Sinne meni pääsiäinen ja pääsiäisvapaat. Itselläni oli onneksi pehmeä lasku arkeenpaluuseen, sillä olin eilen töissä, mutta tänään jatkan taas vapaapäivällä. Kyllä osaa olla tyhmä olo töissä, kun sinne menee muutaman päivän tauon jälkeen. Aivan kuin pitäisi opetella kaikki uudelleen alusta, ja vähän makustella, että mitenkäs se homma taas toimikaan. Kyllähän se siitä onneksi lähti rullaamaan pienen alkujäätymisen jälkeen.
Me vietettiin pääsiäinen hyvässä seurassa Etelä-Pohjanmaalla. Siellä oli lauantaina perinteiset kokkomeiningit, ja sunnuntaina sitten juhlittiin muutamankin ihmisen syntymäpäiviä. Pöytä oli taas kerran laitettu koreaksi!
Ulkona on ollut jo monta päivää aivan ihana sää, ja kyllä sen huomaa kuinka tuo aurinko alkaa oikeasti jo lämmittää. Mutta huhtikuutahan tässä jo käydään, ettei niihin kesäkeleihin enää totta tosiaan pitkä matka olekaan. Aivan huippua!
Sain vapaapäivien aikana luettua loppuun Fifty Shades -kirjasarjan, jota aiemmin täällä mainostinkin. Jouduin taas kohtaamaan sen tunteen, kun joku kirja vie sut niin täydellisesti mukanaan, että vain luet ja luet ahmien, ja kun pääset loppuun, et enää tiedä mitä tekisit sun elämällä. Koska siltä se todella tuntuu. Se jättää tietynlaisen tyhjiön sun arkeen, etkä tiedä, millä sen tästä eteenpäin täyttäisit.
Jotenkin se tässä tapauksessa vielä korostuu, sillä mun täytyy myöntää, että tuon sarjan päätösosa jätti mut jotenkin kylmäksi. En tiedä että olisinko halunnut lukea lisää, olisiko tarinan pitänyt päättyä jotenkin eri tavalla vai mikä sen teki, mutta en vain saanut tuosta lopusta niin paljoa irti, kuin ehkä olisin tahtonut.
Lähdin lukemaan noita kirjoja ennen kaikkea siksi, että olin elokuvat nähtyäni todella kiinnostunut miespuolisen päähahmon salaisuuksista ja menneisyyden haamuista, syistä sen takana miksi hän on sitä mitä on. En saanut edes kirjoista vastausta kaikkiin mun kysymyksiin, enkä tiedä pystynkö elää tämän asian kanssa, haha. Ehkä juuri ja juuri pystyn.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti