Snowy

Mulla alkaa tänään työvuoro vasta kuudelta illalla, ja oon todella hämilläni tästä. En jotenkin osaa asennoitua siihen, että oon nyt tekemässä kaikkea sitä mitä normaalisti tekisin kotipäivinä, mutta kuitenkin täytyy illan mittaan vielä raahautua työpaikalle.

Muutenkin tuntuu, että olen tänään aivan muissa maailmoissa. Mulla oli siis eilen vapaapäivä, jota me vietettiin poikaystävän kanssa Helsingissä. Käytiin leffassa katsomassa Fifty shades darker ja jatkettiin siitä vielä syömään. Tykkäsin tuosta leffasta todella paljon, enkä tunnu pääsevän yli siitä. Olen vain kerran aiemmin käynyt katsomassa saman leffan kaksi kertaa putkeen, ja täytyy kyllä myöntää, että tuo eilinen elokuva oli sellainen, joka tekisi mieli käydä katsomassa toiseenkin otteeseen. Jotenkin se juoni, fiilis, musiikki ja ihan kaikki vaan tempaisi mukaansa niin, etten malta odottaa seuraavaa osaa.
   Mä olen vähän sellainen ihminen, että jos jokin kolahtaa, niin se kolahtaa sitten oikein kunnolla. Näin on käynyt muun muassa Justin Bieberin, Pottereiden ja Nälkäpelien kohdalla, ja se on sitten ollut menoa kun näitä on kuunneltu, katsottu, luettu ja fanitettu aivan täysin palkein. Pelkään, että sama on käymässä taas, sillä oon kuunnellut tuon Fifty shades darkerin sountrackia nyt eilisen ja tämän päivän lähes non-stoppina, enkä aio ihan heti kyllästyä. En voi uskoa, etten ole lukenut kyseisiä kirjoja vielä, mutta kyllä tässä alkaa ihan tosissaan poltella, että pitäisikö vihdoin vaivautua hankkimaan se kirjastokortti.
Voi että mä olen nauttinut tuosta vihdoin maahan jääneestä lumikerroksesta ja pakkasesta. Monen kuulee valittavan kylmyydestä, mutta kyllä se vaan on niin, että kun kerran on talvi, niin annetaan sen olla sitä ihan kunnolla.