Elonmerkki

      Tulin nyt vaan heittämään jotain elonmerkkiä tänne blogiin. Huh kuinka kauan on jo viime kerrasta, kun mua on täällä näkynyt! Viime viikonloppu oli täysi kaaos, mulla oli niin paljon tekemistä, että hyvä kun jaksoi nukkua välissä. Hääkuvat on nyt sen urakan jäljiltä sitten muokattu ja ainakin se tuo vähän lisää löhöilyaikaa seuraavaan viikonloppuun. Toivon mukaan saan myös vähän nollata koulupaineita, tällä hetkellä keittää nimittäin reilusti yli. En tajua miten oon joskus voinut väittää ennen koetta, etten osaa mitään. Mähän oon osannut hyvänen aika aivan kaiken! Toisin on nyt. Huomenna edessä matikan testi (luojan kiitos vaan testi eikä neljä tuntia kestävä koe!) ja en osaa mitään. En_yhtään_mitään. Niin kirjaimellisesti kun sen voi vaan ottaa.
       En tajua miten voinkin olla näin pihalla kaikesta, vaikka oon ollut joka tunnilla ja muutenkin yrittänyt panostaa edes siihen vähään, mikä on mennyt ymmärrykseen asti. Nyt oon sitten yrittänyt paniikin, turhautumisen ja kiukun sekamelskassa yrittää oppia edes joitain perusasioita. Tein uudestaan tehtäviä helpoimmasta päästä, kunnes tajusin, etten mä edes tee niitä uudestaan. Ei me olla läksyissä kajottu niihin helpoimpiin, lasten leikkiä sellaset, suoraa vaan sinne vaikeimpiin tehtäviin kun me ollaan niin hyviä! Onko ihme kun suurin osa läksyistä on jäänyt tekemättä, lähinnä sen takia etten osannut edes aloittaa, koska tehtävänanto oli jotain ufoa matikkakieltä. Rukoilen ja toivon, että siinä testissä olisi edes yksi säälipistetehtävä, jonka mä osaisin. Ja yksikin YO-tehtävä, niin taidan kuolla.
     Antakaa anteeksi tää matikkapurkaus. Helpotti edes hetkeksi, kun sai avautua. Mutta oli mulla jotain oikeeta asiaakin. Tai ei mitään sen ihmeellisempää, kuin että tulin lupailemaan pian uusia postauksia. Tällä viikolla varmasti tulee jotain, ehkä kysymyksien vastaukset esimerkiksi. En oo suunnitellut tekeväni mitään järkevää viikonloppuna, joten silloin ainakin on aikaa panostaa blogiin. Nöyrimmät anteeksipyynnöt vielä tästä hiljaisuudesta! Toivon mukaan kovin moni lukija ei sen takia ole lähtenyt.
      Nyt sitten tästä pitäis jatkaa enkun kirjan ääreen. Huomenna sanari (kiitos kaikille että pitääkin olla samana päivänä sen matikka kidutuksen kanssa!) ja oon onnellinen ja ylpeä siitä, että tajusin ja jaksoin vaivautua lukemaan vähän jo eilen, eiköhän ne sanat nyt muistu jo aika helposti mieleen.
      Huh, kylläpä tuli koulu- ja angstipainotteinen postaus. Pahoitteluni siitä. Ja pahoittelut myös tästä jatkuvasta anteeksipyytelystä, mahtaa olla raivostuttavaa.
Anteeksi.