Me ei olla enää me

        Vaikka on pimeetä ja kylmää, niin pienet asiat tuo valoa ja lämpöä. On ihan mahtavaa vetää villasukat jalkaan ja lojua useita tunteja peittoon kääriytyneenä hyvää kirjaa lukien. On mahtavaa vähän hienostella ja esittää coolia juomalla teetä, vaikka muulloin tuskin koskaan sitä juon. Kunnolla tehtyjen läksyjen jälkeen tuntuu ihan mahtavalta, kun voi vaan ottaa rennosti ilman huonoa omatuntoa.
        Viikonloppu oli aivan ihana ja paras pitkään aikaan. Sukulaisten kanssa vietettyä aikaa ei korvaa mikään ja on maailman hienointa rakastua uudelleen johonkin, mikä on pitkän aikaa ollut unohduksissa. Onneksi äitilläkään ei varmasti ole mitään sitä vastaan, että Pate on mun uusi poikaystävä. Ai miksei ole? Höh. Lohduttauduin ruokaan, eikä sekään todellakaan pahaa ollut. Pancho Villaan voi aina luottaa!
      Viis pienestä flunssasta, mut tekee onnelliseksi lämmin sauna ja yllättäen radiossa soiva ihana biisi. Kunnon löyly ja hieman nostalgian pintaan tuomia tunteita, ja ollaan lähellä täydellisyyttä. Musta tuntu vähän aikaa sitten, että mä olin ihan hukassa, enkä oikein tiennyt mitä ajatella mistään. Annoin itelleni luvan olla, kyllähän ne asiat joskus hoituu omalla painollaan. Ollaan sitten hukassa siihen asti, kunnes nähdään taas tulla sieltä pois. Kaikki on hyvin, enkä voi lakata ihastelemasta mun juomapullon ihanan pinkkiä väriä.

     Mulla ei ole oikein itselläkään käsitystä, mistä yllä oleva teksti tuli. Älkää siis syyttäkö itseänne, jos ette ymmärrä.