En voi vieläkään uskoa mun hyvää tuuria, kun yhtenä iltana aivan huvikseen menin tori.fi:n sivuille etsimään uutta kameran runkoa ja yllättäen löysin tämän Canonin EOS 650D-mallin rungon. Vielä varmemmaksi ostopäätös tuli, kun huomasin, ettei kamera ollutkaan varustettu sillä perus kittiputkella, vaan 18mm-135mm linssillä, jota sattumoisin olin yrittänyt etsiä, jotta saisin laittaa oman kittiputkeni myyntiin.
Olen jo jonkun aikaa miettinyt uuden rungon ostamista, sillä vaikka tuo 1100D onkin palvellut uskollisesti kaikki nämä vuodet, niin kuitenkin esimerkiksi muiden mallien suuremmat ISO-arvot ja kätevä kääntyvä näyttö alkoi jostain syystä houkutella yhä enemmän. Ja vaikka olinkin periaatteessa säästänyt rahaa oman koneen ostoa varten, niin totesin, että tämä tulee kuitenkin enemmän tarpeeseen ja on muutenkin mieluisampi ostos. Joten eilen hyppytunnilla kamera vaihtoi omistajaa ja voin kertoa, että hymy oli leveä. Ja on edelleen.
Tuon vanhan kameran laitan kittiputkineen myyntiin jossain vaiheessa, joten jos joku on kiinnostunut, niin pysykää toki kuulolla. :-)
Parempi kai myöhään kuin ei milloinkaan? Vihdoin sain tänne asti kuvaa tästä monen viikon takaisesta hetkellisen inspiraation tuloksesta. Olin jo kauan ajatellut piristäväni tuota tylsää kokonaan valkoista hupparia ja tällaista sitten syntyi kun yhdistettiin minut, kangastussit ja luova hetki. Itse tykkään tuosta tosi paljon (no okei huolimatta siitä, että musta tussi meinasi kuivua liiasta värittämisestä ja lopputulos näyttää hieman liikaa juuri siltä.. ehkä lisäilen väriä joskus kun intoa riittää) ja Hello Kittyhän ei ole koskaan mulle liian lapsellinen.
Ihanan piristävää huomata, miten ulkona alkaa päivä pitenemään ja on valoisaa vielä monta tuntia sen jälkeen, kun oon päässyt koulusta. Kevät meinasi jo melkein tulla kunnes.. satoi lunta. Aivan liikaa lunta. Huokaus.
Melkein jo sainkin tästä angstivapaan postauksen, onneksi tuo lumi kuitenkin on hyvä valittamisen aihe. Ihanaa olla näin positiivinen ihminen.
Kuten aina, syytän tästä lukiota ja sen aiheuttamaa stressiä ja väsymystä. Joskus mietin, miksi kummassa koskaan menin lukioon. Mitä hyviä puolia siinä on?
Saa päteä, kun ihmiset tekee yhdyssanavirheitä, eikä kukaan ihmettele tätä.
Muuta?
Enpä usko.
Tässäpä tämä toinen osa näitä kuvia. Kuinka sitä toivookaan näitä kuvia katsellessa, että olisi vieläkin tuolla! Se on vaan niin omanlaisensa maailma verrattuna näihin meidän tasaisiin peltoaukioihin täällä. Oispa kiva joskus nähdä nuo maisemat myös kesäaikaan.
Ainut asia mikä tuossa reissussa jäi harmittamaan, oli se, että tulin syöneeksi poronkäristystä vain kerran koko viikon aikana. Sad, isn't it?
Kuinkas moni katsoi eilen Emma-gaalaa? Minä manasin kovaan ääneen kaikki J. Karjalaisen voitot ja korvat vuosi verta, kun sen astellessa lavalle noutamaan pystiä taustalla soi Mennyt mies. Kiljuin ja pompin veljen facepalmatessa vieressä aina kun ruutuun pamahti Robin tai Isac. Ei pieni fangirling koskaan tee pahaa, eihän?
Ja vaikka koskaan en ole Jenni Vartiaisesta liiemmin pitänyt, niin kyllä pitää todella tunteeton ihminen olla, jos ei se sen esitys liikuttanut millään tavalla. Kylmät väreet meni, vau!
Ja tuskin tarvitsee edes mainita, mitä mieltä olin Robinin ja Cheekin yhteisesiintymisestä. Kyllähän sen kaikki näki, että se lava oli jopa kirjaimellisesti liekeissä. Huh!
Noniin, täällä taas! Ihan huikee hiihtolomaviikko takana, tosin takanapäin on jo myös yksi vähemmän huikee kouluviikko. Kuitenkin palataan vielä siihen lomaan ja pohjoisemmille leveysasteille.
Viikon aikana tuli lasketeltua sen verran, että en pysynyt enää laskuissa omissa enkä muiden kaatumisissa. Ihan hassua miten mun laskettelutaidot on ehtineet ruostua vuoden aikana, pitäisi varmaan käydä rinteessä enemmän. Harmi ettei siihen kuitenkaan ole mahdollisuutta. No kuitenkin, koettiin ne viralliset rinteet liian haastaviksi ja siellä metsän puolella sitten viiletettiin menemään sellasia kinttupolkuja pitkin, oli kyllä kivaa. Tosin en tunnusta kiljuneeni missään vaiheessa. En myöskään tunnista itseäni tapauksesta, jossa laskija kaatuu eikä meinaa päästä enää millään suksilleen, kun naurattaa niin paljon.
Kun rinteet oli kaluttu läpi, oli viikon ohjelmassa moottorikelkkailua, jääkartingia ja toinen toistaan parempia ravintoloita. Torstaina liottiin kylpylässä sellaiset vaivaiset viisi tuntia. Olisin voinut jäädä vielä kauemmaksikin, mutta muu porukka esitti vastalauseensa menemällä jo saunan kautta pukemaan. Ihan törkeen hieno ja kiva kylpylä, kannattaa piipahtaa, jos sillä suunnalla sattuu piipahtamaan.
Paikanpäällä tuntui siltä, että enhän mä ole kuvannut juuri yhtään. Kuitenkin noita kuvia on jostain ihmeen syystä vielä niinkin paljon, että taidan laittaa tämän Levi-postauksen kahteen osaan, ettei tule jo yliannostusta näistä kuvista. Loput tulossa siis toisella kertaa.