Kuulumiskatsaus

Aina kesän alussa sitä miettii, että tänä kesänä otan paljon kivoja kuvia. Aina kun lähtee jonnekin reissuun, ajattelee sitä sielläkin ottavansa oikein monta kivaa kuvaa. Ajatukseksi se sitten monesti jääkin, niin tälläkin kertaa. Välillä kaipaan takaisin aikaan, kun jaksoin ottaa kameran mukaan kaikkialle, ja sen hillittömän räpsimisen tuloksena sain aikaan oikeastikin ihan kivoja kuvia. Muistan kyllä myös joskus tuolloin ajatelleeni, että monet hetket menevät minulta ohi juuri siksi, että elän ne ainoastaan kameran linssin kautta. Tässäkin asiassa olisi mukava löytää se kultainen keskitie.

Sen olen kuitenkin oppinut, etten enää ota blogin kirjoittamisesta paineita. Teen sitä silloin kun se sujuu ja tuntuu oikealta. En halua tuoda tähän pakkopullan makua, sillä olen aina nauttinut kirjoittamisesta, ja blogin pitäminen on aina tuntunut minulle oikealta paikalta tuoda itseäni esille. Tänne saan muiden nähtäväksi ottamani valokuvat, jotka muuten vain unohtuisivat tiedostoina toistensa perään jonnekin tietokoneen syövereihin, eikä niitä tulisi ikinä katsottua. Samalla saan jakaa maailmalle päässäni surraavat ajatukset, eikä niitä tarvitse kaikkia kantaa yksin päänsä sisällä. Jälkikäteen on mukava selata tekemiäni päivityksiä taaksepäin, ja muistella menneitä kuvien muodossa, sekä lukea, millä fiiliksellä kullakin hetkellä olen ollut.
      Valokuvausta harrastuksenani pitävänä ihmisenä koen kuitenkin toisinaan syyllisyyttä siitä, että kamera saattaa joskus nököttää pitkiäkin aikoja omalla paikallaan hyllyssä. Töiden takia toki vapaa-aikakin on toisinaan kortilla, mutta pahimmalta se tuntuu hetkinä, kun voisi napata kameran mukaan ja lähteä minne ikinä tahtoo, mutta ei vain yksinkertaisesti jaksa tai huvita.
Yritän kuitenkin ajatella niin, että jos ei tunnu siltä, niin ei ole pakko. Elämästä on kuitenkin tarkoitus nauttia, joten miksi tehdä väkisin asioita, jotka eivät sillä hetkellä tunnu hyvältä tai oikealta. Juuri nyt mulla on sellainen olotila, että halusin tulla kertomaan tänne viimeisimmät kuulumiset ja ajatukset, sekä jakaa pari kuvaa, jotka otin eräänä päivänä ostamastamme ruusukimpusta.

Lomat on nyt lomailtu. Edellinen työvuorolista, jossa näkyi lähinnä pelkkiä vapaapäiviä on nyt vaihtunut seuraavaan, täysin päinvastaiseen yksilöön. Töitä saa painaa sen minkä ehtii, ja vapaapäivistä osaa taas ottaa kaiken ilon irti nyt, kun niitä on niin harvoin tarjolla. En ole mitenkään katkera, mutta onneksi nämä lämpöiset ja kesäiset päivät alkoivat samana päivänä kuin mun työtkin jatkuivat. Just saying.

Täytin vuosia tuossa heinäkuun puolella. 21 vuotta paukahti mittariin tuosta noin vaan, mutta lupaan silti olla aivan yhtä lapsenmielinen kuin tähänkin asti, enkä tunnusta edelleenkään olevani täysin aikuinen. Kuinka vanhaksi täytyy elää, että sitä kuuluisaa iän tuomaa viisautta alkaa muodostua?
     Synttärihulinat osuivat jälleen päällekkäin Tampereen-reissun kanssa. Perinteeksi pyrkivä 'Tammerturnaus' sujui taas oikein mukavasti, ja seuraavaa kertaa odotellaan jo. Tuosta reissusta enemmän juttua myöhemmin muutamien kuvien kera.
Saatiin vihdoin taas yövieraita tänne isolle kirkolle, kun mun äiti miesystävineen majoittui meidän sohvalle pariksi yöksi. Monenmoista tuli taas touhuttua. Kyllä se on aina yhtä ihanaa, kun nuo kaksi tulevat käymään! <3

Vaikka edessä onkin monta rankkaa työpäivää ja jostain syvältä mun sisältä kuuluu pieni ääni joka hokee "lopputili, lopputili, lopputili", niin en anna periksi vaan selviän, koska olenhan sisukas suomalainen. Yritän nauttia näistä viimeisistä kesän rippeistä, ja suuntaan avoimin mielin kohti syksyä. Siitäkin huolimatta, että olen jokseenkin katkera, kun tälläkään kertaa ei syksyllä ala koulu. Se oli jo niin lähellä tällä kertaa, joten hammasta purren ja uutta yritystä. Olenhan sisukas suomalainen.