Näytetään tekstit, joissa on tunniste Muistelua. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste Muistelua. Näytä kaikki tekstit

sunnuntai 13. elokuuta 2017

Ihana Tampere

IMG_1966 IMG_2004 IMG_1958
Ihana kesäinen Tampere! Vaikka kuvitus onkin suppea, ehdittiin me kuitenkin noiden muutaman päivän aikana tehdä muutakin kuin ihailla nättejä auringonlaskuja ja notkua Tammerfest-alueen läheisyydessä. Ensimmäisenä iltana koettiin todellinen elämys, kun mun kummisedälle järjestetty synttäriyllätys paljastui muutaman tunnin mittaiseksi saunomiseksi vesillä. Paljulla varustettu saunalautta oli kyllä jotain, mitä tuskin koskaan enää tulen kokemaan. Kyllä sitä kelpasi saunan lämmössä katsella ohi lipuvia maisemia koko seinän kokoisesta ikkunasta.
    Samaisena keskiviikkoiltana laskettiin velipojan kanssa tunteja keskiyöhön, jolloin oltaisiin virallisesti meidän syntymäpäivän puolella. Kellon lyötyä kaksitoista vedettiin hampaat jäädyttävät Jägermeister-shotit naamaan, ja onnitteluhalaukset päälle. Äitin saavuttua paikalle saatiin vielä kuulla koko porukan hoilottama onnittelulaulu keskellä tupaten täyttä kapakkaa äidin mukaan tasan sillä kellonlyömällä, jolla virallisesti oltiin tähän maailmaan putkahdettu. Olihan se noloa, mutta tuskin olisin voinut kuvitella onnistuneempaa tapaa täyttää vuosia.
    Torstaiksi oltiin varattu pöytä Viikinkiravintola Haraldista, ja se oli kokemuksena kaikin puolin onnistunut. Ruoka oli todella hyvää, seura vielä parempaa ja syntymäpäivien kunniaksi saatiin vielä mummon tarjoamat todella ihanat synttärijuomat. Oli ihana olla koolla koko porukan voimin, mitä enää tuon jälkeen ei kyseisellä reissulla tapahtunutkaan. Ehdittiin myös pienellä porukalla käydä ihanassa kissakahvilassa. Kunpa olisin saanut pakata edes muutaman niistä ihanista karvaturreista mukaani!
     Illemmalla lähdettiin festareiden ulkopuolelle kuuntelemaan Apulantaa ja Haloo Helsinkiä. Koska näiden kahden välissä oli melkoinen tauko, päätettiin me lähteä sillä välin syömään. Mainitsemisen arvoista tämä on siksi, että tuo oli ensimmäinen kerta kun töiden aloittamisen jälkeen kävin subissa asiakkaana ja voi pojat että olikin outoa seistä tiskin sillä puolen.
     Mahat täynnä jaksoi taas lähteä katselemaan festarimeininkiä, ja kyllähän se Haloo Helsinki laittoi bileet pystyyn, jopa niinkin kaukaa katsottuna. Itse en ole kyseistä bändiä koskaan livenä nähnyt, mutta keikkakuume nousi kyllä nollasta sataan sekunneissa heti ensimmäisten sointujen kajahtaessa ilmoille. Vielä joskus minäkin pääsen ihan virallisesti heidän keikalleen! IMG_1973 IMG_2010

Perjantai me vietettiin tottakai Särkänniemessä, kun kerran Tampereella oltiin. Tuoksi päiväksi ei ollut luvattu kovin hyvää säätä, mutta pitkähihainen paita osoittautui melko äkkiä todella huonoksi vaatevalinnaksi. Päivä olikin yhtäkkiä niin lämmin, että sekä Koskiseikkailu että Tukkijoki olivat päivän todellinen hitti. Tukkijoessa kastuneita vaatteita me päädyttiin kuivattelemaan uuteen Hype-nimiseen laitteeseen. En ole eläissäni jännittänyt mitään laitetta niin paljon, olin hetken jo varma että pyörryn jo siinä jonottaessa. Lopulta se osoittautui kuitenkin koko puiston parhaaksi laitteeksi, se oli jotain niin mahtavaa. Hype oli todellinen, kun saatiin jalat taas tukevasti maan pinnalle. Päivän päätteeksi käytiin vielä katselemassa maisemia Näsinneulasta käsin. Lähtiessämme ostimme jäätelötötteröt, koska hei, eihän huvipuistopäivä ole mitään ilman herkkuja.
    Illaksi suunnattiin taas festarien läheisyyteen odottelemaan Antti Tuiskun esiintymistä. Sitä ennen käytiin haukkaamassa vähän jotain Pancho Villassa. Uskaltauduin ensimmäistä kertaa kyseisessä ravintolassa tilaamaan jotain muuta kuin perus burgeriannoksen, ja en kyllä pettynyt! Täytyy muistaa jatkossakin toisinaan poistua omalta mukavuusalueeltaan, sitä saattaa yllättyä positiivisesti.
    Ajattelin aiemmin, että en viitsi laittaa rahaa festarilippuun, että kuuleehan sen keikan sieltä ulkopuoleltakin. Torstaina tämä toimikin vielä hyvin, ja saatiin ihan rauhassa nauttia keikasta. Perjantaina kuitenkin viikonlopunviettäjät olivat lähteneet liikkeelle ja tajusin, että mun paikka olisi ehdottomasti ennemmin ollut siellä lavan edessä todellisten fanien joukossa, kuin alueen ulkopuolella jos minkälaisten rellestäjien joukossa. Siellä lavan edessä olisin ollut ihmisten joukossa, jotka ovat oikeasti tulleet nauttimaan siitä musiikista ja sen tuomasta fiiliksestä. Ulkopuolella meno oli selvästi se, että sinne oltiin tultu musiikin sijaan nauttimaan omista halvoista juomista, koska onhan tuollainen tapahtuma taas yksi todella huono tekosyy juoda. En sano etteivätkö ihmiset saisi tulla alueen ulkopuolelle fiilistelemään, mutta tajusin vain itse olevani todella väärässä paikassa. Tiedänpä ensi kerralla, että ostan lipun, niin ei tarvitse pettyä. En mitenkään pidä itseäni muita parempana, mutta kyllä sitä vähän alkoi miettiä että minkälaisia eläimiä me ihmiset osataankaan olla, kun siinä seisoskellessamme tajuttiin lähettyvillä hiippailevan vartijamiehen olevan palkattu siihen vahtimaan, etteivät ihmiset käy kuseksimassa läheisten talojen pihoille. Seriously bro? Just saying.
     Lauantaina koitti sitten se hetki, kun on pakattava laukut, hypättävä autoon ja suunnattava sen nokka kohti kotia. Olisin kyllä mielelläni voinut jäädä vielä muutamaksi päiväksi katselemaan Tampereen menoa, mutta ensi kerralla sitten lisää.

Näin tiivistettynä vielä, reissu oli kaikin puolin onnistunut ja nyt on taas matkassa monta hyvää muistoa lisää. Ainut asia mikä jäi harmittamaan oli se, että festarirannekkeiden velvoittamana ja noin muutenkin kaikki säntäilivät koko ajan kuka mihinkin, niin että koko porukalla vietetty aika jäi todella vähäiseksi. No, ensi kesänä uusi yritys. Sitä odotellessa!


torstai 13. heinäkuuta 2017

Turisteina Turun linnassa

IMG_1713 IMG_1731 IMG_1816 IMG_1719 IMG_1759
Toisena päivänä Turussa lähdettiin tarkastamaan nähtävyyttä, joka edelliskerralla unohdettiin aivan tyystin, nimittäin Turun linna. Itse olen aikoinaan käynyt kyseisessä paikassa luokkaretkellä, minkä takia itselläni ei ollut hirveä hinku edes käydä koko linnassa, mutta koska Jussi ei ollut siellä koskaan käynyt, oli meidän korjattava aukko hänen sivistyksessään. Täytyy myöntää, että oli se linnassa kiertely lopulta todella mukaansatempaavaa ja mielenkiintoista. Toki tuota kierrosta oli varmasti muutettu ja uudistettu sitten viime käyntini. Lisäksi kun tällä kertaa linnaa pääsi kiertämään ilman opasta ja tylsiä jorinoita kaiken maailman herttuoista ja linnanrouvista, saattoi sekin tehdä kokemuksesta vähemmän puuduttavan ja tylsän. IMG_1741 IMG_1858 IMG_1839 IMG_1840 IMG_1775 IMG_1829
Aloitettiin kierros juomalla kahvit linnan pihalla hiukan turhankin kirkkaassa auringonpaisteessa (terveisin nimimerkki unohdin aurinkolasit autoon). Siitä seuraavat pari tuntia kuluivatkin kuin siivillä linnaa kierrellessä ja ihmetellessä. Ulospäästyämme todettiin, että olikin jo aika ruveta metsästämään lounaspaikkaa. Tuolla siis todella saa ajan kulumaan ihan mukavasti, ja vastoin omia muistikuviani, oli kierros kaikkea muuta kuin tylsä. Pistin myös merkille, että kierroksella törmättiin moneen lapsiperheeseen ja näin tarkemmin ajateltuna on kyllä totta, että linnan kierroksesta oli tehty mielenkiintoinen kokemus niin lapsille kuin aikuisillekin. Ihan mahtava tapa saada lapset kiinnostumaan oman maan historiasta, ja onhan se myös hyvä, että kierros on aikuisillekin viihdyttävä, eikä muistuta lähinnä tylsää historianluentoa. IMG_1702 IMG_1872 IMG_1845 IMG_1797 IMG_1878 IMG_1776 IMG_1752 IMG_1715 IMG_1824 IMG_1883 IMG_1898 IMG_1891

keskiviikko 22. maaliskuuta 2017

Vuokatti photo diary

IMG_0436 IMG_0429
Meidän matka Vuokattiin alkoi sunnuntaina 12.3 siinä noin kello kahdeksan aikaan aamulla. Sää oli erittäin hyvä, aurinko paistoi ja tietkin olivat, alkumatkasta ainakin, sulat. Matkaa oli edessä paljon, mutta sopivassa suhteessa taukoja pitämällä, kului matka lopulta oikeinkin sujuvasti.  Jatkuvasti vaihtuvat ja meille molemmille uudet maisemat tekivät matkasta mielenkiintoisen.
    Perille taidettiin päästä joskus viiden aikoihin illalla. Vähin vaivoin löydettiin meidän mökille, jossa meitä jo odoteltiinkin sankoin joukoin. Reissuun meitä lähti siis yhteensä seitsemäntoista henkeä, joten tohinaa kyllä toden teolla riitti!

Ensimmäinen ilta meni ihan vaan mökkiin tutustuessa, kaupassa käydessä ja saunoessa. Toinen päivä tempaistiin käyntiin pulkkamäellä, jonne lähdettiin yhdessä pikkupoikien kanssa. Aktiivisella toiminnalla jatkettiin iltapäivällä, kun lähdettiin osan porukan kanssa lähellä sijaitsevaan Angry Birds Activity Parkiin. Alkuun vähän epäilin, että tulenko edes viihtymään siellä, mutta voi kyllä! Saatiin kuin saatiinkin kulutettua koko loppupäivä kyseisessä paikassa, ja vielä olisi riittänyt virtaa jatkaakin, mutta sulkemisaika tuli vastaan. Suunnattiin siis mökille saunomaan ja miettimään seuraavan päivän aktiviteettaja.
IMG_0469 IMG_0471
Tiistaina kaivettiin laskettelukamat esille, ja suunnattiin suksenkärjet kohti aivan meidän mökin vieressä olevaa rinnettä. Näin suurelle porukalle oli todella edullista, että laskettelijoita ei tarvinnut erikseen alkaa kyyditsemään mihinkään, vaan rinteeseen pääsi laskemaan suunnilleen suoraa takaterassilta.
    Oma innostukseni lasketteluun ei oikein ottanut tulta alleen, kun sukset eivät meinanneet ollenkaan totella, enkä toisekseen löytänyt itselleni sellaista mäkeä, jonka olisin sujuvasti uskaltanut laskea ilman sen enempää manaamista ja henkiinjäämistaistelua. Vaan eipä tuo haitannut, hyvin nopsasti se viikko kului ilman rinnehommiakin.
    Tiistai-iltana päätettiin lähteä ensi kertaa reissun aikana ulos syömään, ja päädyttiin alkuun niinkin tuttuun ja turvalliseen vaihtoehtoon kuin Amarillo, mikä ei ollut ollenkaan huono valinta. Onnistuin valitsemaan listalta niin hyvän annoksen, että oksat pois. Ei tarvinnut nähdä nälkää loppuiltana.

Keskiviikko kului pulkkamäessä ja ulkoillen. Käytiin katsastamassa vähän Sotkamon keskustaa kauppareissun yhteydessä, ja eksyttiin äitin ja Jussin kanssa Makea -nimiseen kahvilaan, joka oli todellakin sitä, mitä nimessä luvattiin. Nam! Kaupassa käynnin jälkeen oli tiedossa ihan perinteiset ruuanlaitto- ja saunakuviot, ja sitten vaan pää tyynyyn, että jaksoi taas seuraavan päivän riennot.
IMG_0546 IMG_0554
Torstaina autonnokat osoitti kohti Katinkullan kylpylää. Se osoittautui oikein kivaksi paikaksi, kunhan ensin löydettiin tiemme pukutiloista suihkutilaan ja sen kautta allasosastolle. Altaita oli vaikka minkälaisia, ja lähes yhtä iso valikoima löytyi erilaisia saunoja. Erityisesti savusauna oli erittäin eksoottinen kokemus, tulipa sekin käytyä. Pulikoinnin jälkeen oltiin sen verran nälkäisiä, että Classic Pizzan eväät maistuivat kaikille.
   Syömisen jälkeen oli taas aika ruokakaupassa käynnin. Mä en edes osannut kuvitella, miten isoja määriä ruokaa uppoaa tämän kokoiseen porukkaan. Joka kerta kannettiin monta ruokasäkkiä kaupasta mökille, ja hyvä kun niistä oli enää aamuun mennessä mitään jäljellä. Kyllä me aina kerättiin muutamia katseita kaupassa käydessämme.

Perjantai. Kyllä, juuri se perjantai, josta kaikki kauheudet alkoi. Tai oikeastaan ei, täytyy palata torstain puolelle. Torstaiaamuna mun vaari aloitti päivänsä oksentamalla. Me ehdittiin jo kauhistella, että nyt me kaikki saadaan joku hirvittävä tauti ja loppuloma olikin sitten siinä. No, näytti kuitenkin siltä ettei niin kävisikään, ja jo torstaina illasta vaarikin oli ihan hyvävointinen. No hätä, ei paniikkia.

     Olisi pitänyt panikoida. Perjantaina oli tarkoitus suunnata taas Angry Birds -puistoon, isommalla porukalla tällä kertaa. Ennen kuin ehdittiin lähteä, alkoi yksi pikkupojista oksentaa. Päätettiin silti pysyä päivän suunnitelmassa. Jussi valitteli mahaansa, ja sanoi tulevansa puistoon vasta myöhemmin perässä, en halunnut huolestua vielä siitäkään. Itselleni iski huono olo heti autoon päästyäni, mutta yritin ajatella, että ei tässä mitään. Kaksosveljeni oli seuraava, joka perillä myönsi myös potevansa hiukan huonoa oloa. Siitä se sitten lähti. Ensimmäiset huonovointiset alkoi oksentaa, ja yksi toisensa perään alkoi valittaa huonoa oloa.
      Voitte vaan kuvitella. Tai oikeastaan ette. Se oli jotain aivan HIRVITTÄVÄÄ. Mökin kaksi vessaa eivät riittäneet alkuunkaan. Kaikista pahinta oli, kun yritti taistella ja sinnitellä oksentamatta, niin aina oli joku jommassa kummassa vessassa tyhjentämässä mahalaukkunsa sisältöä, eikä se mitenkään helpottanut omaa oloa. Näin sitten vietimme perjantain ja lauantain välisen yön. Voin kertoa, etten juuri paljon nukkunut, ja aamulla oli jokainen lihas aivan jumissa.
     Onni onnettomuudessa oli kuitenkin se, että porukan pienin jäsen oli ainut, joka loppujen lopuksi välttyi kokonaan tältä epidemialta.

Lauantai kului pääasiassa sängynpohjalla. Välillä oli pakko yrittää syödä jotain, juoda piti koko ajan ja siinä välissä vähäisillä voimilla yrittää pakatakin seuraavan aamun lähtöä ajatellen. Ei ollut mikään helppo päivä sekään.


Sunnuntaina päästiin lähtemään joskus vähän ennen kymmentä aamulla. Selvittiin ajomatkasta hengissä, vaikka kummallekaan ei edelleenkään ruoka maistunut, eikä muutenkaan jaksaminen ollut sitä normaalia tasoa. Oli todella mukava päästä pitkästä aikaa kotiin.
IMG_0558
Otin koko reissun aikana todella säälittävän vähän kuvia, enkä oikein itsekään tiedä, että miksi. Mökistäkin ymmärsin ottaa ulkoapäin kuvan vasta viime hetkellä, kun olin jo melkein istumassa autossa, sisätiloista ei tietenkään ole yhtäkään kuvaa. Jotenkin koko viikko meni ohi niin vauhdilla, ja viimeiset päivät nyt menivät niinkuin menivät.

Huolimatta sairastelusta, oli meillä kuitenkin todella mukavaa, ja tämä viikko tullaan varmasti muistamaan aina.

tiistai 12. elokuuta 2014

Sverige #4 ja täydellinen viikonloppu

ruotsi ja isac elliot 359 ruotsi ja isac elliot 270 ruotsi ja isac elliot 317 ruotsi ja isac elliot 376 ruotsi ja isac elliot 504 ruotsi ja isac elliot 480 ruotsi ja isac elliot 392 ruotsi ja isac elliot 474 ruotsi ja isac elliot 512 ruotsi ja isac elliot 369 ruotsi ja isac elliot 333 ruotsi ja isac elliot 298 ruotsi ja isac elliot 452 ruotsi ja isac elliot 487 ruotsi ja isac elliot 516 ruotsi ja isac elliot 388 ruotsi ja isac elliot 299 ruotsi ja isac elliot 315 ruotsi ja isac elliot 503

  Viimeiset Ruotsin kuvat olisi tässä. Siirrytään taas suoraan aiheisiin, jotka ei mitenkään liity postauksen kuvitukseen.

      Viime viikonloppu oli niin täynnä erilaisia tunnelatauksia, etten ole vielä aivan saanut päätäni selville tuon kaiken jälkeen. Mun viikonloppuun kuului tivolia, auringonpaistetta, ystävän seura, hyvää ja vähän vähemmän hyvää musiikkia ja paljon naurua. Onnistuneet asuvalinnat, auton ratin takana istuminen ja lujaa mutta nuotin vierestä laulaminen kuuluivat myös olennaisena osana mun viikonloppuun. En onnistunut myöskään välttämään silmien umpeen itkemistä Titanicin soundtrackin soidessa taustalla. Yöunet jäivät jostain kumman syystä melko lyhyiksi, mutta luulen että koko viikonlopun avainsana olikin nyt jo vähän vanhentunut massasanonta #yolo. 
       Mietin kauan että ostanko lipun Miljoona Rockiin, mutta lopulta päätin, että 50€ on liian suuri hinta siitä, että näkisin Popedan lisäksi vain bändejä joita katsellessa ei voi tulla kuin huono olo. Lähdettiin kuitenkin kaverin kanssa alueen ulkopuolelle kuuntelemaan sitä Popedaa ja muutenkin kattelemaan maailman menoa. Eikä kyllä kaduta yhtään, sillä en ole varmaan koskaan kokenut yhtä huikeaa iltaa.
       Mä en tiedä mikä siinä illassa teki mut kaikkein onnellisimmaksi. Sekö, että näin ja kuulin taas Popedan. Ehkä se, että sain olla aivan täysillä sitä mitä olen, kun kukaan paikalla olleista ei tulisi seuraavana päivänä muistamaan yhtään mitään. Ainakin se, että ihan oikeasti tunsin itseni sosiaalisesti rohkeaksi ihmiseksi edes tuon yhden illan ja tästä syystä tuli käytyä vieraiden ihmisten kanssa keskusteluja, jotka edelleen saa mut nauramaan. Takuuvarmasti illan kruunasi se, että saatiin kaverin kanssa ihan rauhassa ilman kenenkään muun aiheuttamaa häiriötä katsella Robinia syömässä iltapalaa. Siis niinkun R-O-B-I-N syömässä siinä meidän silmien alla bändiporukkansa kanssa. Seriously, eikö nyt lähennellä jo täydellisyyttä? Jep, ja ylitettiin täydellisyyden raja reilusti seuraavana päivänä Robinin keikalla. Keikan päätteeksi kun vielä mentiin viimeiseksi tunniksi tivoliin, niin mä astuin yli sen onnellisuuden rajan, jolloin kaikki hymyilyttää. Sitten itkettiin. 

     Nyt koitan sisäistää ajatusta siitä, että koulu on todella alkanut. Vähän vaikeaa se on, kun parhaimpina päivinä koulua on vain yksi tai kaksi tuntia. Mitä ihmettä mä oikein teen kaikella tällä vapaa-ajalla? En ainakaan hyödynnä sitä kirjoituksiin lukemalla. Itseäni mä vaan huijaisin, jos sellaista alkaisin väittää. Ehkä olisi syytä alkaa pohtia aamusta iltaan sitä, että mikä musta tulee isona. Se on vähän kuin miettisi universumin laajuutta, pää siinä vain sekoaa mutta mihinkään lopputulokseen ei koskaan päädytä. Hmm.