15.11.2015

      Mun ei todellakaan pitänyt ihastua tähän tyyppiin, mehän oltiin vaan kavereita. Vai oltiinko edes sitä, ehkä paremminkin tuttuja, jotka silloin tällöin vaihtelivat kuulumisia facebookissa. Kuitenkin jostain mulle itsellenikin käsittämättömästä syystä pääsi käymään niin, että olin yhtäkkiä kaikkia mun raajoja myöten ihastunut. En ihmettele, että niin kävi, sillä keksisin pitkän listan syitä sille, miksi tähän ihmiseen oli niin helppo ihastua. Sitä en ymmärtänyt, miksi juuri sillä hetkellä. Mutta tiedättehän tekin sen elokuvista tutun, jokseenkin kliseisen kaavan: päähahmo havittelee koulun cooleinta tyyppiä, ymmärtää lopulta tuon koulun johtotähden olevan kaikkea muuta kuin mistä oli haaveillut ja tajuaa, että oikeasti hänen elämänsä rakkaus on koko ajan ollut hänen paras ystävänsä. Toisinaan elämä siis menee täsmälleen samoin kuin elokuvissa.
      Voitte vain kuvitella, miten mun lähipiiri suhtautui siihen, että olin lähdössä viikonlopuksi heille tuntemattoman miespuolisen henkilön luo, jonka olin tavannut netissä, ja itsekin nähnyt kasvokkain vain kerran aiemmin. Musta on kiva, että mun sukulaiset välittää ja pitää huolta, mutten voi kieltää etteikö se olisi tuolloin ärsyttänyt, koska mä olin päättänyt lähteä muiden varoituksista huolimatta. Minä nimittäin tiesin, että se poika jonka olin tavannut reilu vuosi takaperin, ei todellakaan olisi aikeissa satuttaa mua. Varmaan sanomattakin selvää, että mä olin oikeassa.



     En ikinä unohda sitä tunnetta, kun lopulta löysin meidän sopimalle tapaamispaikalle, ja mua odotti siellä niin komea tapaus, että kyllä siinä tämmöinen pikkutyttö meni hiljaiseksi. En ole varmaan koskaan (tai varmasti olen, mutta silloin tuntui tältä) ollut niin hermostunut, eikä tilannetta helpottanut yhtään se, että tuo komea tapaus kaahasi Helsingin keskustassa sellaista vauhtia, että oksat pois. Etsin nopeasti jotain mistä pitää kiinni siinä vauhdissa, ja toivoin että matka ei olisi turhan pitkä. Radiosta alkoi mun silloinen ihan suosikkikipale, Haloo Helsingin Beibi, jossa lauletaan näin:

 "Jos mä tähän lähden,

mitä en tehnyt muiden tähden, 

niin ole mulle sen arvoinen.

Jos mä tähän lähden,

sua piiloon kätke en,

vaan aion olla silminnähden onnellinen."

     Toi kohta jotenkin osui ja upposi sillä hetkellä, koska se oli kuin suoraa mun ajatuksista. Mä halusin osoittaa kaikille epäilijöille, että tää juttu oli kaiken arvoinen, että mä kyllä tulisin ehjänä kotiin ja kaikki olisi hyvin. Sen jälkeen kun olisin saanut sanottua kaikille "mitäs mä sanoin", niin mä aikoisin olla onnellinen. Ja sitä mä todellakin olin silloin, ja olen ehkä jopa hiukan enemmän nykyään.

                                                     

     Me ollaan oltu kohta puolitoista vuotta yhdessä. En voi uskoa, että siitä on niin pitkä aika, kun sanoin ensimmäisen kerran jollekin rakastavani tätä. Se tuntui hyvältä ja oikealta silloin, ja se tuntuu siltä edelleen. Rakkauden kohde on edelleen sama, enkä usko että se tulee muuttumaan. Ja osoituksena siitä meillä on nämä sormukset.
     Joidenkin mielestä tämä on ehkä liian aikaista, kuten itse ainakin epäilin sukulaisten mielestä olevan, ja hermoilin monet kerrat sitä, että miten tähän suhtaudutaan. Mutta meistä aika oli vaan oikea, ja aikuisiahan tässä ollaan. Eikä kukaan ainakaan tähän mennessä ole osoittanut paheksuntaa, tai tullut repimään sormuksia pois meidän sormista, että noin niinkun omasta mielestä meni aika hyvin.



   Vaikka työrintamalla on edelleen hiljaista, enkä todellakaan tiedä mitä aion tehdä valokuvaajan opintojen jälkeen, niin mulla on silti yksi asia, johon aion panostaa ja jossa aion menestyä. Nimittäin rakkauselämä. En edes tiedä onko mulla koskaan ollut mitään toiveammattia (prinsessan lisäksi tietenkin) tai muuta vastaavaa päämäärää elämässä, mutta pienestä asti olen tiennyt, että haluan olla onnellinen. Joillekin se ei ole yhtä arvokas päämäärä tai saavutus, kuin vaikkapa lääkäriksi lukeminen, mutta mulle se on. Etenkin tällä hetkellä, kun en oikeasti tiedä, mitä tahtoisin tulevaisuudella tehdä. Tästä suhteesta mä olen varma, ja se tuntuu todella hienolta.