Viime päivien tapahtumat kuvina. Kiirettä on toden teolla riittänyt ja vieläkin olisi jäljellä kodin siistiminen ja muutaman puuttuvan lahjan hankinta. Joulupukki ja noitarumpu on myös vielä katsomatta, joten se on tehtävälistalla tänään illalla. Sopii hyvin, sillä flunssan selättäminen on myös työn alla. Mikäs sen tappaisi paremmin, kuin rauhoittuminen sohvalla jouluelokuvaa katsellen.Näin helppoa on oikeuttaa itselleen laiskottelu joulun aikaan. Mutta hei, sitähän varten joulu on. Rauhoittumista ja lepoa mielelle.
Kiireestä huolimatta ehdittiin piipahtaa Tuomaan markkinoilla, mihin olin toivonutkin tänä vuonna pääseväni. Olihan siellä joulutunnelmaa kylmästä viimasta huolimatta. Kahvi lämmitti mukavasti ja löytyipä sieltä muutama oikein kiva joululahjakin, sekä itselle herkkuja. Keskustan jouluvalot olivat myös näkemisen arvoiset ja omiaan kohottamaan joulumieltä.En voi uskoa, että joulukuu on edennyt näin vauhdilla ja nyt todella ollaan jo joulun kynnyksellä. Viimeiset lahjat pakettiin ja huomenna nokka kohti lakeuksia ja toivon mukaan valkoista joulua. Ennen kaikkea odotan kuitenkin läheisten ihmisten näkemistä ja yhteistä olemista, siitähän joulussa on kyse. Ja ehkä ihan vähän hyvästä ruuastakin.
Vaikka tahtoisin viettää joulun myös poikaystäväni kanssa ja tulisi se joulu varmasti täällä pääkaupunkiseudullakin, niin minulle se aito ja oikea joulu tulee kuitenkin vain kotona. Vaikka sielläkin asiat ovat toki muuttuneet eikä se aivan tarkalleen ole se lapsuuden joulu, niin pääpiirteittäin perinteet ovat kuitenkin ne samat ja niissä vain on se joulun taika.
"Joulu tullessaan, tekee taikojaan,
on kuin vuosia ei olis ollutkaan."
Tuo on yksi aivan mun lempijoululauluista ja erityisesti tuo säe kolahtaa joka kerta, koska se vaan on niin totta. On yllättävän helppoa palata sen pikku-Tessan saappaisiin, muistaa miltä joulunodotus silloin tuntui. Erityisesti aatonaatto kuusenkoristeluineen ja nukahtamisvaikeuksineen ovat jääneet mieleen ja on hassua huomata, miten samalla tavalla sitä edelleen odottaa sitä aattoaamua. Joulupukin vierailu ei vanhemmiten ole ehkä se asia mitä niinkään jännittää, mutta kaikkea sitä muuta odottaa aivan yhtä tohkeissaan, kuin silloin pienempänä. Ja mä rakastan tätä näin. Mä en halua ikinä kasvaa siihen "en usko jouluun se on pelkkä kulutusjuhla" -kastiin, sillä onkohan näistä ihmisistä yksikään todella kokenut joulua koskaan, oikeasti kokenut sen mitä se pohjimmiltaan on?
Olen minäkin kuluttanut, nimittäin joululauluja. Ja spotify maksaa, joten onhan tämä nyt yhtä kulutusjuhlaa ja kaupallisuutta koko joulu.
Rakastan sitä silti.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti