Viime postauksessa mainitsin mahdollisesti tulevista uusista tuulista meidän elämässä. Voitte unohtaa sen.
Kysehän siis oli siitä, että oltiin joskus aikoja sitten ihan huvin vuoksi vain tehty kaupungille asuntohakemus, ja vihdoin siihen tuossa tämän viikon alussa vastattiin. Rivitaloasunto, enemmän neliöitä kuin meidän nykyisessä asunnossa, oma sauna, lattiat ja seinäpinnat vasta uusittu. Kaikki kuulosti paremmalta kuin hyvältä, ja odotukset saattoivat nousta ehkä hitusen liian korkealla ennen näyttöä. Innostun asioista todella helposti, ja tälläkin kertaa olin jo suunnittelemassa muuttolaatikoiden pakkaamista ja sisustusjuttuja sitten uudessa asunnossa. Kuinkas sitten kävikään?
Meille esitellyssä asunnossa oli tosiaan uudet lattiamatot ja seinäpinnat, mutta kaikki muu olikin sitten jostain vuosikymmenten takaa. Loppusiivous oli tehty vähän sinne päin, jos ollenkaan. Asunnossa leijaili erittäin epämiellyttävä tupakankatku. Kaapinovet ja keittiön laatikostot näyttivät kaikki siltä, ettei niihin uskaltanut melkein koskeakaan, etteivät ne putoa samalla sekunnilla saranoiltaan. Jääkaapissakin oli toivomisen varaa, sillä se oli käytännössä katsoen teettelemässä hometta, koska sen ovi oli jätetty kiinni.
Ei siis näillä näkymin tarvita muuttoapua tai banaanilaatikoita. Vaikka tässä meidän nykyisessä asunnossakin on omat vikansa, niin kyllä tuon näytön jälkeen kotiin tultaessa tuntui, että kyllähän tämä vaan on melkoinen luksuslukaali.
Anteeksi kuka oli tilannut monta senttiä lunta viime yönä? Eikö sen pitänyt olla kevät jo? En tykkää tästä nyt yhtään. Eilen nahkatakissa ja lenkkareissa, tänään mitä todennäköisimmin toppatakissa ja talvipopoissa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti