Tiedättekö sen tunteen, kun ootte pitkään suunnitelleet joitain juhlia, ja muutama päivä ennen h-hetkeä teidän juhlapaikka päättää palaa poroksi? Minäkin tiedän nykyään miltä se tuntuu.
Huolimatta siitä, etteivät juhlat toteutuneet kokonaisuudessaan alkuperäisen kaavan mukaan, niin en usko, että kihlajaisjuhlat voisivat olla tuon onnistuneemmat. Mulla oli itsellä aivan mahtava päivä, ja toivon mukaan mun parempi puolisko ja edes joku osa vieraista jakoivat tuon tunteen mun kanssa. Nämä kuvat eivät nyt ollenkaan tuo oikeutta meidän loistaville juhlille, mutta mennään näillä, kun ne olivat ainoat aiheeseen liittyvät onnistuneet otokset mun kamerassa.
Kiitokset Pupulle, jota ilman mulla ei olisi paljon mitään, eikä varsinkaan tätä nättiä sormusta sormessa. Kiitos ihanille sukulaisille, jotka hyvien leipomistaitojen lisäksi ovat myös mitä mahtavinta seuraa. Kiitos kummitädille kivasta puheesta, ja eräälle pikkuneidille koskettavasta musiikkiesityksestä. Kiitos rakkaille ystäville, jotka jaksoitte tanssia mun kanssa pitkälle yöhön. Kiitos jollekin meitä suuremmalle voimalle siitä, että vaikka ensimmäinen juhlapaikka paloi, niin saatiin järjestettyä tilalle aivan yhtä hyvä paikka. Ja lopuksi erityisen suuri kiitos mun äidille, joka järjesti nämä ikimuistoiset juhlat.
Olipas pitkä rivi kiitoksia, mutta täysin ansaittuja kaikki.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti