Käytiin viikko sitten poikaystävän kanssa Korkeasaaressa. Johan mun viime käynnistä olikin aikaa, ekaluokalla kun tehtiin luokkaretki tuonne. Olihan se vähän eri verrattuna Ähtäriin, missä on tullut vähän useammin käytyä.
Päivä oli tosi kiva lukuunottamatta vähän pilvistä ja kylmää ilmaa. Miinusta myös sairaan pelottavista ja verenhimoisista riikinkukoista, joita tuola pyöri vapaana vähän siellä sun täällä. En yhtään tykkää varpusta suuremmista lintueläimistä, ja olisin suurella todennäköisyydellä haudassa tällä hetkellä, jos sellanen elukka ois hyökänny mun hodarin kimppuun sillä raivolla, millä se hyökkäs yhden viattoman mummelin eväisiin kiinni.
Oltiin ensin ihan pettyneitä, kun mitään eläimiä ei meinannut edes näkyä ollenkaan, mutta myöhemmin mun seuralainen varmaan alkoi toivoa, ettei olisi mitään eläimiä näkynytkään, sillä mun "Apua kuinka söpö!" "Ihana, mä haluun tollasen kotiin!" "En kestä miten sulosia!" -huudot varmaan kaikui jonkun matkan päähän. Pyydän anteeksi, että pidän eläimistä. Haluan silti edelleen sellaisen nokkahiiren itselleni kotiin kiitos. En pysty käsittelemään sitä, miten söpö joku voikaan olla.
Vaikka en oo pitkään aikaan kuvannutkaan mitään, niin oon onnellinen, että taidot ainakin pääpiirteittään on tallella. En tykkää itseni kehumisesta, koska siitä tulee niin itserakas ja leuhka olo, mutta salaa jossain syvällä itsessäni oon tyytyväinen näihin kuviin.
Kuulette musta taas joskus, kun oon Netflixin ja työhakemusten lähettelyn lomasta joutanut kuvaamaan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti