Kevättä vaatekaappiin

Mulla on jo pitkään ollut bikinongelma, jolla tarkoitan siis sitä, että omistan huomattavan monta yläosaa verrattuna siihen, ettei vaatekaapistani löydy yhtäkään käyttökelpoista alaosaa. Ymmärrätte varmaan, että se todellakin on ongelma siinä kohtaa, kun olisi tarkoitus lähteä uimaan. Harvassa on ne uimahallit, joissa saa uida alaosattomissa.
   En edes muista aikaa, jolloin mulla olisi viimeksi ollut käytössäni kokouimapuku. Todennäköisesti se on ollut joskus ala-asteen ensimmäisillä luokilla. Päätin kuitenkin yllättää jopa itseni, ja tilasin itselleni kyseisen vaatekappaleen. Osittain ihan puhtaasti vaihtelun vuoksi, mutta pääasiassa todella turhautuneena siihen, että en yksinkertaisesti löytänyt itselleni sopivaa bikini alaosaa. Joka ikinen sovittamani, ja uskokaa pois niitä on ollut monta, on peittänyt joko liian vähän tai paljon, tai sitten puristanut ihan vääristä paikoista. Olin siis enemmän kuin tyytyväinen vetäessäni tuon uuden uimapuvun päälleni ja todetessani sen aivan täydelliseksi, jopa alaosasta. Ei muuta kun rantakelejä odotellessa.
Olen ihan villiintynyt ostelemaan takkeja, jo toinen lyhyen ajan sisään. Jos jotain tässä elämässä olen huomannut, niin sen, että ikinä ei mihinkään asuun löydy sopivaa takkia. Se yksi ja ainoa ei sovi minkään omistamani vaatteen kanssa yksiin, ja siinähän sitten ihmettelen. Vaikka tekisi mieli pyöritellä silmiään ihmisille, jotka omistavat eri takin lähes joka asulle, niin alan pikku hiljaa ymmärtää heitä. Kyllä sitä vähintään rekillisen tarvitsee yksi ihminen takkeja, että tästä elämästä selvitään.

Uuden kevättakin ja uimapuvun ollessa välttämättömyyksiä, löysin ostoskoriin lisättäväksi vielä siistin mustan pikkulaukun. Koska mulla ei vielä ollut sellaista. Joten miksipä ei.