Miten meni mun syksy?

Kuten aiemminkin olen maininnut, mun syksy on ollut melko raskas ja kiireinen. Nyt, kun tahti vihdoin alkaa hidastua ja joululoma lähestyy, voisin vähän jakaa kuulumisiani tältä syksyltä. Nimenomaan niitä, joita en ole ehtinyt täällä vielä kertoa.

Yksi iso ja jännittävä osa tätä syksyä oli ensimmäinen harjoittelu, jota päädyin suorittamaan päiväkotiin. Harjoittelupaikat määrättiin koulun puolesta, mutta olin esittänyt toiveen päiväkotiin pääsystä ja sinne myös sitten pääsin. Kyllähän se jännitti, mutta koin kuitenkin lasten kanssa työskentelyn helpoksi ja turvalliseksi paikaksi aloittaa työkokeilut. Harjoittelupaikasta mulla on pelkkää hyvää sanottavaa; niin aikuiset kuin lapset olivat oikein ihania ja neljän viikon aikana pääsi ihan kivasti tutuksi kaikkien kanssa. Vaikka en varhaiskasvatuksen polkua opinnoissani valinnutkaan, niin lasten kanssa työskentely ei tämän kokemuksen perusteella ole mitenkään poissuljettu vaihtoehto.

Huono puoli harjoittelussa oli se, että sairastuin ensimmäisen viikon jälkeen flunssaan, joka vaivasikin ihan harjoittelun viimeiseen viikkoon asti. Flunssan lisäksi mun hampaidenhoitoprosessi eteni niin, että samana iltana poistettiin kaksi viisaudenhammasta, joista toinen leikkauksella. Siitä selvittiin onneksi särkylääkkeillä ja vaikka paraneminen otti aikansa, voin nyt taas syödä ja elää normaalisti.
Harjoittelun jälkeen koulunpenkille paluu tuntui todella vaikealta. Pelkkään kuunteluun keskittyminen ja pitkään paikallaan istuminen tuntuivat todella puuduttavilta, mutta onneksi luentoja ei ole enää yhtäkään jäljellä. Ainoastaan ryhmissä tehtävät projektit pitäisi vielä saada purkkiin, niin päästäisiin lomalle. Vaikka projektinteko ja koko meidän projektiryhmä oli aiemmin täysin hajoamispisteessä, ollaan kuitenkin saatu parsittua homma niin hyvin kasaan, että aivan varmasti saadaan vietyä tämä kunnialla maaliin ja sen jälkeen ollaan niin ansaittu meidän loma.

Kaiken koulukiireen ja stressin takia en ole ehtinyt käymään kotikotona koko syksynä, mikä harmittaa ihan älyttömästi. Koin kuitenkin järkevimmäksi kuunnella itseäni ja jaksamistani, minkä vuoksi päätin pyhittää kaikki vähät vapaat hetket täysin levolle. Pelkkä ajatus matkustamisesta tuntui tosi työläältä, vaikka päämäärä ja siellä odottavat ihmiset ovat kuinka mieluisia. Siksi on tosi ihanaa päästä nyt kotiin jouluksi ja nauttia ihan kunnolla rakkaitten seurasta, sillä tänä jouluna ei ole kiire palata Espooseen. Itse asiassa meidän auton nokka suuntaa Alavudelta suoraa kohti pohjoista, missä myös vaihdamme vuotta. Luvassa siis toivottavasti lunta ja pakkasta, jos sitä ei muuten jouluksi saada.

Kotona käymisen lisäksi mun liikkumisen määrä on jäänyt todella minimiin syksyn aikana ja syömisetkin on olleet aivan mitä sattuu. En edes oikein tiedä miten tässä yhtälössä kaikki sijoittuu, että onko syksyn pimeys vienyt innon kaikkeen vai onko liikunnan poisjääminen antanut myös syksyn pimeydelle vallan masentaa entisestään, mutta joka tapauksessa olo on ollut todella vetämätön. Oon yrittänyt olla soimaamatta itseäni siitä, mutta silti on ollut vähän paha olo joka kerta, kun liikkumisen sijaan onkin jäänyt sohvalle makaamaan. Ehkä eniten siksi, että tiedän miten hyvä olo liikkumisesta tulisi, jos vain viitsisi lähteä. Vähitellen pitkän flunssan ja hammassärkyjen jälkeen oon nyt yrittänyt löytää liikkumisen iloa takaisin ja löytää taas sellaisen tasapainon omien valintojen suhteen. Pitäen kuitenkin mielessä, että joulu on vain kerran vuodessa ja tammikuussa on aikaa sitten palata ihan kunnolla arkeen. Muistakaa muutkin tämä, itelleen täytyy olla armollinen ja elämästä kuuluu nauttia. Nautiskelusta puheen ollen, musiikki on tosi tärkeässä osassa mun elämässä ja erityisesti joululauluja on luukutettu nyt jo muutaman viikon ajan (okei, ehkä "muutaman kuukauden ajan" olisi lähempänä totuutta). Sen lisäksi oon päässyt tämän joulukuun aikana nauttimaan livemusiikista, sillä sain yllättäen liput Juha Tapion konserttiin, jossa sitten viime lauantaina kummitädin kanssa oltiin. Vaikka pelkäsin henkeni puolesta ylimmän katsomon ylimmällä rivillä, niin se oli todellakin sen arvoista ja elin aivan parasta elämääni koko kaksi ja puolituntisen aikana. Itkua, naurua ja ihan vaan pysähtymistä kuuntelemaan kauniita sanoituksia, aivan täydellistä. Joitakin vuosia sitten en olisi uskonut koskaan a) vapaaehtoisesti meneväni Juha Tapion konserttiin ja b) ylistäväni sitä maasta taivaaseen. Musta on siis joko tullut vanha tai sitten alan päivä päivältä muistuttaa yhä enemmän omaa äitiäni, kaikin tavoin. Hyväksyn molemmat vaihtoehdot, sillä oon henkisesti jo ihan mummo, enkä muistuttaisi ketään muuta yhtä mielelläni kuin just mun äitiä. <3

Myös tänä viikonloppuna on tiedossa livemusiikkia, sillä mennään mun veljen kanssa kuuntelemaan joululauluja. Eikä mitä tahansa joululauluja, vaan Raskasta Joulua. En malta odottaa huomiseen! Rakastan joululauluja ja metallimusiikissa vaan on sitä jotain, joten mitä muuta ihminen voisi toivoa. Ainut harmittava asia tässä on se, että mun lapsuuden idoli Ari Koivunen ei ole tänä vuonna kokoonpanossa mukana, mutta ehkä mä kestän. Unelmien täyttymys tämä on eräällä tavalla silti ja siksi konserttilippu olikin joululahja mulle itselle.

Kiva myös nähdä edes jotakin tuttuja ennen joulua, joten ihanaa, että mun veli tulee tänne. On itse asiassa varmaan hyvinkin näillä näppäimillä perillä, joten jätän kirjoittamisen tällä erää tähän.

Joulukalenteri on jo yli puolenvälin. Hurjaa!