perjantai 5. helmikuuta 2016

keskiviikko 3. helmikuuta 2016

Kihlajaiset

042 031 034 028

     Tiedättekö sen tunteen, kun ootte pitkään suunnitelleet joitain juhlia, ja muutama päivä ennen h-hetkeä teidän juhlapaikka päättää palaa poroksi? Minäkin tiedän nykyään miltä se tuntuu.

     Huolimatta siitä, etteivät juhlat toteutuneet kokonaisuudessaan alkuperäisen kaavan mukaan, niin en usko, että kihlajaisjuhlat voisivat olla tuon onnistuneemmat. Mulla oli itsellä aivan mahtava päivä, ja toivon mukaan mun parempi puolisko ja edes joku osa vieraista jakoivat tuon tunteen mun kanssa. Nämä kuvat eivät nyt ollenkaan tuo oikeutta meidän loistaville juhlille, mutta mennään näillä, kun ne olivat ainoat aiheeseen liittyvät onnistuneet otokset mun kamerassa. 

    Kiitokset Pupulle, jota ilman mulla ei olisi paljon mitään, eikä varsinkaan tätä nättiä sormusta sormessa. Kiitos ihanille sukulaisille, jotka hyvien leipomistaitojen lisäksi ovat myös mitä mahtavinta seuraa. Kiitos kummitädille kivasta puheesta, ja eräälle pikkuneidille koskettavasta musiikkiesityksestä. Kiitos rakkaille ystäville, jotka jaksoitte tanssia mun kanssa pitkälle yöhön. Kiitos jollekin meitä suuremmalle voimalle siitä, että vaikka ensimmäinen juhlapaikka paloi, niin saatiin järjestettyä tilalle aivan yhtä hyvä paikka. Ja lopuksi erityisen suuri kiitos mun äidille, joka järjesti nämä ikimuistoiset juhlat. 

Olipas pitkä rivi kiitoksia, mutta täysin ansaittuja kaikki.

maanantai 18. tammikuuta 2016

torstai 14. tammikuuta 2016

Kultaa

006 003 002

     Jostain tuntemattomasta syystä mulla on jo jonkun aikaa ollut mielessä puhelimen päivittäminen uuteen, vaikka vanhakin pelaa aivan täysillä vielä. Sopiva tilaisuus tarjoutui viimein, ja ostin käytetyn mutta hyväkuntoisen luurin mun budjettiin sopivalla hinnalla. Vanha omena sai näin ollen seuraajakseen kultaisen, astetta isomman ja paremmalla kameralla varustetun veljen. Onhan se nyt komea, ja mikä parasta, tismalleen samanlainen kuin mun poikaystävällä. On ihkua olla samiksia, eikö?

    Olen kyllä tyytyväinen tähän ostokseen, toivottavasti tulee palvelemaan vähintään yhtä pitkään kuin edeltäjänsä. 

maanantai 4. tammikuuta 2016

2016

026 025 002 005 008    
     Nyt kun ollaan jo näinkin tukevasti uuden vuoden puolella, niin vielä pari sanaa joulusta. Mainitsinko edellisellä kerralla viettäväni joulun perinteisen kaavan mukaan? Unohtakaa se, monikaan meidän jouluperinteistä ei nimittäin toteutunut. Aamupalaksi ei ollut riisipuuroa, katsoin Lumiukon aivan yksin, pysyin tolpillani joulusaunassa eikä joulupöydästäkään tarvinnut kieriä olkkarin puolelle, sillä omat jalat kannattelivat vielä syömisen jälkeenkin. Joulupukki kuitenkin oli sama, ja perinteiseen tapaan mut pakotettiin myös mukaan kuvaan hänen kanssaan. Lahjapaketeissa luki useammin sekä minun että poikaystävän nimi, kuin pelkästään minun. Tietää seurustelevansa.
     Huolimatta siitä, etteivät kaikki jouluperinteet toteutuneetkaan, niin en silti sano, että olisi ollut huono joulu. Aaton kohokohta oli pikkuveljeni ilmeen näkeminen, kun avasi minun antaman lahjan. Selkeesti osui nappiin se ostos.
     Vaikka sai pitkästä aikaa syödä kinkkua ja joulupukki oli muistanut mua Peto show-lipulla, niin koko joulunajan kohokohta oli kuitenkin se, kun pääsin vihdoin halaamaan omaa rakastani. Pärjäsin oikein hyvin pari päivää itsekseni, mutta miksi pitäisi pärjätä, kun kahdestaan on niin paljon kivempi olla? Enkä tiedä mitään parempaa, kuin sen tunteen, kun parin yksinäisen yön jälkeen pääsi käpertymään taas kiinni siihen toiseen. 

     Nyt kun joulusta on päästy, niin voidaan siirtyä uuteen vuoteen. Meillä vuodenvaihde sujui rauhallisissa merkeissä kotona. Vähän liiankin rauhallisissa, me vanhukset kun ei meinattu edes jaksaa valvoa kahteentoista saakka, haha. Vedettiin kuitenkin luumme ulos hiukan ennen kahtatoista, kuoharipullo ja raketti kainalossa. Näkö on molemmilla tallella vielä raketin ampumisen jälkeenkin, ja kuoharipullon korkkikin pysyi tänä vuonna kaukana poikaystävän silmistä. 
    "Kilisteltiin" meidän muovisia kertakäyttöpikareita vuoden 2016 kunniaksi, mutta myös siksi, että kuun ensimmäinen päivä sattuu olemaan meidän kuukausipäivä. Siitä sitten pikku hiljaa alettiin valua takaisin sisätiloihin, sillä alkoi olemaan kummallakin näpit melkoisen jäässä. Ei tarvinnut nukkumattiakaan kauaa odotella.

    Kohta on eletty neljä päivää tätä vuotta, ja tässä ajassa on ehditty saada lunta tänne etelään, potea kamalaa oloa aivan mahtavan illan seurauksena ja käydä yksissä ristiäisissä. Paljon on ehditty, ja tullaan vielä ehtimään kuluvan vuoden aikana. Eläkää täysillä ja tehkää tästä sellainen vuosi, jota on mukava muistella jälkikäteen! Minäkin yritän noudattaa omaa neuvoani.

sunnuntai 20. joulukuuta 2015

Jouluhöpinää

    Kun katsoo ulos, niin tulee mietittyä, että milloin tämä masentava lokakuu loppuu. Kuitenkin mun joulukalenteri on sitä mieltä, että nyt on joulukuu, eikä edes olla enää kaukana jouluaatosta. Ja kyllähän se vähän mahanpohjassakin tuntuu, että joulu on lähellä. Saatan olla ikäni puolesta aikuinen, mutta sisäisesti en kasva koskaan niin isoksi, etteikö joulun odottaminen tuntuisi samalta kuin silloin pienenä.

003
    Kuinka monella muulla pariskunnalla on sellainen ongelma, ettei oikein osata päättää miten sitä joulua vietettäisiin? Täältä löytyy kaksi sellaista, joilla on niin vahvat jouluperinteet oman perheen kesken, ettei niistä malttaisi luopua. Ja sitten taas toisaalta haluaisi kuitenkin viettää sitä joulua sen oman rakkaan kanssa. Niimpä, siinähän riittää sitten miettimistä, miten asia ratkaistaisiin kaikkien eduksi.
     En tiedä miten multa sujuu pitkästä aikaa yksin nukkuminen, mutta pääsen kokeilemaan sitä pari yötä, kun menen jouluksi kotipuoleen käymään. Enköhän mä selviä, ja on kyllä aivan mahtavaa päästä näkemään pitkästä aikaa kaikkia tuttuja. Vaikka oon kotiutunutkin tänne pääkaupunkiseudulle ja tykkään asua täällä, niin mun perhe ja kaverit on silti toisaalla. Ja kyllä se välillä kirpaisee aika kovaa, kun joutuu suurimman osan aikaa olemaan yksin kotona, ja tajuaa, ettei mulla ole täällä oikein ketään ketä pyytää käymään kahvilla.
     Mutta onneksi pääsee jouluksi kotiin, en mä edes osaisi viettää jouluani mitenkään muuten.

052    Huolimatta syksyisen harmaasta kelistä, on mulla todellakin joulufiilis päällä! Spotifyssä mulla on soinut pelkästään joululauluja jo pitkän aikaa. Oon polttanut kynttilöitä niin paljon, että poikaystävän on täytynyt jo vähän toppuutella välillä. Pieni joulukuusi oli välttämätön ostos jo marraskuun puolella, ja päivän kohokohta on ehdottomasti Muumi-kalenterin luukun avaaminen. En anna edes sen masentaa, ettei tänäkään vuonna tullut Tonttu Toljanteria, vaan joku murhamysteeriohjelmalta vaikuttava joulukalenteri. Onneksi kukaan ei pakota katsomaan sitä, ja onneksi olin lapsi silloin, kun lastenohjelmat oli vielä hyviä.

IMG_0806 IMG_0773     Tänä vuonna ei jäänyt edes lahja-asiat viime tippaan. Lahjat on ostettuna kaikille joille pitikin, ainoastaan yksi lahja on vielä mietinnän alla, vielä ehtii. Jopa mun lahja poikaystävälle odottaa enää paketointiaan hyvässä piilossa, josta sen toivottavasti vielä löydän. En kai ole ainut, jonka mielestä on niin, että miehelle, vaikka hänet kuinka hyvin tuntisi, on ihan älyttömän vaikeaa ostaa lahjaa? Varsinkin, kun ihan suoraa kysyy toisen toiveita, niin vastaus on mallia "en mä nyt oikein tiedä mitä haluaisin, enkä oikeastaan edes tarvitse mitään". Voi kiitos, oli varmaan kiva olla avuksi. Täytynee varmaan alkaa jo miettiä, mitä ensi vuonna ostaa, kun vaikuttaa olevan joulunajan haastavin tehtävä.

060     Neljä yötä aattoon enää, sitten odotus on ohi. Pidetäänhän joulumieli korkealla, vaikkei joulupukki ehkä pääsekään tulemaan, kun ei ole lunta. Tsemppiä kaikille joulusiivouksiin, koristelkaa kuusi oikein hienoksi, älkääkä unohtako jouluruokaövereitä, eihän joulu ole joulu ilman pientä ähkyä vatsassa. Jättäkää kuitenkin vähän tilaa suklaalle ja pipareillekin.Nauttikaa, onhan tää sentään vuoden parasta aikaa!

                                           Oikein ihanaa joulua kaikille! <3

tiistai 17. marraskuuta 2015

Unohdetut

042 015

      Löysin koneelta muutaman kuvan, jotka olivat jääneet lojumaan unohdettuina. Mutta ne sopivatkin paremmin kuin hyvin tänne, sillä tämä blogikin tuntuu välillä olevan aivan täysin unohdettu. Ei se sitä ole, mulla vaan ei tunnu olevan mitään järkevää sanottavaa. Mun ideariihikin sijoittuu päivän aikataulussa sinne kello kymmenen jälkeen, kun olen sängyssä makaamassa saamatta kaikista ponnisteluista huolimatta unen päästä kiinni, poikaystävän kuorsausta ja tuhinaa kuunnellen. Olen noina hetkinä kirjoittanut päässäni monen monta blogitekstiä, mutta samaan aikaan kun uni vihdoin tulee, pyyhkiytyvät nuo ideat mielestäni ja olen taas lähtökuopissa.
      Mutta olen oppinut nykyään olemaan ottamatta stressiä blogin kirjoittamisesta, sillä itsellenihän minä tätä ennen kaikkea teen. Ja mieluummin laatua kerran kuussa, kuin roskaa joka toinen päivä, vai? 034 010

    Mun puolesta syksy voisi tulla takaisin heti ja nyt. Kaikki ne upeat värit ja tänä syksynä esiintynyt ihana auringonpaiste. Toisaalta taas toivon kinoksittain lunta valaisemaan tuota ankeaa pimeyttä. Eihän tässä oikeasti voi ihminen muuta kuin masentua, kun joutuu aamusta iltaan istumaan hehkulampun keltaisessa valossa, kun ikkunasta ei tule sisään muuta kuin sadepilvien masentava harmaus. Milloin tähän syksyn ja talven väliin ilmestyi tällainen "en osaa päättää olisiko syksy vai talvi"-vuodenaika?

   Onneksi tätä ankeutta kuitenkin valaisee sellaiset asiat kuten että jouluun ei ole enää kuin 37 päivää. Tai se, että sai viettää huikeat pikkujoulut ihanalla kaveriporukalla. Se, kun saa polttaa kynttilöitä ja nauttia niiden luomasta tunnelmasta. Se, että saa vihdoinkin laittaa päälle viime joulusta asti niillä sijoillaan roikkuneet jouluvalot. Tai entäs se, ettei välttämättä tarvitse pukea päälleen kaikkia omistamiaan villasukkia ja neuleita, kun on joku joka voi kietoutua sun ympärille niin, ettet enää palele.
     Ettei nyt menisi liian positiiviseksi, niin kyllähän tekin tiedätte sen tuskan, kun tähän aikaan vuodesta menet shoppailemaan, sulla on toppatakki päällä ja hikoilet kuin pieni possu. Tai kun meinaat lähteä johonkin lökäreissä, mutta tajuat lopulta, että nehän näyttävät ihan törkeän tyhmiltä sun talvisaappaiden ja polveen asti ulottuvan toppatakin kanssa. Puhumattakaan siitä, ettet enää voi käyttää napapaitoja, koska et ole enää kesäkunnossa, etkä myöskään tarkene sellainen päälläsi.

Tässä vähän tämän hetkisiä ajatuksia. Onko siellä muita, joita tympii tämä pimeys ja kylmyys? Tai hysteerisiä jouluihmisiä, jotka mun tapaan laskee jo päiviä?


016