Näytetään tekstit, joissa on tunniste Koti. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste Koti. Näytä kaikki tekstit

tiistai 12. maaliskuuta 2019

Alkuvuoden suosikit

Tervetuloa maaliskuu, ensimmäinen kevätkuukausi! Alkuvuosi on kulunut hyvin nopeasti ohi kaikkine kiireineen ja blogin päivittely on jäänyt vähiin. Ajattelin, että hyvä tapa palata hiukan menneisiin kuukausiin olisi kasata kokoon tämän alkuvuoden suosikkeja. Tässä siis tuotteita, vaatteita ja asioita, jotka ovat löytäneet paikkansa mun arjesta ja sydämestä tämän vuoden aikana.
IMG_2075Hoidan kasvojani päivittäin, sillä mun iho ei ole ollut täydellinen sitten lapsuusaikojen. Mun kasvojenhoitoon kuuluu vähintään kerran viikossa kasvonaamio, ihan jo senkin takia, että se tuo arjen keskelle pientä luksusta. Kyseisen Clarinsin tuotteen sain joululahjaksi yllättävää kyllä poikaystävältäni ja tämä on todettu oikein toimivaksi. Iho tuntuu käytön jälkeen puhtaammalta ja hengittää paremmin. Tämän lisäksi tuote tuoksuu hyvälle ja on omiaan lisäämään spa-tunnelmaa oman arjen keskelle.
IMG_2090 Nämä kengät löytyivät aivan sattumalta juuri kun olin ajatellut tarvitsevani uudet kengät, jotka sopivat niin talvisempaan keliin mutta myös syys- ja kevätsäille. Ovat olleet kovassa käytössä, sillä nämä sopivat täydellisesti lisäämään mielenkiintoa muuten yksinkertaiseen arkipukeutumiseeni. Positiivinen yllätys oli, etten saanut näistä rakkoja jalkoihin edes ensimmäisellä käyttökerralla. Kaikin puolin käytännöllinen ja hyvä ostos.
IMG_2065Oon löytänyt innostuksen lukemiseen uudelleen. En ole aivan varma johtuuko se itse lukemisesta vai siitä, että lukemani kirjallisuus on ollut hyvin tasokasta tähän asti (lue: Pottereita toisensa jälkeen). On kuitenkin ihanaa, että erilaisten ruutujen tuijottamisen sijaan on saanut taas muutakin sisältöä vapaa-ajalleen. Koulun alettua olen myös huomannut, että lukemisen myötä tentteihin lukeminen on helpottunut ja nopeutunut huomattavasti.
IMG_2055 Käsienpesukin voi olla luksusta, jos käsisaippua sattuu tuoksua taivaallisen hyvältä, tässä tapauksessa lakritsilta. Tämä tuli joululahjana mun äidiltä, joten sinne suuri kiitos, tästä todellakin oli iloa.
IMG_2094 Ostin black fridayna itselleni Hero-valmennuksen, joka alkoi tammikuussa ja johon sisältyi kuntosaliohjelma sekä ruokavalio. Oli siis aika viimein ottaa itseään niskasta kiinni, ja uskaltautua hankkimaan elämäni ensimmäinen kuntosalikortti.
     Ensimmäinen kerta kuntosalilla oli kamala, en tuntenut olevani ollenkaan omalla mukavuusalueellani ja olin aivan valmis luovuttamaan. Onneksi kuitenkin menin toisenkin kerran, koska se oli jo huomattavasti onnistuneempi kerta ja nykyään en malta juuri salilta poissa pysyäkään. Oon löytänyt kuntosalilla käymisestä sellaisen mun oman jutun ja mulle toimivimman muodon harrastaa liikuntaa. Se on mulle omaa aikaa itseni kanssa ja jopa rentoutumishetki arjen pyörityksen keskellä, niin hassulta kun se saattaa kuulostaa. Siellä vaan keskittyy täysillä siihen tekemiseen ja unohtaa kaikki mieltä raastavat asiat.
IMG_2102 Tämäkin on yllättävä joululahja poikaystävältäni ja olen erittäin ylpeä siitä, että hän mitä ilmeisemmin joskus todella kuuntelee minua. Olen moneen otteeseen kertonut, kuinka haluaisin kyseisen Marimekon paidan ja siinä se nyt on! Tämä on vaan todella mukava ja nätti päällä, joten ollut jo monesti käytössäkin. Hassua kuinka sitä ajatus ja mieltymykset muuttuuvat vuosien mittaan. Tessa 6v. puki inhoten kaksosveljen kanssa yhteensopivan raidallisen Marimekon paidan eskarikuvaan ja vannoi ettei ikinä pue kyseisiä raitahirvityksiä enää päälleen. Vaan kuinkas kävikään, vuosia myöhemmin kirjoitti sen toiveeksi joulupukille. IMG_2101Tämä on itseasiassa suosikki jo viime kesältä, kun tiedostin kävelyllä käydessäni ongelman. Kesällä lenkkeillessä kun ei hyvin usein ole taskua johon laittaa puhelin ja toisaalta ainut syy miksi tarvitsin kävelylle mukaan puhelimen oli jotta nään siitä kellon, niin päädyin hankkimaan rannekellon. Ei mitään ihan tavallista, vaan sellainen älykello tai aktiivisuusranneke, miksi tuota nyt sitten tulisi kutsua. Tästä nään kätevästi sekä kellon, että pystyn tarkkailemaan esimerkiksi sykettä ja päivittäistä askelten määrää.
      Hankin tuon tosiaan kesän lopulla, mutta ensimmäisessä versiossa kellotaulu itsessään jätätti jatkuvasti, joten jouduin lähettää sen huoltoon, josta loppujen lopuksi sain tilalle täysin uuden kappaleen. Unohdin koko kellon kaappiin moneksi viikoksi, kunnes vuoden alussa muistin ottaa sen taas käyttöön ja siitä lähtien se onkin kulkenut ranteessa päivittäin. Kaikista hienoista ominaisuuksista huolimatta parasta tässä on kuitenkin kellon ulkonäkö, joka näin katsottuna menee täysin aivan tavallisesta ja jopa kauniista rannekellosta. Digitaalisuus ja älyominaisuudet eivät paista kilometrien päähän, joten tämän kanssa voi hyvin mennä arkena ja jopa hienommissa tilaisuuksissa tämä sulautuu asuun oikein hienosti.

Siinäpä kattaus asioista, jotka tavalla tai toisella ovat kaikki olleet osana arkeani ja tehneet siitä kuvainnollisessa mielessä rikkaampaa tänä vuonna. Nyt kohti kevättä huolimatta siitä, että sää ulkona on täysin eri mieltä asiasta. Saa nähdä jos vaikka ennen kesää tekisin uuden samankaltaisen päivityksen kevään lemppareista.

maanantai 22. toukokuuta 2017

Home sweet home

IMG_1135
Koti on siellä missä sydän on. Niin laimealta kuin tuo lause osaakin kuulostaa, on siinä kuitenkin sanomaa.

Itse olen kahden kodin ristitulessa. Toisaalla se koti on kokonainen kaupunki ja siellä asuvat ihmiset, toisaalla taas yksi asunto, jota saan asuttaa rakastamani ihmisen kanssa. Hassua, miten yksi rakas ihminen voi saada jonkun paikan tuntumaan kodilta. Vaikka kaikki muu ympärillä on entiseen verrattuna erilaista ja vierasta, saa tuo yksi ihminen silti tehtyä oloni kotoisaksi ja turvalliseksi. Siitä kiitos hänelle. <3
    Olen siinä suhteessa onnekas, että minulla on tuolla toisaalla monta ihmistä, joiden luo olen tervetullut ja joiden luona tunnen oloni kotoisaksi. Luulin, että paikka jota loppuelämäni kutsun the kodiksi, on se sininen talo, jossa niin monta vuotta elämästäni vartuin. Kuitenkaan, en koe enää oloani samaksi siellä. Kun kotiin tultaessa tuntee olonsa vieraaksi ja jännittyneeksi, tuo paikka ei enää ole sitä, mitä se joskus oli. Se on surullista ja haikeaa, mutta onhan mulla kuitenkin todella monta hyvää muistoa matkassani tuolta ajalta. Kun jotain vanhaa jättää taakse, löytää edestään jotain uutta. Tässä tapauksessa uuden sellaisen paikan, jossa voin näyttää niin rumalta ja kotoisalta kuin tahdon, enkä tunne häpeää tai kiusallisuutta siitä.
     Toisaalta kaipaan välillä takaisin maaseudulle, ja miksipä en, kun siellä minut ottaisi ilomielin vastaan niin monta läheistä ihmistä. Ei minua täällä pidättelekään kuin yksi ihminen, mutta sen lisäksi minulla on täällä koti. Koti, johon liittyy niin paljon hyviä muistoja. Vaikka ollaan laitettu asuntoa uusiksi eikä tämä ole enää täysin samanlainen kuin silloin alussa, on tämä kuitenkin se paikka, mistä kaikki lähti. Paikka, jossa me vietettiin meidän suhteen alkuajat, ja jonne mä aina kaipasin silloin, kun en täällä ollut. Onhan tämä tietenkin vain asunto, mutta voi niidenkin kanssa syntyä tunnesiteitä. Tuntui lähes pettämiseltä, että edes käytiin katsomassa uutta asuntoa, sillä vaikka uusi koti antaakin aina uusia mahdollisuuksia, en olisi ehkä ollut valmis vielä luopumaan tästä hyvien muistojen täyttämästä nykyisestä kodistamme.

Erityisesti nyt töissä ollessa kodin merkitys on korostunut. En voi sanoin kuvailla, miten tervetullut näky tuo meidän asunnon ovi on joka kerta, kun raahaudun rankan työpäivän jälkeen kotiin. Mikään ei voita sitä tunnetta, kun tietää, että saa ainakin hetken ottaa rennosti ja olla täysin sitä mitä on. IMG_1136
Koti on mulle turvapaikka, jossa voin olla täysin oma itseni. En sano, että teeskentelisin tai esittäisin olevani muuta kuin olen aina kotoa lähtiessäni. Enemmänkin kyse on siitä, että introvertin luonteeni takia en pysty tai uskalla olla vieraampien ihmisten kanssa niin avoin ja kovaääninen persoona, mitä kotioloissa tuttujen ihmisten, etenkin poikaystävän, läsnäollessa olen. Kotona pääsen rauhoittumaan, ja saan tehdä juuri sitä, mikä itsestä tuntuu sillä hetkellä hyvältä.
    Asiakaspalvelutyö vaatii sitä, että iloisen ja positiivisen minän täytyy olla läsnä, vaikka sitten vähän hampaita kiristellen. On ihanaa, kun kotona voin olla vapaasti ja näyttää tunteeni jos siltä tuntuu. Ei tietenkään niin, että kippaan kaikki töissä patoamani negatiiviset tuntemukset poikaystävän niskaan, mutta että voin olla hymyilemättä, sulkeutua ja vaikka itkeä, jos siltä tuntuu. Ilman, että tarvitsee pelätä negatiivistä asiakaspalautetta. Sen sijaan minut otetaan kainaloon ja rakastetaan taas paremmalla tuulelle.

Jokaisella tulisi olla paikka, jota kutsua kodikseen. Paikka, jonne voi aina mennä pelkäämättä arvostelua tai tuomitsemista. Paikka, jossa voi kokea itsensä arvostetuksi ja parhaaksi versioksi itsestään.