Why can't summer last forever?

     Kesäloman viimeisiä tunteja viedään. On taas aika päivitellä sitä, miten nopeasti se kesäloma meni. Mikä onkin ihan totta. Mihin meni reilut kaksi kuukautta? Sen piti olla niin hurjan pitkä aika, mutta noin vaan loma alkaa kääntyä arjeksi ja kesä syksyksi. Mutta mä en halua valittaa siitä. En tiedä onko mulla vaan ollut todella hyvä päivä joka tavalla, mutta mun tekee vaan koko ajan mieli hymyillä ja odotan innolla huomista. Yllä näkyvien kuvien (jotka on muuten otettu viime lauantaina Yyterissä) tunnelma kuvaa kyllä täydellisesti mun fiiliksiä just nyt. Ei tee yhtään mieli panikoida tai repiä hiuksia päästä koulun alkamisen takia. Historiallista. 
     Tuo rauhallisuus saattaa tosin johtua siitä, että mulla on tulossa todella rento jakso. Tasan kahta ainetta koko lukujärjestyksessä. Ompahan ainakin aikaa lukea syksyn kirjoituksia varten. Tai katsella kotona leffoja ja miettiä vakavasti mitä sieltä jääkaapista seuraavaksi hakisi, heh. 

     Mun viimeinen lomaviikko on mennyt lähinnä tivolissa asumiseen. Siis oikeasti, tyyppi on 18-vuotias ja pyörii tivolissa aamusta iltaan? Yep, that's me. Ei vaan ole kesää ilman takaisin kimpoavia turvakaaria ja vapaaesityksiä. 

    Kun nyt mietin jälkeen päin tätä kesää, niin täytyy kerrankin myöntää, että se on ollut hyvä. Olen ehtinyt jaksanut/vaivautunut tekemään monia sellaisia asioita, joita ennen loman alkua suunnittelin. En vaihtaisi pois yhtäkään päivää, en edes yhtä niistä, joina koomasin vaan puhelin kädessä selaten sekunnin välein kaikkia sosiaalisia medioita, joiden sisältö pysyi tottakai samana kaiken aikaa. Ollaan saatu kelejäkin ihan laidasta laitaan. Nyt näillä helteillä tuntuu mahdottomalta uskoa, että mä ihan tosissani vietin juhannusta toppatakki päällä, että tarkeni grillata ulkona. 

Nyt tämä tyttö valmistautuu peiton alle kääriytymiseen. Veikkaan ettei aamulla ole enää yhtä hyvät fiilikset kuin nyt, minä kun en ole mikään varsinainen aamuvirkku.