Nyt se odotus on sitten ohi ja oli se kyllä todellakin sen arvoista! Meno oli ihan mieletön ja Justin vaan on niiiiiin IHANA!♥ Se oli ihan kun joku nukke, kun se ilmesty sieltä niiden siipiensä kanssa ja mun on ihan hirveen vaikee vieläkään tajuta, että mä oikeesti näin sen. Se ei ollutkaan mikään keikkavideo youtubesta vaan se oikeesti oli siinä ihan mun silmien edessä. Mieletöntä. Kuvia otin puhelimella ja niitäkin on vaan pari, kun mä keskityin niin täysillä elämään hetkessä.(kuvasaldo tolta reissulta muutenki päätähuimaava, vaikka mulla sentään oli kamerakin mukana..) Ja aivan liian nopeeta se olikin ohi. Jäljelle jäi vaan mahtava muisto ja haikee fiilis, kun mä koko ajan vaan ajattelen että en varmaan nää sitä enää ikinä. Mutta toivottavasti Justin tulee vielä uudelleen Suomeen joskus, sen on pakko tulla! Eletään toivossa. Nyt kun nää oleellisimmat on sanottu, niin selostan vähän muuta tosta meidän reissusta. Perjantaina mentiin junalla Helsinkiin ja kierreltiin kaupoilla ennen kuin mentiin Hartwallille. Siellä en voinut vastustaa kiusausta kun näin tuon paidan en vaan voinut kun olin jo kauan kuolannu tota kun näin sen jossain nettikaupassa ja sitten hinnasta välittämättä ostin sen. Ja koska en muuta vielä ollut ostanutkaan kuin nuo ihanat blingbling kuoret puhelimeen, niin ajattelin että eihän täältä nyt tyhjin käsin voi lähteä kotiin. ;-) Yövyttiin mun kummeilla ja sitten lauantaina hypättiin taas junaan ja tultiin takas Alavudelle. Tuliaisina Helsingistä paidan ja puhelimen kuorten lisäksi toin sitten järkyttävän flunssan. Olo on ollut pari päivää niin kuollut ja aamulla kun herää niin tekisi mieli vaan nukkua ikuisuuksia, kun ei halua nousta sängystä ja kohdata sitä helvetillistä oloa. Tää on niin selvästi joku bakteerien kosto siitä, ettei ne oo saanu iskettyä muhun kunnolla sitten syksyn. Koska mun viikonloppu oli muuten niin Justin täyteinen, niin vastapainoksi sille oli aivanaivanaivan pakko katsoa Kuoleman varjelukset lauantaina. Enkä tiedä onko se mahdollistakaan, mutta en oo ikinä itkenyt niin paljon sen leffan aikana. Vaikka aina itken ihan hulluna, niin en ikinä ennen noin paljon. Kuulin portaista äitin askeleet ja se tuli kysymään että "mikä kauhia sulla oikee o?" ja vaikka en sen ilmettä nähnytkään niin mitä ilmeisemmin se facepalmas mua aikalailla, kun vastasin sille et "noku Kalkaros kuoli". :-D Huhhuh kun tästä tekstistä tulee taas romaani ja oikeestaan tää on taas niin sekavaa, että hyvä jos ykskään saa selvää. Mutta juu tosiaan mun vappu menee kotona potiessa flunssaa, ei sen kummempaa menoa ja meininkiä. Viettäkää te oikein hulvattoman mahtava vappu! :-) Ps. Vitsi että kesä lähestyy nopeeta, mun days until laskuri ilmotti et kesälomaan on 31 päivää, huippua!
Pps. Noi mukit ei lasit ei liity oikeestaan yhtään mihinkään, mutta ostin ne kerran Keskiseltä ja unohtu kuvata ne niin siinä nyt sitten ovat sekottamassa tätä postausta entisestään.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti