Näytetään tekstit, joissa on tunniste Elokuvat. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste Elokuvat. Näytä kaikki tekstit

maanantai 13. helmikuuta 2017

Snowy

IMG_0080 Mulla alkaa tänään työvuoro vasta kuudelta illalla, ja oon todella hämilläni tästä. En jotenkin osaa asennoitua siihen, että oon nyt tekemässä kaikkea sitä mitä normaalisti tekisin kotipäivinä, mutta kuitenkin täytyy illan mittaan vielä raahautua työpaikalle.

Muutenkin tuntuu, että olen tänään aivan muissa maailmoissa. Mulla oli siis eilen vapaapäivä, jota me vietettiin poikaystävän kanssa Helsingissä. Käytiin leffassa katsomassa Fifty shades darker ja jatkettiin siitä vielä syömään. Tykkäsin tuosta leffasta todella paljon, enkä tunnu pääsevän yli siitä. Olen vain kerran aiemmin käynyt katsomassa saman leffan kaksi kertaa putkeen, ja täytyy kyllä myöntää, että tuo eilinen elokuva oli sellainen, joka tekisi mieli käydä katsomassa toiseenkin otteeseen. Jotenkin se juoni, fiilis, musiikki ja ihan kaikki vaan tempaisi mukaansa niin, etten malta odottaa seuraavaa osaa.
   Mä olen vähän sellainen ihminen, että jos jokin kolahtaa, niin se kolahtaa sitten oikein kunnolla. Näin on käynyt muun muassa Justin Bieberin, Pottereiden ja Nälkäpelien kohdalla, ja se on sitten ollut menoa kun näitä on kuunneltu, katsottu, luettu ja fanitettu aivan täysin palkein. Pelkään, että sama on käymässä taas, sillä oon kuunnellut tuon Fifty shades darkerin sountrackia nyt eilisen ja tämän päivän lähes non-stoppina, enkä aio ihan heti kyllästyä. En voi uskoa, etten ole lukenut kyseisiä kirjoja vielä, mutta kyllä tässä alkaa ihan tosissaan poltella, että pitäisikö vihdoin vaivautua hankkimaan se kirjastokortti. IMG_0096 IMG_0100
Voi että mä olen nauttinut tuosta vihdoin maahan jääneestä lumikerroksesta ja pakkasesta. Monen kuulee valittavan kylmyydestä, mutta kyllä se vaan on niin, että kun kerran on talvi, niin annetaan sen olla sitä ihan kunnolla. 

torstai 31. heinäkuuta 2014

Sverige #3 ja liian monta kyyneltä

ruotsi ja isac elliot 291 ruotsi ja isac elliot 249 ruotsi ja isac elliot 285 ruotsi ja isac elliot 382 ruotsi ja isac elliot 436 ruotsi ja isac elliot 386 ruotsi ja isac elliot 475 ruotsi ja isac elliot 511 ruotsi ja isac elliot 396 ruotsi ja isac elliot 455 ruotsi ja isac elliot 413 ruotsi ja isac elliot 265 ruotsi ja isac elliot 244 ruotsi ja isac elliot 287 ruotsi ja isac elliot 394 ruotsi ja isac elliot 421

 Taas tämmönen kuvaoksennus, naapurimaan maisemia edelleen. Jos ei nyt tuosta reissusta jauheta tällä kertaa sen enempää, kuvat puhukoon puolestaan ja kommenttiboksi on olemassa mahdollisia mieleen juolahtavia kysymyksiä varten.

   Sitten asiaan josta oikeasti halusin tulla pikaisesti avautumaan: The fault in our stars. Koska olen muoti-ilmiöiden perässä raahautuja, niin en tietenkään ole vielä päässyt käsiksi kyseiseen kirjaan, mutta en voinut kieltäytyä, kun kaveri ehdotti että mentäisiin katsomaan leffaversio. Ja voi hyvä luoja. 
   Oli ehkä hyvä, etten ollut lukenut kirjaa, koska monesti mä jään vaan märehtimään sitä miten joku asia oli eri lailla kuin kirjassa tai että jotain mun mielestä todella olennaista oli jätetty kokonaan pois. Nyt näin ei ollut ja pystyin keskittymään täysillä. Niin täysillä, että jotenkin kummasti jo alkutekstit sai silmät kostumaan. Seuraavan kerran teki mieli ulvoa ääneen, kun näin tarinan miespuolisen pääosanesittäjän silmät. Tyydyin vain hymyilemään typerästi ja olin onnellinen, että oli pimeää.
    Kun astuin ulos sieltä leffateatterista, en osannut oikein sanoa yhtään mitään. Tai ainakaan siitä ei saanut mitään selvää, kun suusta tuli ulos vaan pelkkää ulinaa. Silmät mulla oli vuotaneet johonkin kyynelten ja ripsivärin mukana, enkä todellakaan tiedä miten sain koottua itseni ja ajettua meidät turvallisesti kotipihaan. 
    Kenellekään, joka on tuon elokuvan omin silmin nähnyt, ei varmaan ole epäselvää miksi melko varmasti kaikki eilen samassa salissa meidän kanssa istuneet lähtivät sieltä pois silmiään kuivaillen. Tai kaivaten kipeästi nenäliinaa, kuten esimerkiksi minä, joka kaikessa fiksuudessani en ollut ottanut sellaisia mukaan. Leffan tarina itsessään olikin tosi surullinen, mutta sen lisäksi se laittoi miettimään asioita omalle kohdalle. Sellaiselle ihmiselle kuin minä, jonka yksi pahin pelko on syöpään sairastuminen, se vaan lisäsi pelkoa siitä, ettei sitä koskaan tiedä jos yhtenä päivänä mun sisällä kasvaa jotain sinne kuulumatonta. Että jonain päivänä joku ehkä tulee kertomaan mulle, miten paljon aikaa mulla on jäljellä. Että pitkään jatkuvien ja vaativien hoitojenkin jälkeen mikään ei ehkä ole muuttunut ja olen edelleen loppusuoralla tietäen, että kukaan ei enää voi auttaa mua. Odottaen vaan sitä, että kipu jossain vaiheessa päästää mut otteestaan. 
    Mutta toisaalta, kaikkien niiden kyynelten keskellä, tuo elokuva sai mut nauramaan. Mä en ehkä ole koskaan nauranut niin aidosti elokuvaa katsoessani, en vaikka se olisi ollut komediakin. Ja ehkä se oli elokuvan pointti. Että miten surullinen ihminen ikinä onkaan, miten sairas, rikki ja tietoinen omasta kuolinpäivästään, niin elämästä pitää iloita niin kauan kuin voi. Hymyillä ja nauttia kaikesta, mikä tuottaa pientäkin onnea. Koska loppujen lopuksi, mitä muuta meillä on? Ei kuolinvuoteella muistella elämässä koettuja sydänsuruja ja masennuksen hetkiä. Vaan niitä onnellisia, rakkaiden ympäröimänä vietettyjä hetkiä. Koska sen ihminen haluaa muistaa. Yhtä paljon kuin toivoo, että hänet muistetaan noista hetkistä, että ne ovat merkinneet yhtä paljon muille. Ehkä me kaikki pelätään sitä vähän? Unohdusta.

torstai 3. heinäkuuta 2014

Uutta

017 007 cats 008 053 005 meitsie

       Tässä joitakin viime aikojen shoppailuja. Villiinnyin eilen ihan totaalisesti Keskisellä sovittamaan vaatteita, kun aikaa kerran oli, ja vastoin kaikkia odotuksia mukaan lähti kuin lähtikin jotain. Elokuvia lähti mukaan tuolla reissulla viisi, mukaanlukien Nälkäpelin kakkososa. Sitä onnesta halkeilun määrää, kun eilen pidin leffaillan sen parissa. Itkemistä ei tarvitse varmaan edes mainita, kyllä te tiedätte.
       Hassua, että kun olen jo kauan aikaa sitten luovuttanut uusien farkkushortsien metsästämisen, niin eilen kun edes ajatellut siihen suuntaan, niin täydelliset yksilöt oli yhtäkkiä roikkumassa rekissä siinä mun silmien edessä. Olin varautunut maksamaan niistä kolmekymppiä, mutta ei menty edes yli kahdenkymmenen euron! Voisko paremmin käydä? Mikä parasta, olivat myös päällä just semmoset kuin pitääkin. Happy!
        Kävelin sattumalta jonkun pöydän ohi, missä myytiin halvalla toppeja ja koska tuo väri oli aivan ihana, niin päätin huvin vuoksi sovittaa sitäkin. Se ei oikein ollut mitenkään päin mun päälle istuva, mutta näin mielessäni parannellun ja hieman tuunatun kuvan kyseisestä vaatekappaleesta ja päätin kotiuttaa sen. Hyvä päätös, koska pienen saksimisen jälkeen oon aivan rakastunut tuohon toppiin. 

Ulkona koko päivän paistanut aurinko kuvaa todella hyvin mun tän päivän fiiliksiä. En edes tiedä miksi olen ollut niin hyvällä tuulella koko päivän, mutta vaihteeksi kivaa näinkin. 

lauantai 23. marraskuuta 2013

Snö

013 010        Tällä viikolla oon viettänyt kirjastossa aikaa turhautumiseen asti, iloinnut päivittäin siitä, että jouluun on taas yksi päivä vähemmän aikaa, käynyt ottamassa influenssarokotteen ja opiskellut ahkerasti enkkua. Oon pitänyt Hanskin kanssa elokuvaesittelyn luokan edessä ja voisin väittää, että en jännittänyt yhtään. Ellei tärinää, sönkkäämistä ja sydämen turhan raskasta takomista oteta lukuun.
        Oon iloinnut lumesta, joka toivon mukaan on nyt pysyvä. Oon yrittänyt mennä joka ilta ajoissa nukkumaan, huonolla menestyksellä. Minkäs minä sille voin, että Suzanne Collins meni kirjottamaan sellasen kirjan, etten pääse nukkumaan, kun jännityksellä vaan luen ja luen kirjaa eteenpäin. Muutamia muitakin kirjoja tuli kirjastosta lainattua ja odotan innolla, että pääsen lukemaan niitä. Kiitokset sille, joka joskus kaikessa viisaudessaan kehitteli sellaisen laitoksen kuin kirjasto. Ilman häntä olisi todennäköisesti jäänyt monta hyvää kirjaa lukematta.
032     Eilen illalla käytiin Niinan kanssa katsomassa Nälkäpelin kakkososa. Täysin rehellisesti en voi sanoa, että se oli uskomaton, mutta oli se hyvä. En vaan voi sille mitään, että sekä tässä että edellisessä Nälkäpeli-leffassa mulla oli sellainen olo, että se oli pikakelaus kirjan tapahtumista. Sinänsä hassua, ettei mulla ole koskaan esimerkiksi Pottereita katsoessani ollut sellaista fiilistä, vaikka sitähän nekin loppujen lopuksi ovat. Kuitenkin kokemuksena tuo elokuva oli upea, koska olin ensimmäistä kertaa tämän meidän pikkukaupungin uudessa elokuvateatterissa  ja onhan se aina eri asia katsoa leffaa isolta kankaalta, kuin kotitelkkarista. Tärisin viimeiset puoli tuntia ihan hillittömästi, en pystynyt edes itkemään kun mä vaan tärisin. Ilmeisesti leffa jonkinlaisen vaikutuksen siis teki, mutten ole vielä osannut päättää, että oliko se vaikutelma hyvä vai ei.
     Tänä aamuna heräsin niin hirveään painajaiseen, että harvoin olen nähnyt. Itkin siinä unessa ja se itku jatkui vielä pitkään sen jälkeen kun olin herännyt. Pahinta on, että tuon unen tapahtumat voisivat olla totta milloin vain. Mikään ei ole niin kamalaa kuin menettäminen. Toivon, etten ole alkanut nähdä enneunia.
     

torstai 17. lokakuuta 2013

17102013

cats 051 018      Viime postauksen jälkeen oon ehtinyt yökyläillä Hanskilla pitkästä aikaa koko kaveriporukalla, käydä uimassa, uhmata flunssaa ja kuntoilla, syödä vähän mitä sattuu, shoppailla Seinäjoella kavereiden kanssa, nauttia jälleen kerran Pancho Villan ruuasta, katsella ikkunasta kun ensilumi sataa maahan ja katsoa elokuvan, jonka oon pitkään halunnut nähdä.
      On ollut aivan ihanaa nähdä kavereita pitkästä aikaa ja viettää kunnolla aikaa yhdessä. Vaikka aina jossain keskustelujen lomassa joku on saattanutkin huokaista, että "voi että se ja se koulujuttu pitäis vielä tehdä...", niin oon silti saanut rentouduttua nyt lomalla ihan kunnolla. Oli jo varmaan aikakin pitää vähän taukoa stressistä, pian sitä joka tapauksessa saadaan lisää, kun edessä on jälleen yksi koeviikko. Mutta ei nyt puhuta siitä.
      En löytänyt Seinäjoelta oikein mitään, vaikka jälleen kerran sovitin ties kuinka montaa vaatekappaletta. Kuitenkin kaikki mitä mukaan lähti, oli sellaista mitä olin etsinytkin. Ihan onnellinen siis olen, vaikka ääni voi muuttua kellossa taas sitten maanantaina, kun on lähdössä kouluun, eikä vaatekaapissa edelleenkään ole mitään päällepantavaa. Vielä vähemmän nyt, kun silloin jokunen aika sitten siivousvimmassa menin taas heittämään kaikki vähälle käytölle jääneet rievut pois.
014 016 030 050 dogs     Oon aivan täysin rakastunut tuohon T-paitaan ja pipoon. Tekis vaan mieli käyttää niitä koko ajan! En oo oikein koskaan tykännyt punaisesta väristä, mutta tuohon paitaan se sopii. Muutenkin kiva pukeutua johonkin vähän erilaiseen, kuin mihin oon tottunut. Vaihtelu virkistää, mutta en aio unohtaa, että pinkki on aina pinkki.
     Katoin eilen tuon Henkien kätkemän ja täytyy sanoa, että vaikka en mikään suunnaton mangan ystävä olekaan, niin toi oli hyvä. Täytyy ihailla Miyazakin mielikuvitusta ja luovuutta. Ja pitkäjänteisyyttä! Musta tuskin olisi piirtämään noin pitkää elokuvaa KÄSIN. Ei voi kun hattua nostaa hänelle.

lauantai 21. syyskuuta 2013

New heels

002 003 011        Mun kaveri oli hankkinut itselleen nuo kengät Huuto.netistä, mutta jostain syystä ne eivät sitten olleet olleet hänen juttunsa. Kiitos sen, että tää kaveri sattuu olemaan niin ihana ihminen ja sen, että meillä on saman kokoinen jalka, nuo kengät ovat nyt minun. Olenko edes rakastunut??
       Nuo jalassa jopa meikäläistä voisi sanoa pitkäksi. Ja se on jo jotain se!

      Muita kuulumisia sen verran, että olen erittäin iloinen, että eletään taas viikonloppua. Täysi jakso ei paljon jätä voimia jäljelle ja oonkin iltaisin ihan loppu kun painun pehkuihin. Ja turha kai edes mainita, että aamuisin väsymys on samaa luokkaa.
      Mutta toisaalta musta tuntuu, että oon alkanut löytää jonkinlaista kunnollista opiskelurytmiä. Voihan se tosin olla, että se johtuu vain siitä, että uusi jakso on just alkanut ja intoa löytyy vielä edes hitusen. Joka tapauksessa oon alkanut varata oikeesti aikaa läksyjen tekoon ja kun oon tarkemmin järjellä ajatellut, niin ei mulla tosiasiassa mitään muutakaan tekemistä useimmiten ole, kunhan motivaatio puuttuu ja laiskuus nostaa päätään. Mutta josko tää tästä lähtis luistamaan. Sen verran oon jo ainakin laittanut merkille, että matikka sujuu taas. Happy!

     Tää lauantai on kulunut lueskellessa, huonetta siivotessa ja musiikkia kuunnellessa. Aattelin, että ehkäpä illalla vois katsastaa jonkun leffan, ellei taas yllättävä väsymys iske. Tunnen itteni niin vanhaksi, kun en enää nykyään jaksakaan valvoa niin pitkään. Edes viikonloppuisin silmät ei toisinaan pysy auki enää kymmenen jälkeen.
      Nyt mulla kuitenkin on sellainen kutina, että tää vois olla taas yksi Potter-illoista. Tuntuu, että siitä on ikuisuus kun oon kattonut niistä mitään. Tosiasiassa kuitenkin katsoin just koeviikolla Puoliverisen prinssin. Kai elokuviakin sitten voi ikävöidä samoin kuin jotakuta, jota ei ole tavannut aikoihin. Mä ainakin voin.

tiistai 17. syyskuuta 2013

Otsikko eksyksissä

009 004 003        Ei sitä voi uskoa, miten nopeasti aika kuluu kera hyvien elokuvien ja ruuan. Mutta ettette luule, että oon oikeasti vaan istunut sohvalla ja syönyt kaksi päivää putkeen, niin olen mä muutakin tehnyt. Oon kuivannut silmät ja niistänyt nenän aina siinä välissä, kun kaksi DVD-levyä vaihtaa paikkaa DVD-laitteessa. Uskomatonta, miten monta kyyneltä voi vuodattaa päivän aikana jonkun sellaisen takia, mitä oikeastaan ei ole edes olemassa.

      Vaikka mä olen kohtuullisen taidoton elektroniikan suhteen, niin jollain toisellakin tuntuu olevan ongelmia nykytekniikan kanssa. Kuka ikinä sääteletkin ajankulua, voisitko lakata painamasta pikakelausnappia aina, kun on hyvä hetki meneillään? Kiitos.

     Älkää ihmetelkö näitä biisivalintoja, silloin tällöin tulee pakottava tarve kuunnella iskelmämusiikkia ja silloin ei auta kuin etsiä Youtuben syövereistä jotain kategoriaan kuuluvaa. Luoja, olin jo melkein unohtanut miten hyvä Yö on! Tietenkään unohtamatta Popedaa. Eipä ole enää kauaa siihen, kun pääsee sitä näkemään livenä Rytmikorjaamolla.


      

maanantai 15. heinäkuuta 2013

15072013

022 025 028               Leffa-iltoja ja onnistuneet eväät. Pitkästä aikaa kynsien lakkausta ja aivan täysin epäonnistunut lopputulos. Niinkuin oli kyllä kaikin puolin epätasaiset ja liian lyhyet kynnet muutenkin, liekö tuo sitten siitä johtunut. Epäonnistumisen paikkaavat uudet ihanat tähtikorvikset, jotka eilen pääsivät ensimmäistä kertaa käyttöön ihan vaan siitä ilosta, että sain niitä aina mennen tullen ihailla peilistä.
              Pian on muuten taas se aika vuodesta, kun meikäläinen täyttää vuosia. 17. Ihan hieno ikähän se, mutta pikkusen se kammottaa. Ens vuonna oon muka täysi-ikänen. Jäätävää, en voi uskoa sitä ja tuskin voi kukaan muukaan. Oon vielä ihan lapsi, kaikin tavoin. Vaikka aina puhutaan siitä, että "sitten kun mä oon iso, niin.." ja pienenä halutaan nopeesti kasvaa aikuisiksi, niin nyt jos koskaan haluaisin painaa mun elämän pause-nappulaa. Ja äkkiä.
033 044            Vaikka kesää ja kesälomaa on vielä melko reilusti jäljellä, en voi olla miettimättä, että pian pitää taas mennä takasin kouluun. Niin inhottava paikka kun tuo lukio onkin, niin se ei ole puoliksikaan niin kamala, miksi mä sen mielessäni aina kuvittelen lomaillessani. Nyt mulla on tässä jo ollutkin pari kuukautta aikaa maalailla mielessäni mitä inhottavampia kauhukuvia ja muistella kaikkia "ihania" asioita, joita siinä rakennuksessa jo on tapahtunut. Tätä ei helpota tieto siitä, että edessä on kuulemma vaikein enkun kurssi, mitä lukiossa on. Juuri tätä tietoa kaipasin.
            Kaipasin myös erittäin kovasti näitä tylsänharmaita sataako vai eikö sada-kesäpäiviä. Oon oikein odottamalla odottanut tuskaisen kuumia kesäöitä, joina ei saa nukuttua ja joiden piristeeksi saapuvat lopulta vielä levottomat jalatkin. Kaikkein onnellisin olin nähdessäni pitkästä aikaa kunnon Voldemort-painajaisen. Kieltämättä oli erittäin ainutlaatuinen kokemus pitää kiinni tuulitakkiin ja verkkareihin pukeutuneen Voldemortin luisevasta kädestä. Miksi kaikki aina tuntuu niin kuolemaakin pelottavammalta unissa, mutta silti aamulla kun muistikuvat yöllisistä seikkailuista unien ihmeellisessä maailmassa palaavat mieleen, tekisi mieli nauraa itsensä hengiltä?

keskiviikko 10. heinäkuuta 2013

Shopping

006 006 007 005 012              Viime viikolla tuli kävästyä Seinäjoella shoppailemassa ja syömässä sen varjolla, että mulla oli aamulla ihotautilääkäri siellä. Ensimmäistä kertaa elämässäni kävin Amarillossa ja ei voi valittaa. Toistekin tulee varmasti käytyä.
             Elokuvat on ostettu Keskiseltä. Se halppiselokuvahylly on kyllä niin aarrearkku. Sieltä löytyy vaikka mitä hyviä leffoja ja parasta on se hinta. Alkaa pikkuhiljaa näyttää paremmalta toi mun elokuvakokoelma. Enemmän valinnanvaraa kun tekee mieli kattoo leffaa.
             Mun vaateostoksista voi muuten varmaan päätellä vähän mun värimieltymyksiä vai mitä? Oon rakastunut mintunvihreään ja tollaseen hempeeseen vaaleenpunaseen. Mikä mahtavinta ne vielä sopii yhteenkin ihan loistavasti!
            Asiasta toiseen, poistelin tässä yksi päivä aika reilulla kädellä noita mun vanhimpia postauksia. Ne oli niin noloja! Mitähän mä oon oikeen ajatellut niitä tehdessäni? Mutta tässä sitä huomaa kuinka tää blogi ja minä ite ollaan muututtu mun blogin olemassaolon aikana. Varmasti muutosta on tulossa jatkossakin, koska luulen, etten oo vielä ihan löytänyt sitä mun juttua. Mutta musta tuntuu, että mun päässä alkaa jo muodostua kuva siitä, mitä haluan tältä blogilta ja oikeestaan itseltäni ylipäätään. Sitten pitää vaan pyrkiä kaikin keinoin kohti lopputulosta.