli se suunta sitten oikea tai väärä, niin en pelkää seurata sitä, sillä ainakin nyt ollaan menossa johonkin. IMG_1713 Tuntuu todella kummalliselta, että kaiken sen yrittämisen jälkeen pääsinkin sisään näin helposti. Helpolla tarkoitan, ettei tarvitse odotella edes varasijoilta pääsyä, vaan se opiskelupaikka ihan todella on nyt varmasti mun. Uskomatonta. IMG_1712 Todella lämpimästi onnea teille kaikille muillekin, jotka tänä syksynä saitte opiskelupaikan, ihan huikeeta! Ja teille jotka ette; teidänkin aika koittaa vielä, ei saa lannistua. Itse en noudattanut omaa ohjettani, ja hiukan masennuin kun yrityksestä huolimatta en vain saanut paikkaa. Lopulta kuitenkin uskon että kaikella tällä, että pääsin sisään vasta nyt, keräsin kokemusta erilaisista työpaikoista, jouduin kesällä käymään pohjalla ja todella miettimään omaa suuntaani, on jokin merkitys. Pettymysten kautta voittoon ja tässä sitä ollaan, suuntaamassa innolla kohti uusia haasteita ja myös niitä uusia pettymyksiä.

Kyllä se yritys lopulta palkitaan. Älkää luovuttako, uskokaa itseenne.

Ihanaa marraskuun viimeistä jokaiselle! Huomenna siirryn virallisesti siihen moodiin, missä kuunnellaan ainoastaan joululauluja, juodaan litratolkulla glögiä, tunnelmoidaan kynttilänvalossa ja nautitaan täydestä sydämestä tästä vuoden kauneimmasta ajasta. Koska tykkäsit siitä tai et, niin tämä vaan on sitä. Ihmisen parasta aikaa.

torstai 21. heinäkuuta 2016

Viimeinen koulupäivä

IMG_0937 IMG_0922 IMG_0968
      Meillä oli koulussa viimeisenä päivänä aiheena ruokakuvaus, ja tässä onkin muutamat fiilistelykuvat tuolta kyseiseltä päivältä. Tiesin jo valmiiksi, että päivästä tulisi mielenkiintoinen, koska sen lisäksi että ruoka on hyvää, niin olen aina tykännyt myös sen kuvaamisesta. Ja mikäs siinä oli kuvatessa ammattikokin väsäämiä annoksia. Halutessaan sai myös itse koota annoksen käytössä olleista raaka-aineista, ja täytyy kyllä sanoa, että ei niitä taideteoksia välttämättä olisi erottanut ammattilaisen tekemistä.

IMG_0944 IMG_0984 IMG_0960 IMG_0931 IMG_1005
      Mä olen yli kuukauden myöhässä näiden kuvien kanssa, mutta se johtuu ainoastaan siitä, että olin totaalisesti unohtanut koko kuvien olemassaolon. Kun viime kerralla sitten tyhjensin muistikortilta kuvia koneelle, niin sieltähän nämä löytyivät. 
       Täytynee varmaan itsekin alkaa kokata tuollaisia gourmet ruokia kotona, kun niistä saa näin kauniita kuvia. Siitä perinteisestä makaronilaatikosta kun ei saa tekemälläkään näin houkuttelevia ja nättejä otoksia. 


        Meikäläinen täytti eilen 20-vuotta! Koska olen jo näin vanha, niin juhlistin päivää kakkukahveilla, en sen kummemmin. Ollaan tosin menossa huomenna Tampereelle, jossa sitten vähän sukulaisten kanssa juhlistetaan mun ja mun kaksosveljen päivää. Kiva pitkästä aikaa nähdä kaikkia rakkaita!
         Mun poikaystävällä alkaa huomenna reilun viikon mittainen loma, joten säät toivottavasti suosivat, jotta mekin päästään viettämään kunnolla kesää yhdessä. Ollaan menossa Tampereen reissun jälkeen käymään Yyterissä ja Lintsille ollaan myös suunniteltu menevämme, mutta sen kummempia suunnitelmia ei olla tehty. Eikä mun mielestä tarviikkaan, koska usein ne parhaat muistot jää niistä jutuista, joita ei turhan paljon ole suunniteltu etukäteen.

perjantai 6. toukokuuta 2016

Koulussa

IMG_0146 IMG_0142 IMG_0140 IMG_0151 IMG_0144
     Päästiin viime viikolla viettämään toinen koulupäivistä Ivana Helsingin studiolla. Päivän aiheena oli filmille kuvaus, ja päästiin tekemään vaikka ja mitä mielenkiintoista ja ainakin itselleni uutta. Vaikka filmikuvauskärpänen ei minua tuon päivän aikana purrut, niin täytyy silti nostaa hattua niille, jotka tuota ovat muinoin harrastaneet tai harrastavat edelleen. Kyllä se hieman vaatii enemmän työtä ja vaivaa, kuin digikameran laukaisimen painaminen ja kuvien siirtäminen tietokoneelle.
     
    Yllä muutama fiilistelykuva tuolta studiolta. Ei ollenkaan pahat puitteet koulupäivälle, kun koko tila kylpee kauniissa luonnonvalossa, ja ympärillä roikkuu rekkikaupalla toinen toistaan ihanampia vaatteita. 

lauantai 13. joulukuuta 2014

Kuulumisia

dogs

      Taas kerran melkein hävettää tulla kirjoittamaan tänne mitään, kun en edes halua tietää miten pitkä aika viime kerrasta on kulunut. Tosin taisin joskus sanoakin, että koulun ja kaiken muun menon ohella aikaa blogin kirjoittamiselle jää harmittavan vähän. Toinen harmittava asia on inspiraation puute, joka vaivaa mua edelleen niin tämän blogin kuin valokuvaamisen suhteen. Häpeä upottaa mut maan alle, kun tajuan, että Turkin matkan jälkeen olen tarttunut kameraan vain ottaakseni tämän postauksen selfiet. Enhän mä ole tilivelvollinen kuvaamisestani muuta kuin itselleni, mutta se nimenomaan on ongelman ydin. Mä haluaisin kuvata, mulla on itseluottamusta siihen hommaan ja uskon että voin kehittyä käytännön kautta vielä paljon, mutta ideat on loppu. Pihalla on kylmä ja pimeää, ei sinne huvita mennä. Sisälläkin on kylmä, mutta valot saa sentään päälle. Tosin keinovalon loisteessa kuvaaminen ei paljon mieltä lämmitä. Siispä kamera saa olla rauhassa.

180 cats

    Nyt kun mulla kuitenkin oli aikaa (kummasti näin koeviikon keskellä..) tulla tänne postaamaan, niin päivitetään tässä samalla muutkin kuulumiset, kuin syyt blogihiljaisuuteen.
    Koulussa menee ihan mukavasti tällä hetkellä, mikä tarkoittaa lähinnä sitä että hyppytunteja on riittävästi, eikä koulupäivät tunnu aivan ylitsepääsemättömiltä. Samaa ei voi sanoa aamulla heräämisestä, se jos mikä on näin pimeään aikaan työn ja tuskan takana.
    Joulu lähestyy kovaa vauhtia, ja henkeen ja vereen jouluihmisenä olen siitä tottakai innoissani. Kaikki joululahjahankinnat, jouluvalot, kynttilät ja joululaulut piristävät ihanasti synkkää arkea, josta entistäkin synkemmän tekee lumettomuus. Autoilun kannalta olen oikeinkin tyytyväinen, että sitä lunta ei ole tullut, mutta valkoinen joulu on aina tunnelmallisempi kuin musta. Toinen harmittava asia on, että myöhästyin joulukalenteriostoksissani niin, että tämä joulukuu täytyy pärjätä ilman jokapäiväistä suklaata. Olen yrittänyt selvitä tuosta tosiasiasta henkisesti ja voiton puolella ollaan jo.

179

     Näin loman kynnyksellä joulu ei ole ainut asia mikä lähestyy. Ennen joululomille pääsemistä on edessä vanhojen tanssit. Kyllä, jostain syystä meidän lukiossa abit tanssivat vanhat ja se tapahtuu helmikuun sijaan puurojuhlan yhteydessä ennen joulua. Älkää kysykö, mä en osaa vastata.
     Kävin etsimässä itselleni mekon jo hyvissä ajoin kesäloman alussa, että varmasti löytyisi juuri sellainen mitä olin etsinyt. Niinhän se löytyi, ja mekko roikkuu tällä hetkellä tanssilattialle pääsemistä odotellen henkarissa mun huoneessa. Voitte vaan kuvitella kuinka joudun pitelemään mun sisäistä prinsessaa, etten pukisi mekkoa koko ajan päälleni ihan vain siitä ilosta, että saisin ihastella sitä peilistä.
     Ja vaikka se prinsessamekko onkin koko päivän pointti, niin mainitaan nyt sekin, että kyllä ne tanssitkin sujuvat ihan kivasti.

    En oikein tiedä olenko ehtimässä kirjoittaa tänne enää ennen joulua, joten tässä vielä pieni läpikäynti mun joulunviettosuunnitelmista. Jouluaatto ja joulupäivä menevät perinteisen kaavan mukaan sukulaisten loistavassa seurassa. Tapaninpäivänä olisi edessä muutaman tunnin ajomatkan jälkeen tutustuminen mun paremman puoliskon joulunviettoperinteisiin. Etelä-Suomen suunnalla taitaa sitten kulua koko loppuloma. Ei siis valittamista, kun saa kotona kaikki villavaatteet päällä värjöttelyn sijaan käpertyä oman kullan kainaloon aina kun on vähänkin kylmä. :-)

163

maanantai 15. syyskuuta 2014

Hey there

023

Kuvien osalta pieni kesäinen tuulahdus tänne, koska yllättävää kyllä olen ollut vaihteeksi laiska valokuvaaja.

     Tiedättekö sen tunteen, kun on niin paljon tekemistä, että täytyy tosissaan alkaa aikatauluttamaan omaa vapaa-aikaansa? Mulle tuo tunne on tullut harvinaisen tutuksi tässä parin viime viikon aikana. Samoin se turhautumisen tunne, kun et pystykään keskittymään siihen asiaan mitä olet tekemässä. Huonosti nukutut yöt, kun tekemistä on riittänyt iltamyöhään asti. Liika lukeminen, kun pänttäämisen lomassa pidetyillä tauoilla olen lukenut kirjaston kirjoja. Mulle epätavallinen pääkipu on pitänyt seuraa vähän liiankin usein. Tässä kohtaa tulee mieleen, että olisiko pitänyt aloittaa hieman aikaisemmin tuo ylppäreihin lukeminen. Jälkiviisaus, paras viisaus.
     Sen lisäksi että olen vihdoin alkanut tosissaan opiskella, niin on täytynyt varata aikaa myös hauskanpitoon ja rentoutumiseen. VR on kuljettanut jo niin monesti, etten pysy enää laskuissa. Oon tutustunut uusiin ihmisiin ja oppinut tuntemaan ennestään tuttuja tyyppejä paremmin. Musiikki on takonut tärykalvoja välillä vähän turhankin kovaa ja mäkkiruoka on maistunut.

 Oon aina pitänyt ystäviä arvossa, mutta jotenkin tuntuu, että viime aikoina oon oppinut arvostamaan niitä vielä enemmän. Oon oppinut ymmärtämään, että ehkä mun läheiset ihan todella välittää musta, vaikka joskus tuntuikin siltä kuin olisin aivan yksin. Nyt mä tiedän, että en mä ole. Oli vaan niin vaikeaa ymmärtää, että musta voi joku pitää vaikka olenkin tämmönen kuin olen. Oon saanut rakastua ja olla rakastettu. Jos joku nyt esittäisi tuon niin moneen kertaan kuullun "mitä sulle kuuluu?", niin voisin kaiken rehellisyyden nimissä vastata siihen että "hyvää". Sillä mä en ole vain sopivasti onnellinen. Mä olen onnellisempi kuin koskaan.

027

En ole ollut laiska pelkästään valokuvaamisen suhteen, vaan myös bloggaajana. Nytkään en tiedä milloin aion kirjoittaa seuraavan kerran, mutta varmaa on että aion sen jossain vaiheessa tehdä. Tykkään tästä hommasta liikaa lopettaakseni, mutta toivottavasti teidän lukijoiden kärsivällisyys kestää pienen taukoilun. 

Ja nyt olen taukoillut jo liikaakin lukemisesta, joten palaan historian kirjojen pariin. Kiinnostusprosentti on sama kuin todennäköisyys lottovoittoon. 

Saa muuten pitää peukkuja huomisen matikankokeen suhteen. Oksettaa jo nyt.

maanantai 6. tammikuuta 2014

Harmaus

002 001 005        Loma vetelee viimeisiään ja ajattelin, että nämä sateisen harmaana uudenvuodenaattona otetut angstiset kuvat sopii kuvaamaan tämän päivän tunnelmia oikein hyvin. Oikeastihan olen vain vaivoin välttynyt tylsyyskuolemilta ja on melkein kiva taas huomata, että oikeasti on jotain tekemistäkin. Mutta joka ikisen loman loppuessa ja lähes joka sunnuntai maalaan isoja piruja seinille ja teen kouluunpaluusta itselleni mahdollisimman vaikean vain huomatakseni seuraavana päivänä, ettei se ollutkaan yhtään niin paha asia.

       Ja sitten iloisempiin aiheisiin. Kuten viime postauksessa kerroin, oli mulla suunnitelmissa mennä katsomaan erästä leffaa. Mun kaverille kuitenkin tuli este niin ettei päästy silloin kolmas päivä leffaaan, mutta sitäkin suuremmalla innolla sitten neljäs päivä. Ja se kyllä ylitti kaikki odotukset! Se oli aivan mahtava ja tuntui siltä niin kuin olisin saanut takaisin viime vuoden huhtikuun 26. päivän. Mä itkin, nauroin ja fiilistelin kaikin mahdollisin tavoin ja olisin todennäköisesti laulanut täysiä mukana (okei taisin laulaa vähä muutenki..) ja hyppinyt ja pomppinut kuin hullu, jos muita ei olisi ollut paikalla.
       Kun All Around the World lähti soimaan, olin jo päättänyt, että tulisin katsomaan myös seuraavan päivän näytöksen. Keräsin kokoon mun viimeiset kolikot ja siellä sitä oltiin taas. Jos mahdollista niin se oli vielä parempi kuin ensimmäisellä kerralla. Nyt koitan selvitä vieroitusoireista ja itken verta, kun enempää näytöksiä ei ole.

Miksi löydän itseni aina tästä tilanteesta, että koulussa alkaa uusi jakso, mutta mulla ei ole vielä kirjoja? Miten olisi, jos ensi kerralla yrittäisi olla ihan ajoissa asialla? Saattaisi toimia. Muita kohtalotovereita?

perjantai 15. marraskuuta 2013

Avautuminen siitä miksi en ole postannut part 3425675437

014 011       Jonkin asteista hiljaiseloa taas havaittavissa täällä blogin puolella. Lohduttaudun sillä, että oon monesta muustakin blogista lukenut samanlaisia kertomuksia siitä, kuinka tuo harmaus ja kylmyys nyt ei juurikaan vedä kuvausintoa ulkosalla huippuunsa. Vielä vähemmän sisällä, kun kuvista tulee lähinnä oksettavan keltaoransseja niin ettei voi muuta kuin voida pahoin niitä katsellessa (syy miksi kuvat taas yllättäen ovat mustavalkoisia).
      Mä voisin kirjoittaa tänne vaikka joka päivä, mutta kuvia vain ei ole ja tekstipostaukset ei pidemmän päälle jaksa kiinnostaa. Toinen syy on aika, jota tuntuu olevan koko ajan niukemmin. Mun päivärutiini on sellainen, että aamulla kouluun, sieltä kirjastoon, sitten joskus illalla kotiin. Kotona, koska kovan harkinnan alla olevaa omaa tietokonetta en ole kuitenkaan vielä malttanut hankkia, tietokone on aina varattuna by my little brother, joten postauksen teko on silloin vähän hankalaa. Siis makaan sängyssä koko illan musiikkia kuunnellen ja sitten kun maltan lopettaa makoilun, niin menen nukkumaan.

Vaivihkaa mainostan siis tässä välissä, että oon toivon mukaan vähän aktiivisempi tällä hetkellä instagramissa kuin täällä blogissa, joten jos jotakuta kiinnostaa, niin sieltä mut löytää nimellä tesuuu.
017 014       En aio lupailla mitään siitä, koska seuraavan kerran postaan, mutta toivottavasti pian. Aion nyt panostaa (ihan oikeasti tällä kertaa) kouluun ja tähän mennessä se on onnistunutkin kohtuullisen hyvin, ellei matikkaa lasketa mukaan. Mulla on ollut sen aineen kanssa asenneongelma jo kauan, mutta ainakaan vielä se ei ole vaikuttanut kurssinumeroihin. Hyvä niin.
      Toinen mihin aion panostaa täysillä on joulunodotus. Mä en rakasta mitään juhlaa niin kuin joulua! Joululaulujen kuuntelun oon alottanut jo kauan sitten ja kännykän Big day lite- sovelluksesta tulee tarkistettua moneen kertaan päivän aikana, että montako päivää vielä on jouluaattoon. Joulu on toivottavasti se asia, jonka suhteen en koskaan kasva aikuiseksi. Sitä odottaa aina samalla tavalla kuin silloin pikkutyttönä, Tonttu Toljantereineen kaikkineen. Onko siellä ruutujen toisella puolella joitain, jotka odottaa jo joulua innolla? :-)

Ja muuten jos jollain on jotain postaustoivomusta tai -ehdotusta, niin niitä saa laittaa tuonne kommenttiboksiin. Iteltä ei tuota inspiraatiota löydy tällä hetkellä liikaa, joten kiva jos jollain on jotain ideoita, mitä voisin tänne blogiin laittaa. :-)

lauantai 14. syyskuuta 2013

Your words can murder

         Oon selvinnyt koeviikosta, joka mun osalta on nyt ohi. Tuskin selvisin matikankokeesta, mutta antaa sen nyt olla. En nähnyt eilen vilaustakaan epäonnesta, vaikka oli perjantai kolmastoista. Tosin epäilen vakavasti, että liikkeellä oli muutama Ankeuttaja. Niin paljon oli sumua ilmassa, että hyvä kun näin ajaa kouluun. Kylmäkin oli.
006        Saatoin törmätä eilen mun itsetuntoon. Se tuli ihan yllättäen vastaan, mutta luulen että tunnistin sen. Sinä joka eilen luulit olevasi kai erittäin ovela ja nähdessäsi mun päällä Harry Potter-paidan mutisit mun perään: "Iiiih, tykkään Harry Potterista..", niin kyllä, näin on. Ymmärsit paidan merkityksen täysin oikein.
      Joskus aiemmin olisin punastunut kauttaaltaan ja vannonut mielessäni, etten ikinä kehtaisi kulkea tuolla paidalla enää julkisella paikalla. Mutta mä olin ja olen liian ylpeä mun pakkomielteestä Potteriin tehdäkseni enää niin. Mä en välittänyt tuosta kommentista, vaan jatkoin pää pystyssä eteenpäin ja oikeastaan mua melkein nauratti koko tilanne. Joten sinä älynjättiläinen tuolloin Keskisen pihassa, sun piikkis osui hutiin. Ja mä löysin ainakin murusen siitä, mitä joskus kadotin. Tai jos olen eläissäni sitä edes omistanut. Mutta tuntuu hyvältä kasata itsetuntoa kokoon. Ehkä jonain päivänä osaan olla täysin oma itseni, välittämättä muiden mielipiteistä ja arvostelevista katseista.
Mä uskon ihmeisiin.
016      Tänä viikonloppuna on aikaa. Aikaa olla miettimättä koulua, läksyjä, mitään ikävää. On aikaa nauttia elämästä, elokuvista, hyvästä kirjasta ja musiikista. Tulossa on se hetki, kun maanantai aamuna sinkoan ylös sängystä ja panikoin koulusta myöhästymistä, kunnes tajuan, että mulla onkin vapaapäivä. Samoin tiistai aamuna. Sen pidemmälle en aio vielä ajatella. En tulevaa täpötäyttä lukujärjestystä, en kokeiden tuloksia enkä varsinkaan sitä todennäköisyyttä, että joudun uusimaan matikankokeen. Voisiko sanan "vektori" poistaa maailmankaikkeudesta?
Uskon edelleen ihmeisiin.

Ps. Tää biisi on uskomaton. Musta toi ääni on aivan upea!

keskiviikko 28. elokuuta 2013

Elonmerkki

      Tulin nyt vaan heittämään jotain elonmerkkiä tänne blogiin. Huh kuinka kauan on jo viime kerrasta, kun mua on täällä näkynyt! Viime viikonloppu oli täysi kaaos, mulla oli niin paljon tekemistä, että hyvä kun jaksoi nukkua välissä. Hääkuvat on nyt sen urakan jäljiltä sitten muokattu ja ainakin se tuo vähän lisää löhöilyaikaa seuraavaan viikonloppuun. Toivon mukaan saan myös vähän nollata koulupaineita, tällä hetkellä keittää nimittäin reilusti yli. En tajua miten oon joskus voinut väittää ennen koetta, etten osaa mitään. Mähän oon osannut hyvänen aika aivan kaiken! Toisin on nyt. Huomenna edessä matikan testi (luojan kiitos vaan testi eikä neljä tuntia kestävä koe!) ja en osaa mitään. En_yhtään_mitään. Niin kirjaimellisesti kun sen voi vaan ottaa.
       En tajua miten voinkin olla näin pihalla kaikesta, vaikka oon ollut joka tunnilla ja muutenkin yrittänyt panostaa edes siihen vähään, mikä on mennyt ymmärrykseen asti. Nyt oon sitten yrittänyt paniikin, turhautumisen ja kiukun sekamelskassa yrittää oppia edes joitain perusasioita. Tein uudestaan tehtäviä helpoimmasta päästä, kunnes tajusin, etten mä edes tee niitä uudestaan. Ei me olla läksyissä kajottu niihin helpoimpiin, lasten leikkiä sellaset, suoraa vaan sinne vaikeimpiin tehtäviin kun me ollaan niin hyviä! Onko ihme kun suurin osa läksyistä on jäänyt tekemättä, lähinnä sen takia etten osannut edes aloittaa, koska tehtävänanto oli jotain ufoa matikkakieltä. Rukoilen ja toivon, että siinä testissä olisi edes yksi säälipistetehtävä, jonka mä osaisin. Ja yksikin YO-tehtävä, niin taidan kuolla.
007      Antakaa anteeksi tää matikkapurkaus. Helpotti edes hetkeksi, kun sai avautua. Mutta oli mulla jotain oikeeta asiaakin. Tai ei mitään sen ihmeellisempää, kuin että tulin lupailemaan pian uusia postauksia. Tällä viikolla varmasti tulee jotain, ehkä kysymyksien vastaukset esimerkiksi. En oo suunnitellut tekeväni mitään järkevää viikonloppuna, joten silloin ainakin on aikaa panostaa blogiin. Nöyrimmät anteeksipyynnöt vielä tästä hiljaisuudesta! Toivon mukaan kovin moni lukija ei sen takia ole lähtenyt.
      Nyt sitten tästä pitäis jatkaa enkun kirjan ääreen. Huomenna sanari (kiitos kaikille että pitääkin olla samana päivänä sen matikka kidutuksen kanssa!) ja oon onnellinen ja ylpeä siitä, että tajusin ja jaksoin vaivautua lukemaan vähän jo eilen, eiköhän ne sanat nyt muistu jo aika helposti mieleen.
      Huh, kylläpä tuli koulu- ja angstipainotteinen postaus. Pahoitteluni siitä. Ja pahoittelut myös tästä jatkuvasta anteeksipyytelystä, mahtaa olla raivostuttavaa.
Anteeksi.
141

torstai 15. elokuuta 2013

KYSY!

140          Päätin pitkästä aikaa laittaa pystyyn kysymyspostauksen! Musta on kiva vastailla teidän laittamiin kysymyksiin ja ennen kaikkea tein tämän siksi, ettei mulla oikein ollut muuta postausideaa. Kuvia ei ole, lisää ei ehdi ottaa eikä edes viitsi, kun tietää mikä määrä niitä hääkuvia odottaa edelleen muokkaajaansa. Ne pitää mut kiireisenä hetken aikaa, koska hääpari siellä niitä jo kovasti odottelee, joten viikonloppuna pitäisi jaksaa kääriä hihansa ja urakoida ne valmiiksi. En myöskään yhtään vähättele koulun työmäärää, mikä sekin osaltaan vaikuttaa vapaa-ajan hupenemiseen. Yritän tästä huolimatta välttää tämän blogin kuolemisen, joten ainakin nyt hääkuvia on pian tiedossa jos ei muuta.
        Ja tosiaan laittakaa niitä kysymyksiä tulemaan paaaaaljon! En laita mitään aikarajaa, teen vastaukset kunhan kysymyksiä on tullut tarpeeksi. Niin ja tietty jos kysymyksiä ei tule kuin muutama, niin en tee niistä erikseen postausta vaan vastaan kommenteissa, järkevämpää niin.
        Edellisen kysymyspostauksen vastaukset löytyvät täältä, niin voitte katsoa mitä on jo kysytty. Tietenkään sekään ei haittaa vaikka samojakin kysymyksiä tulee kuin viimeksi, vastaan niihinkin ihan mielellään. :-)

       Kauheesti aikaa tuhraantunut tälläsen lyhyen tekstin kirjottamiseen! Mun piti äkkiä vaan tulla tekemään tää ja mennä sitten lukemaan ruotsin sanariin, mutta näin tässä taas kävi. Itsekuri ei oo mun toinen nimi, eikä kyllä liioin innokas ruotsin opiskelijakaan. Plääh, kai sitä on pakko mennä loppuillaksi nenä kiinni kirjaan, niin että muutama sana edes jäisi tuonne pääkoppaan.

Ja ettette vaan unohda...paljon kysymyksiä kommenttiboksiin ;-) Kiitos!♥

keskiviikko 7. elokuuta 2013

Porin maisemia ja kesän ikävöintiä

         Olin tyystin unohtanut nämä kuvat. Oon niin tohkeissani muokkaillut vaan niitä hääkuvia, ettei muistunut mieleen, että otin tuolla reissulla muitakin kuvia. Nämä kuvat on Porista joltain edelleen toimivalta majakalta. Oikeesti noi maisemat tuolla Porissa, vau! Olis se vaan eri juttu asua tuolla meren rannalla, kun täällä suht lähellä Rantatöysänjärveä.
   Me käytiin myös Yyterissä ja mua harmittaa, etten raahannut kameraa sinne rantaan, koska se oli ihan huikee! En oo koskaan nähnyt niin paljon auringonpalvojia kerralla jos ei Turkin reissua lasketa. Kelpas maata siellä Yyterin sannoilla Bieber-pyyhkeen päällä ja nauttia lämmöstä. Sain ihan kelpo rusketuksenkin, enkä edes palanut!
s&j häät 379 s&j häät 406     Voi miten mulla on ikävä kesää, vaikka tässä on vasta yksi päivä oltu takasin koulunpenkillä. Oikeesti vaikka en edes tehnyt mitään niin huomattavan ihmeellistä koko kesänä, niin näin jälkikäteen ajatellen mulla oli hyvä kesä.
      Joskus muutama kuukausi sitten en olisi voinut uskoa, että sanon näin, mutta mulla on ikävä meidän näytelmäharkkoja. Mä en ikinä osaa nauttia mistään siinä hetkessä, vaan angstaan kunnes se onkin jo ohi ja tajuan, että mä oikeesti tykkäsin siitä ajasta. Ootan jo innolla sitä kun kokoonnutaan porukalla kattomaan Kuula-näytelmän taltiointi. Ainakin niin me silloin sovittiin.
      Mulla on ikävä sitä, että mietin päivällä mielessäni minkä leffan katsoisin illalla. Valinnanvaikeuden yllättäessä tein kompromissin ja katoin samantien kaksi leffaa. Saan mä tietty leffailtoja viettää nytkin, mutta vaan viikonloppuisin. Ei se oo sama kuin mun kesäinen joka ilta on leffailta-periaate.
       Mä kaipaan jopa mun kotitöidentäyteisiä kesälomapäiviä. Sitä, kuinka mä laitoin kellon herättämään, että mulla olisi enemmän aikaa tehdä hommia ennen kuin äiti ja iskä tulee kotiin ja sitten ei taas enää huvita. Mä nautin varsinkin niistä päivistä, kun mun tehtyjen töiden listalla oli tosi monta merkintää ja kun mun kädenjälki oikeesti näkyi heti kun tuli ovesta sisään. Tykkään työstä, missä voi nähdä oman työnsä tuloksen nopeasti.

s&j häät 386 s&j häät 385 s&j häät 407      Onneksi mä saan vielä nauttia kesäloman tunteesta vielä sen verran, että vanhat Salkkari-uusinnat ja Suurin pudottaja pyörii edelleen telkkarissa. Ilman niitä ei oo kesää! Salkkarit oli ennen niin paljon parempia ja on ihan mahtavaa, että noita vanhoja jaksoja tulee telkkarista kesäisin. Kari on paras.♥
     Suurin pudottaja taas on vaan ehkä maailman innostavin ja motivoivin ohjelma ikinä. Oikeesti mä alan aina sitä katsoessani melkein toivoa, että olisin niin ylipainoinen, että saisin osallistua ja raataa hiki hatussa kohti parempaa elämää. Tässähän ei siis sinänsä oo mitään logiikkaa, kyllä mä sen tiedän, mutta kukapa ei haluaisi Bobin ja Jillianin valmennettavaksi. Kukapa ei haluaisi taistella oman terveytensä vuoksi ja nähdä onnistuvansa jossain. Onko joku, joka ei haluiaisi saavuttaa tavoitteitaan, oppia arvostamaan itseään ja elämää sekä motivoida niin monia ihmisiä tekemään samoin ja muuttamaan elämäntapojaan parempaan suuntaan. Kyynelkanavat ei oo oleillu tyhjänpanttina kun oon tuota katsonut, sen voin kertoa.
    Ikävä on kesää, muttei sitä nyt vaan takaisin saa. Syksy tulee ja tuo mukanaan pimeää, sadetta, harmautta, luonnon väriloistoa, angstia ja joulun odotusta. Kyllä, mulla se odotus on alkanut nyt jo! Taidan elää vaan kesästä jouluun ja joulusta kesään. Kaikki siinä välissä on ihan jees, mutta mitään mä en odota niinkun noita kahta. Paitsi ehkä tällä hetkellä syyslomaa.. Mä niin vihaan tätä huonon omantunnon tunnetta, joka pistelee mun sisällä siitäkin huolimatta, että kaikki läksyt on jo todellakin tehty. Tästä ei voi stressitaso taas enää nousta kuin ylöspäin. Huomaa, että koulu on alkanut. Onnellisia on ne, joilla vielä on lomaa jäljellä. Nauttikaa, kun vielä voitte! :-)

maanantai 15. heinäkuuta 2013

15072013

022 025 028               Leffa-iltoja ja onnistuneet eväät. Pitkästä aikaa kynsien lakkausta ja aivan täysin epäonnistunut lopputulos. Niinkuin oli kyllä kaikin puolin epätasaiset ja liian lyhyet kynnet muutenkin, liekö tuo sitten siitä johtunut. Epäonnistumisen paikkaavat uudet ihanat tähtikorvikset, jotka eilen pääsivät ensimmäistä kertaa käyttöön ihan vaan siitä ilosta, että sain niitä aina mennen tullen ihailla peilistä.
              Pian on muuten taas se aika vuodesta, kun meikäläinen täyttää vuosia. 17. Ihan hieno ikähän se, mutta pikkusen se kammottaa. Ens vuonna oon muka täysi-ikänen. Jäätävää, en voi uskoa sitä ja tuskin voi kukaan muukaan. Oon vielä ihan lapsi, kaikin tavoin. Vaikka aina puhutaan siitä, että "sitten kun mä oon iso, niin.." ja pienenä halutaan nopeesti kasvaa aikuisiksi, niin nyt jos koskaan haluaisin painaa mun elämän pause-nappulaa. Ja äkkiä.
033 044            Vaikka kesää ja kesälomaa on vielä melko reilusti jäljellä, en voi olla miettimättä, että pian pitää taas mennä takasin kouluun. Niin inhottava paikka kun tuo lukio onkin, niin se ei ole puoliksikaan niin kamala, miksi mä sen mielessäni aina kuvittelen lomaillessani. Nyt mulla on tässä jo ollutkin pari kuukautta aikaa maalailla mielessäni mitä inhottavampia kauhukuvia ja muistella kaikkia "ihania" asioita, joita siinä rakennuksessa jo on tapahtunut. Tätä ei helpota tieto siitä, että edessä on kuulemma vaikein enkun kurssi, mitä lukiossa on. Juuri tätä tietoa kaipasin.
            Kaipasin myös erittäin kovasti näitä tylsänharmaita sataako vai eikö sada-kesäpäiviä. Oon oikein odottamalla odottanut tuskaisen kuumia kesäöitä, joina ei saa nukuttua ja joiden piristeeksi saapuvat lopulta vielä levottomat jalatkin. Kaikkein onnellisin olin nähdessäni pitkästä aikaa kunnon Voldemort-painajaisen. Kieltämättä oli erittäin ainutlaatuinen kokemus pitää kiinni tuulitakkiin ja verkkareihin pukeutuneen Voldemortin luisevasta kädestä. Miksi kaikki aina tuntuu niin kuolemaakin pelottavammalta unissa, mutta silti aamulla kun muistikuvat yöllisistä seikkailuista unien ihmeellisessä maailmassa palaavat mieleen, tekisi mieli nauraa itsensä hengiltä?

sunnuntai 26. toukokuuta 2013

Only teardrops

003 cats 005 012 dogs 007 Olipas eilen ihana päivä. Lähdettiin aamupäivästä Seinäjoelle porukalla, johon kuului minä, äiti, iskä, pikkuveli ja sen yksi kaveri. Ensimmäiseksi suunta kävi kaupoille, joista kaikista ihanuuksista huolimatta sain oikein hakemalla hakea jotain ostettavaa. Mikähän mun ongelma oikeesti on, kun en meinaa enää koskaan löytää mitään kivoja vaatteita, vaikka käväisen joka liikkeessä vähintään kymmenen vaatekappaleen kanssa sovituskopissa. Liian itsekriittinen, nirso vai vaan henkilö jota ei tunnu pukevan yhtään mikään? Joka tapauksessa esittelen nuo ostokset (+ Tampereen ostokset, hyvänen aika oonko ees maininnut täällä mitään lukion kevätretkestä Tampereelle??) joskus tulevaisuudessa. Syömässä käytiin Pancho Villassa ja tilasin samaa mitä viimeksikin tuolla käydessäni, juustohampparin. Vaikka listalta ois löytynyt vaikka mitä muutakin hyvää, niin pitäydyin tutussa annoksessa, koska harvoin tulee tuolla käytyä ja toi annos vaan on niin hyvää. Mahat täynnä pyörittiin sittariin ja koska alko jo pikkuhiljaa hiukoa (not) niin ostettiin vielä jätskit ennen kuin suunnattiin takasin keskustaan ja elokuvateatterille. Pojat, joihin siis iskä lukeutuu mukaan haha oli menossa kattomaan Fast and Furious 6 ja päätettiin sitten äitin kanssa mennä myös elokuviin. Vaihtoehtja ei niin kauheesti ollut, joten päädyttiin kattomaan Identity thief. Tykkäsin kyllä, mutta miksen olisi, kun oon muutenkin niin hurahtanut komedioihin. Poikien elokuva kesti vielä puoli tuntia kun me jo oltiin katottu omamme loppuun, niin käveltiin siinä kaupungilla ikkunashoppaillen ja jotenkin joku kumma taikavoima johdatteli meidät Coffee houseen vaahtokarkkikaakaoille. Musta tuntuu että meidän reissu oli aika paljon syömistä syömisen perään ja voi olla että siksi se olikin niin kiva. Se ainakin kertoo jotain, että kaikki kuvat Seinäjoelta liittyy jollain tapaa ruokaan. Ruokataivaasta huolimatta pääkopassa ajelehti koko eilisen päivän omantunnontuskat siitä, että senkin ajan olisi voinut käyttää hyödyksi ruotsin kokeen suhteen. Heräsin aamulla huokaisten hetkeksi helpotuksesta tajutessani yöllisen ruotsinkoepainajaisen olleen tosiaan vaan unta. Huokaus jäi kesken kun tajusin, ettei mulla oikeesti ookkaan aikaa kun tämä päivä lukea siihen kokeeseen ja kun kirjan avatessani tajusin osaavani.. en oikeastaan yhtään mitään. Mulla ei oo enää mitään kykyjä jäljellä ruotsissa, kun yläasteaikoina tuntui, että se oli paljon helpompaa kuin englanti. Paha merkki, kun huonosta enkun kielen taidostani huolimatta se tuntuukin yhtäkkiä olevan ruotsia helpompaa. Motivaatio enkun kanssa on korkealla, ruotsissa nollilla. Enkun tunneilla tuntuu, että oikeasti opin asioita, ruotsin tunneilla lasken minuutteja tunnin loppuun. Voisko myös opettajalla olla jotain vaikutusta motivaatioon? Jag gillar inte svenska.